{"id":3704,"date":"2018-07-05T16:09:15","date_gmt":"2018-07-05T13:09:15","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=3704"},"modified":"2018-07-05T16:09:15","modified_gmt":"2018-07-05T13:09:15","slug":"miki-liukkosen-osta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/miki-liukkosen-osta\/","title":{"rendered":"Miki Liukkosen O:sta"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-3705\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/07\/liukkonen_o-177x300.jpg\" alt=\"\" width=\"177\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/07\/liukkonen_o-177x300.jpg 177w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/07\/liukkonen_o.jpg 343w\" sizes=\"(max-width: 177px) 100vw, 177px\" \/><\/p>\n<p>Ensi alkuun tunnustus: luin Miki Liukkosen romaanin <em>O<\/em> (2017) ajatuksella vasta nyt, yli vuosi sen ilmestymisen j\u00e4lkeen. Minulla oli liikaa t\u00f6it\u00e4 ja muuta tekemist\u00e4, ett\u00e4 olisin ehtinyt paneutua siihen tuoreeltaan. Seurasin kuitenkin tarkasti siit\u00e4 k\u00e4yty\u00e4 keskusteltua. <em>O:ta<\/em> koskevat kommentit olivat h\u00e4mmentyneit\u00e4. Romaanin kirjallinen arvo tunnustettiin, mutta siit\u00e4 ei saatu sanottua paljoa j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tai t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4. Teos oli kuitenkin ehdolla Finlandian ja Runeberg-palkinnon saajaksi.<\/p>\n<p>Liukkonen totesi sarkastisesti er\u00e4\u00e4ss\u00e4 hiljattaisessa haastattelussa, ett\u00e4 <em>O<\/em> lienee viime vuoden eniten ostetuin v\u00e4hiten luettu kirja. Heitto pit\u00e4nee paikkansa. <em>O<\/em> sai paljon julkisuutta ja k\u00e4vi kaupaksi. Kyse ei ollut pelk\u00e4st\u00e4 toimivasta mainoskampanjasta, vaan teos on oikeasti vaikuttava. Se on kuitenkin niin sekava, ettei keskiverto lukija saa todenn\u00e4k\u00f6isesti siit\u00e4 tolkkua. Se on mielet\u00f6n ja upeita jaksoja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 teos, joka sys\u00e4\u00e4 paikoin muun kotimaisen kirjallisuuden tielt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Vaikka <em>O:ssa<\/em> ei ole helposti seurattavaa ja selke\u00e4\u00e4 juonta, siit\u00e4 on suhteellisen vaivatonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kantavia teemoja. Kirja kertoo nykyihmist\u00e4 vaivaavista fobioista, neurooseista ja pakkomielteist\u00e4. Sen t\u00e4rke\u00e4 esikuva on David Foster Wallacen p\u00e4\u00e4teos <em>Infinite Jest<\/em> (1996), joka oli yritys kiteytt\u00e4\u00e4 1990-lukulaisten ihmisten mentaliteetti yhteen r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4n romaaniin. Yht\u00e4 kunnianhimoinen <em>O<\/em> on pyrkimys kuvailla milleniaalien, eli 1980- ja 1990-luvulla syntyneen sukupolven, tuntoja.<\/p>\n<p><em>O<\/em> on loogista jatkoa Liukkosen ensimm\u00e4iselle romaanille <em>Lapset auringon alla<\/em> (2013). Molemmat sijoittuvat sekavaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka on h\u00e4iriintynyt ja huvittava. Hahmoilla on mielenterveydellisi\u00e4 ongelmia. Heid\u00e4n ajatuksensa laukkaavat tavalla, joka tekee arjesta vaikeaa. Henkil\u00f6t eiv\u00e4t ole kovin uskottavia ja muistuttavat levottomuudessaan hieman Liukkosta itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Liukkosen proosaa on kuitenkin turha lokeroida omael\u00e4m\u00e4kerralliseksi, sill\u00e4 etenkin <em>O<\/em> pakenee m\u00e4\u00e4rittelyj\u00e4. N\u00e4in on siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Frank Kafkan mukaan moni \u201dkirja on kuin avain sen tekij\u00e4n minuuden linnan tuntemattomiin kammioihin.\u201d <em>O<\/em> on osin perustelemattomasta sekavuudestaan huolimatta kansainv\u00e4list\u00e4 tasoa. Se sijoittuu suureksi osaksi Suomeen, mutta maamme on siin\u00e4 l\u00e4hes tunnistamaton henkisen ja fyysisen k\u00e4rsimyksen pes\u00e4.<\/p>\n<p><em>O<\/em> on vaihtuvien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden, alaviitteiden, merkitysten ja merkityksett\u00f6myyksien ryteikk\u00f6. Se esitt\u00e4\u00e4 aikamme niin absurdina ja j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 on turha yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Romaani ei ole kuitenkaan liian raskas, kiitos sen huumorin. <em>O<\/em> huvittaa, koska sen tilanteet, kuten munakoisojen soittamisesta nautintoa saava mies tai Johann Sebastian Bachia fanittava huumeorganisaatio, ovat surrealistisen koomisia. Liioittelu toimii <em>O:n<\/em> eduksi ja est\u00e4\u00e4 sit\u00e4 muuttumasta musertavaksi.<\/p>\n<p>Rakastan Liukkosen teksti\u00e4, koska se on niin inspiroivaa ja villi\u00e4, mutta vierastan sit\u00e4 siksi, koska se on oma sulkeutunut maailmansa, joka avautuu harvoin.<em> O<\/em> on t\u00e4m\u00e4n tyylin huipentuma. Se on ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 romaanij\u00e4rk\u00e4le, josta ei muista sen luettuaan juuri mit\u00e4\u00e4n. Se vaatii huomiota ja uhkuu omaper\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n<p><em>O:n<\/em> ja Liukkosen muun tuotannon ongelmana on, ett\u00e4 se k\u00e4pertyy itseens\u00e4. Se k\u00e4sittelee enemm\u00e4n Liukkosen rikasta sis\u00e4ist\u00e4 todellisuutta kuin varsinaista maailmaa. H\u00e4nen taiteensa toimisi paremmin, jos h\u00e4n ei keskittyisi niin paljon oikkuihinsa, vaan l\u00e4hestyisi enemm\u00e4n muita. <em>O:n <\/em>ansioita ei voi kuitenkaan kiist\u00e4\u00e4. Se on erinomainen tutkielma romaanin mahdollisuuksista. Liukkonen on oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 hahmotellessaan neuroottista nykyaikaa, mutta johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 h\u00e4n ei osaa siit\u00e4 viel\u00e4 tehd\u00e4. Ehk\u00e4 niiden aika on my\u00f6hemmin, muutaman teoksen p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ensi alkuun tunnustus: luin Miki Liukkosen romaanin O (2017) ajatuksella vasta nyt,&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,7,8,9,16,23,1],"tags":[767,768,518],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"matkailu","themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/07\/liukkonen_o-177x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3704"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3704"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3704\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3719,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3704\/revisions\/3719"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3704"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3704"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3704"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}