{"id":37,"date":"2014-03-20T09:59:00","date_gmt":"2014-03-20T07:59:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/true-detectivesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:42:01","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:01","slug":"true-detectivesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/true-detectivesta\/","title":{"rendered":"True Detectivesta"},"content":{"rendered":"<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/true-detective-poster-16x9-1-1024x576.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/true-detective-poster-16x9-1-1024x576.jpg\" height=\"179\" width=\"320\" \/><\/a><\/div>\n<p>\nAsiat ovat muuttuneet viihdealalla. Siin\u00e4 miss\u00e4 valioluokan n\u00e4yttelij\u00e4t v\u00e4ltteliv\u00e4t huonossa maineessa olleita televisiosarjoja, nyky\u00e4\u00e4n<br \/>\nheit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein ruudussa. Elokuvat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole ainoa laadukasta<br \/>\nkerrontaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 media. Sarjaformaatti mahdollistaa laajemman kaaren, jossa<br \/>\nhahmoja ja tarinaa voi kehitell\u00e4 pitk\u00e4j\u00e4nteisemm\u00e4ll\u00e4 tavalla. Parhaimmillaan<br \/>\ntuloksena on <i>Salaisten kansioiden<\/i>, <i>The Sopranosin<\/i>, <i>Kylm\u00e4n ringin<\/i> tai <i>Breaking<br \/>\nBadin<\/i> kaltaista taidetta ja viihdett\u00e4. Joukon jatkeeksi voidaan lis\u00e4t\u00e4 uusi <i>True Detective<\/i>, yksi parhaista HBO:n<br \/>\njulkaisemista sarjoista<i>.<\/i><i>&nbsp;<\/i><\/p>\n<p><i>True Detectiven<\/i> ensimm\u00e4inen kausi on<br \/>\nkahdeksan jakson mittainen. Lyhyys tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 toisin kuin<br \/>\nuseimmissa televisiosarjoissa, Nic Pizzolatton kirjoittamassa ja Cary Joji<br \/>\nFukunagan ohjaamassa kokonaisuudessa ei ole t\u00e4ytejaksoja. Korkeatasoisen sarjan nimi on<br \/>\nironinen viittaus pulp fiction -kirjallisuustyyppiin, erityisesti 1900-luvulla suosittuun <i>True Detective<\/i> -lehteen. Ohjelman etsiv\u00e4t ovat tavallisia miehi\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikki keinot ratkaistakseen juttunsa.<\/p>\n<p>Sarja sijoittuu etel\u00e4iseen Lousianaan. Se koostuu h\u00f6kkeleist\u00e4, kuolevista kaupungeista, kemianteollisuudesta, rehev\u00e4st\u00e4 kasvillisuudesta, r\u00e4meest\u00e4 ja ihmisist\u00e4, jotka suhtautuvat<br \/>\nvihamielisesti poliisiin. Etsiv\u00e4t etsiv\u00e4t sarjamurhaajaa.<br \/>\nKarismaattisilla, rikkin\u00e4isill\u00e4 ja \u00e4lykk\u00e4ill\u00e4 p\u00e4\u00e4hahmoilla, Rustin Cohlella<br \/>\n(Matthew McConaughey) ja Martin Hartilla (Woody Harrelson), on syyns\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4 surkeassa takapajulassa. Kertomus avautuu pala palalta. Se j\u00e4\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n<br \/>\nahdistavuutensa takia, eik\u00e4 televisiossa ole t\u00e4t\u00e4 ennen pystytty luomaan yht\u00e4<br \/>\nvoimakasta tunnelmaa<i>.<\/i><i>&nbsp;<\/i><\/p>\n<p><i>The Atlantic<\/i> <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.theatlantic.com\/entertainment\/archive\/2014\/02\/-em-true-detective-em-the-best-show-on-tv\/283727\/\" target=\"_blank\">nosti<\/a> <i>True Detectiven<\/i> t\u00e4m\u00e4n hetken parhaaksi<br \/>\nsarjaksi. Se muistuttaa tyylillt\u00e4\u00e4n l\u00e4heisesti David Fincherin elokuvia,<br \/>\nkuten <i>Seitsem\u00e4\u00e4<\/i> ja<i> Zodiacia<\/i>, mutta on esikuviaan parempi. V\u00e4hitellen kasautuvat paineet johtavat draamaan ja toimintaan. Dialogi on<br \/>\nkirjallista, mutta toiminta on kuin suoraan tavallisesta poliisisarjasta. Cohle<br \/>\nja Hart t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Ensimm\u00e4inen on nihilistinen ja maaninen, toinen pidetty etsiv\u00e4, jolla on pime\u00e4 puolensa. \u00c4\u00e4rip\u00e4it\u00e4 olevien hahmojen k\u00e4ytt\u00f6 ei ole uutta. Arthur Conan Doyle kokeili sit\u00e4 aikoinaan <i>Sherlock Holmesissa<\/i><i>.<\/i><i>&nbsp;<\/i><\/p>\n<p><i>True Detective<\/i> on elokuvallinen. Se<br \/>\ntoimisi valkokankaalla, ja tekij\u00f6iden kannattaisi mietti\u00e4 voisiko t\u00e4m\u00e4n<br \/>\nmahdollisuuden toteuttaa tulevaisuudessa. Kerronta on erikoista. Suurin osa tapahtumista sijoittuu et\u00e4iseen menneisyyteen ja ne kerrotaan takautuvasti vanhentuneiden p\u00e4\u00e4hahmojen kautta. Juoni ei ole ihmeellinen,<br \/>\nmutta dialogin, n\u00e4yttelyn ja tunnelman osalta <i>True Detective<\/i> on omaa luokkaansa. Sen mainostetulla antologiarakenteella on potentiaalia. Tulevilla kausilla on eri n\u00e4yttelij\u00e4t ja tarinat. McConaughey ja Harrelson<br \/>\nsuostuivat tulemaan mukaan juuri siksi, ettei heid\u00e4n tarvinnut sitoutua<br \/>\npitk\u00e4\u00e4n tuotantoon.<\/p>\n<p>Elokuvallisuus ei ole <i>True Detectivessa<\/i> pelkk\u00e4 halpa temppu, jolla luodaan illuusio sen laadusta, vaan t\u00e4rke\u00e4 osa sarjan tunnelmaa. Paras esimerkki korkeatasoisuudesta on nelj\u00e4nnen<br \/>\njakson pitk\u00e4 leikkaamaton kohtaus, jossa seurataan pieleen<br \/>\nmenev\u00e4\u00e4 ry\u00f6st\u00f6\u00e4. Autoja, ihmisi\u00e4 ja helikopterin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 kohtaus on parasta<br \/>\ntelevisiossa n\u00e4hty\u00e4 koreografian ja kuvauksen juhlaa. Se vie katsojan hallusinatoriseen<br \/>\nkovien huumeiden maailmaan, josta peiteteht\u00e4viss\u00e4 ennen toiminut Cohle selvi\u00e4\u00e4 vain ihmeen kaupalla.<\/p>\n<p>Ennen kaikkea <i>True Detective<\/i> on<br \/>\nnautinnollisen hidas. Vaikka siin\u00e4 on vain kahdeksan jaksoa, sarjamurhaajaa etsit\u00e4\u00e4n rauhassa.<br \/>\nToiminta on intensiivist\u00e4, mutta sit\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n. Cohle ja Hart puhuvat<br \/>\nfilosofiasta, olemassaolosta ja muista syv\u00e4llisist\u00e4 asioista. Mutkikas jutustelu tuntuu vain paikoin v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4. Se soljuu kauniisti. Tekij\u00e4t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4sti tilaa hiljaisuudelle, jolle ei ole lyhyiss\u00e4 toimintaelokuvissa paikkaa, mutta joka sopii hyvin pitk\u00e4\u00e4n sarjaan. Ratkaisua saa odottaa. Hahmoja k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisesti. Heid\u00e4n keskustelujaan, riitojaan ja myllerryst\u00e4\u00e4n seuraa mielell\u00e4\u00e4n<i>.<\/i><\/p>\n<p><i>True Detectivessa<\/i> viitataan<br \/>\ntoistuvasti <i>The King in Yellowiin<\/i>,<br \/>\nRobert W. Chambersin novellikokoelmaan, joka julkaistiin vuonna 1895. Kuten io9:ss\u00e4<br \/>\n<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/io9.com\/the-one-literary-reference-you-must-know-to-appreciate-1523076497\" target=\"_blank\">huomautetaan<\/a>, t\u00e4m\u00e4n kirjan tiet\u00e4minen on olennaista sarjan ymm\u00e4rt\u00e4misen<br \/>\nkannalta. <i>The King in Yellow<\/i> on<br \/>\nChambersin novellien n\u00e4ytelm\u00e4, joka tekee kaikki sen lukevat tai n\u00e4kev\u00e4t<br \/>\nhulluksi. N\u00e4ytelm\u00e4, aivan kuten sarjakin, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 hirveit\u00e4 totuuksia maailmasta,<br \/>\njossa el\u00e4mme. Cohle ja Hart sukeltavat rikoksiin ja salaliittoihin. Ne tuhoavat heid\u00e4t, mutta saavat heid\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisiaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Asiat ovat muuttuneet viihdealalla. Siin\u00e4 miss\u00e4 valioluokan n\u00e4yttelij\u00e4t v\u00e4ltteliv\u00e4t huonossa maineessa olleita&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":491,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[618,678],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/true-detective-poster-16x9-1.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/true-detective-poster-16x9-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/37"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=37"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/37\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3197,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/37\/revisions\/3197"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/491"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=37"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=37"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=37"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}