![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/04\/mindhunter-3-300x176.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
David Fincherin (s. 1962) hengentuotteet tunnistaa helposti. H\u00e4nen ohjauksensa, kuten Seitsem\u00e4n <\/em>(1995) ja Fight Club<\/em> (1999), ovat hyvi\u00e4, mutta samaan aikaan niiss\u00e4 on vaivaannuttava puolensa. Fincherin kliinisen synkk\u00e4 visuaalinen tyyli ei ole erityisen realistista, vaan tuo mieleen painajaisen tai fantasian. H\u00e4nen elokuvansa viihdytt\u00e4v\u00e4t ja vaikuttavat syv\u00e4llisilt\u00e4, mutta niist\u00e4 on tarkemmalla luotaamisella vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tasoja.<\/p>\n Mindhunter<\/em> (2017\u2013) on Joe Penhallin kehitt\u00e4m\u00e4 televisiosarja. Se perustuu tietokirjaan Mindhunter: Inside the FBI’s Elite Serial Crime Unit (1995)<\/em>, joka kertoo Yhdysvaltojen keskusrikospoliisiin perustettavan sarjamurhaajayksik\u00f6n tositarinan. Sek\u00e4 sarjaan ett\u00e4 kirjaan kannattaa tutustua. Vastaava tuottaja ja useiden jaksojen ohjaaja Fincher on ly\u00f6nyt edelliseen taas kerran vahvan leimansa. Mindhunter <\/em>muistuttaa esteettisesti Fincherin filmej\u00e4.<\/p>\n Mindhunterin<\/em> p\u00e4\u00e4hahmot ovat Holden Ford (Jonathan Groff) ja Bill Tench (Holt McCallany). He avaavat kaistap\u00e4isimpi\u00e4 rikollisia tutkivan osaston. Heid\u00e4n pitk\u00e4lti psykologiaan nojaavaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 suhtaudutaan ep\u00e4ilev\u00e4sti. He joutuvat perustamaan toimistonsa FBI:n konttorin kellariin, mik\u00e4 tuo mieleen hittisarjan Salaiset kansiot<\/em>. Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n osa ei ole helppo.<\/p>\n Mindhunter<\/em> alkaa 1970-luvun lopulta. Maailma \u2013 eli Yhdysvallat \u2013 on muuttunut, ja yhteiskuntaan on ilmestynyt uudentyyppisi\u00e4 psykopaattisia rikollisia. He vaikuttavat mielipuolilta, jotka syyllistyv\u00e4t j\u00e4rjett\u00f6miin tekoihin. Ford ja Tench eiv\u00e4t kuitenkaan usko t\u00e4h\u00e4n. Heid\u00e4n yksikk\u00f6ns\u00e4 keksii n\u00e4it\u00e4 rikollisia kuvaavan termin sarjamurhaaja ja luo heille loogiseen p\u00e4\u00e4ttelyyn perustuvia psykologisia profiileja. Tavoitteena on ehk\u00e4ist\u00e4 psykopaattien kehittymist\u00e4 ja est\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tekonsa.<\/p>\n Ty\u00f6 kantaa pikku hiljaa hedelm\u00e4\u00e4, vaikka sill\u00e4 on sen tekij\u00f6ihin musertava vaikutus. Ford ja Tench tapaavat pahimpia murhaajia vankiloissa ja keskustelevat n\u00e4iden kanssa. K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 useimmat heist\u00e4 eiv\u00e4t ole j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 sekop\u00e4it\u00e4, vaan noudattavat toimissaan omaa sairasta logiikkaansa. Sen ymm\u00e4rt\u00e4minen on poliiseille henkisesti raskasta. Heid\u00e4n henkil\u00f6kohtainen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4rsii, kun he joutuvat kuuntelemaan rikollisten kertomuksia ja jopa yst\u00e4vystym\u00e4\u00e4n n\u00e4iden kanssa.<\/p>\n Mindhunter<\/em> on uskottava ja vetoava etenkin psykologisella tasolla. Sen n\u00e4yttelij\u00e4t ovat p\u00e4\u00e4asiassa hyvi\u00e4. Poikkeuksen muodostavat muutamat haastateltavat murhaajat, jotka ylin\u00e4yttelev\u00e4t roolinsa. Naisia sarjassa ei juuri n\u00e4y, paitsi uhreina. Tutkijoihin liittyv\u00e4 Wendy Carr (Anna Torv) on lesbo, mutta pit\u00e4\u00e4 seksuaalisen suuntautumisensa salassa. K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Ford, Tench ja Carr ovat jossain m\u00e4\u00e4rin tutkimiensa rikollisten kaltaisia. Edellisill\u00e4 on suuria henkisi\u00e4 ongelmia, mutta he ovat vakaasti lain oikealla puolella. Miksi heist\u00e4 ei ole tullut psykopaatteja? T\u00e4h\u00e4n kysymykseen ei sarjassa syv\u00e4llisesti vastata.<\/p>\n Mindhunterin <\/em>kliininen toteutus puistattaa, vaikka se onkin kylm\u00e4\u00e4v\u00e4n aiheen takia perusteltu. Ohjelmasta puuttuu silti inhimillist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Fincherin uudemmat filmit, The Social Network<\/em> (2010), The Girl with the Dragon Tattoo<\/em> (2011) ja Gone Girl<\/em> (2014), k\u00e4rsiv\u00e4t vastaavasta pulmasta. Niiss\u00e4 ei ole ilmeisi\u00e4 vikoja, mutta niiden kuva todellisuudesta on masentavan yksipuolinen. Mindhunterissa<\/em> ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 lupauksista huolimatta t\u00e4ysin sarjamurhaajien p\u00e4iden sis\u00e4\u00e4n. Paremmin onnistutaan American Crime Storyssa<\/em> (2016\u2013), josta kirjoitan t\u00e4h\u00e4n blogiin seuraavaksi.<\/p>\n Fincherill\u00e4 on vaikeuksia uudistua, mutta h\u00e4n tekee Seitsem\u00e4st\u00e4<\/em> Mindhunteriin<\/em> ulottuvan saman temppunsa hyvin. H\u00e4neen on vaikea suhtautua neutraalisti. Mindhunter<\/em> ei ole poikkeuksellisen \u00e4lyk\u00e4s, mutta toimii synkk\u00e4n\u00e4 viihteen\u00e4. Sen vastapainoksi on tosin syyt\u00e4 katsoa jotakin keve\u00e4\u00e4. Fincheril\u00e4inen tyyli muistuttaa tottuneiden l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden suorittamaa ruumiinavausta. Tapahtuma saattaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ulkopuolisessa makaaberia uteliaisuutta, mutta siit\u00e4 tulee ennen pitk\u00e4\u00e4 rutiini.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" David Fincherin (s. 1962) hengentuotteet tunnistaa helposti. H\u00e4nen ohjauksensa, kuten Seitsem\u00e4n (1995)…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,5,16,18,22,23,1],"tags":[752,754,753,413,618],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/04\/mindhunter-3-300x176.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3595"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3595"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3595\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3634,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3595\/revisions\/3634"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3595"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3595"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3595"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}