{"id":366,"date":"2008-11-22T10:48:00","date_gmt":"2008-11-22T08:48:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/smiths\/"},"modified":"2018-02-28T09:52:55","modified_gmt":"2018-02-28T07:52:55","slug":"smiths","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/smiths\/","title":{"rendered":"The Smiths"},"content":{"rendered":"

\"\"id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5271432380073298594\"<\/a><\/p>\n

Vain viisi vuotta (1982-1987) kasassa ollut brittil\u00e4inen rockyhtye The Smiths ehti julkaista vain nelj\u00e4 levy\u00e4. N\u00e4m\u00e4 levyt, The Smiths (1984), Meat is Murder (1985), The Queen is Dead (1986) ja Strangeways, Here We Come (1987), ovat klassikkoja. Nyt b\u00e4ndilt\u00e4 on ilmestynyt kokoelma-albumi, The Sound of the Smiths<\/a> (2008). Kappaleet on remasteroitu kitaristi Johnny Marrin valvovan silm\u00e4n alla, kun taas laulaja Morrissey vastaa levyn nimest\u00e4. Rikkaasta tuplakokoelmasta muistuu mieleen, mik\u00e4 teki ja tekee yhtyeest\u00e4 niin hienon.<\/p>\n

Kaikkin ilmeisin ensiksi: Morrisseyn sanoitukset ovat nerokkaita. H\u00e4n laulaa omintakeisista asioista omintakeisella \u00e4\u00e4nell\u00e4. Yht\u00e4 aikaa huvittavat ja vakavat laulut k\u00e4sittelev\u00e4t yksityisi\u00e4 ja yleisi\u00e4 asioita. Morrissey per\u00e4\u00e4nkuuluttaa diskokulttuurin alasajoa, lihansy\u00f6nnin lopettamista ja Englannin kuningasperheen sy\u00f6ksemist\u00e4 vallasta. Tekstit, kuten Meat is Murder, There is a Light That Never Goes Out ja Shoplifters of the World Unite, puhuttelevat nyky\u00e4\u00e4nkin. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 The Smithsin kuvailema maailma on samaan aikaan sek\u00e4 outo ett\u00e4 tuttu. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy jokaiselle jotakin. Eik\u00e4 k\u00e4y kielt\u00e4minen, etteik\u00f6 brittil\u00e4inen tihkusateinen sielunmaisema ole l\u00e4heinen meille skandinaaveillekin. <\/p>\n

The Smiths ei kuitenkaan ole erinomainen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sanoitustensa takia. On mainittava, ett\u00e4 my\u00f6s musiikki on loistavaa. Johnny Marrin sovitukset ja soitto viev\u00e4t laulut seuraavalle tasolle. Musiikin arvoa nostaa se, ett\u00e4 se kuulostaa edelleen tuoreelta. Aika ei ole sy\u00f6nyt The Smithsin arvoa, kuten monen muun 1980-luvun yhtyeen. Lis\u00e4ksi on huomionarvoista, ett\u00e4 vaikka Morrissey onkin my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 soolourallaan kyn\u00e4illyt tarttuvia kappaleita, yksik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ole ylt\u00e4nyt The Smithsin tasolle. Marr ja Morrissey ovat tiett\u00e4v\u00e4sti edelleen riidoissa. Heid\u00e4n yhtyeens\u00e4 hajosi aikoinaan keskin\u00e4isiin erimielisyyksiin. Miehet ovat viime vuosina l\u00e4hentyneet (kuten kokoelmalevyn julkaiseminenkin osoittaa), mutta paluu tai edes kiertue n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t silti ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isilt\u00e4.<\/p>\n

Kaikkiaan The Smiths oli olemassaolonsa aikana melko aliarvostettu. Sill\u00e4 oli muutamia hittej\u00e4, mutta suurin maine on kertynyt kuluneen 20 vuoden aikana. B\u00e4ndi nauttii yh\u00e4 vankkumatonta suosiota indie-piireiss\u00e4. Kaikki eiv\u00e4t tosin pid\u00e4 Morrisseyn r\u00e4iskyv\u00e4st\u00e4 persoonallisuudesta, mutta toiset, kuten min\u00e4, eiv\u00e4t voi olla rakastamasta h\u00e4nt\u00e4. The Smiths oli kuitenkin nelj\u00e4n p\u00e4\u00e4j\u00e4senens\u00e4 (joihin kahden mainitsemani herran lis\u00e4ksi kuuluvat my\u00f6s basisti Andy Rourke ja rumpali Mike Joyce) nerouden kollektiivinen ilmentym\u00e4. Se kuuluu l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti aikaan, joka ei koskaan palaa. Onneksi musiikki s\u00e4ilyy ikuisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vain viisi vuotta (1982-1987) kasassa ollut brittil\u00e4inen rockyhtye The Smiths ehti julkaista…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":1154,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[151,401,645],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/theSmiths.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/theSmiths.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/366"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=366"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/366\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3526,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/366\/revisions\/3526"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/1154"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=366"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=366"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=366"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}