![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/09\/handmaids-tale-1524806510-300x150.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Amerikkalaiset rakastavat dystopioita. Yhteiskunnan romahtamisesta kertovat tarinat ovat heid\u00e4n mieleens\u00e4, oli kyse sitten luonnonkatastrofeista, zombeista, hirvi\u00f6ist\u00e4, avaruusolennoista tai sodista. Yhdysvalloissa herkutellaan ajatuksella, ett\u00e4 heid\u00e4n huolellisesti rakentamansa j\u00e4rjestelm\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en romahtaa. T\u00e4ss\u00e4 pelossa on jotakin masokistisen pysyv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 se katoa edes maan p\u00e4rj\u00e4tess\u00e4.<\/p>\n
The Handmaid\u2019s Tale<\/em> on j\u00e4lleen yksi t\u00e4llainen fiktio. Se eroaa muista vastaavista kertomuksista olemalla l\u00e4hes osoittelevan feministinen. The Handmaid\u2019s Tale<\/em>, suomeksi Orjattaresi<\/em>, on Margaret Atwoodin romaani vuodelta 1985. Hulu sovitti sen alkuper\u00e4ist\u00e4 nime\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ksi televisiosarjaksi pari vuotta sitten. Siin\u00e4 kuvataan uuden sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeist\u00e4 amerikkalaista yhteiskuntaa, joka alistaa naisia. Fasistis-uskonnollisessa valtiossa lapsia saamaan pystyv\u00e4t naiset alistetaan kotiorjiksi. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n on huolehtia arkisista askareista ja tehd\u00e4 is\u00e4nt\u00e4perheelle j\u00e4lkikasvua.<\/p>\n Asetelma on j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 ja j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4. Se on symbolinen, mutta my\u00f6s konkreettinen siin\u00e4 mieless\u00e4, ettei naisten asema ole oikeasti viel\u00e4k\u00e4\u00e4n aivan miesten tasolla. Atwoodin kirja on Hulun sarjaa ehe\u00e4mpi. Totalitaristista alistamista perustellaan molemmissa rauhan s\u00e4ilytt\u00e4misell\u00e4. Hallitsijoiden halu palata entisiin arvoihin johtaa ilottomaan ja pahaan todellisuuteen, jossa useimmilla naisilla ei ole ihmisarvoa. Heit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi. Heid\u00e4n selviytymiskamppailuaan puistattaa seurata.<\/p>\n Naisia raiskataan systemaattisesti The Handmaid\u2019s Talessa<\/em>. Yksi asiat parhain p\u00e4in selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pyrkivist\u00e4 mieshahmoista puhuu vastakkaisen sukupuolen biologisesta kohtalosta ja siit\u00e4, ett\u00e4 naiset saavat mit\u00e4 ansaitsevat. Maailma on ep\u00e4inhimillinen, koska siit\u00e4 on tullut kylm\u00e4. Siit\u00e4 puuttuu rakkautta. Henkil\u00f6t kovettavat itse\u00e4\u00e4n, mutta eiv\u00e4t t\u00e4ysin onnistu t\u00e4ss\u00e4, vaan kaipaavat l\u00e4mp\u00f6\u00e4.<\/p>\n The Handmaid\u2019s Talen<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on nuori orjatar June Osborne, jota esitt\u00e4\u00e4 ohjelmassa loistava Elisabeth Moss. June pakotetaan luopumaan nimest\u00e4\u00e4n ja ristit\u00e4\u00e4n uudelleen Offrediksi. Sisukas June on tarinan harvoja valoja. H\u00e4n kielt\u00e4ytyy luovuttamasta ja pit\u00e4\u00e4 kiinni identiteetist\u00e4\u00e4n. H\u00e4neen verrattuna monet muut hahmot tuntuvat seip\u00e4\u00e4n nielleilt\u00e4 teeskentelij\u00f6ilt\u00e4, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4 haluavat. June on monisyinen. H\u00e4nen juonikkuutensa vie tarinaa eteenp\u00e4in ja pit\u00e4\u00e4 sen koossa.<\/p>\n Televisiosovituksen er\u00e4s ongelma on se, ett\u00e4 se on pitk\u00e4. Se olisi toiminut paremmin tiiviimp\u00e4n\u00e4, mutta nyt siit\u00e4 on tulossa kolmas kausi. Kertomus polkee toisinaan paikoillaan sarjaformaatin takia. Enemmist\u00f6 hahmoista j\u00e4\u00e4 pinnallisiksi, vaikka aikaa heid\u00e4n kehitt\u00e4misekseen olisi. Keski\u00f6\u00f6n nousee orjattarien kokema henkinen ja fyysinen v\u00e4kivalta. Sill\u00e4 herkutteleminen saattaa tuoda katsojille tietty\u00e4 sadistista nautintoa, mutta siihen syyllistyvien motiiveja ei selitet\u00e4 tarpeeksi. Hallitsijoiden todetaan olevan rikkin\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4, ei enemp\u00e4\u00e4. Keit\u00e4 he ovat? Mist\u00e4 he ovat tulleet? Mit\u00e4 he haluavat? N\u00e4ihin kysymyksiin annetut vastaukset ovat helppoja ja siksi ep\u00e4uskottavia.<\/p>\n Orjattaresi <\/em>osoittaa, ett\u00e4 ihmiset voivat syyllisty\u00e4 poikkeuksellisissa olosuhteissa pahuuteen. Teokseen tutustuminen ei ole mukavaa. Kokemus ei ole eheytt\u00e4v\u00e4, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Meill\u00e4 tuntuu olevan halu alistaa toisia. Kyse ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sukupuolista, vaan esimerkiksi roduista. Atwoodin tiukka keskittyminen miesten ja naisten v\u00e4liseen taisteluun saa h\u00e4nen kirjansa tuntumaan yksipuoliselta.<\/p>\n Samaan aikaan kyse ei ole kuitenkaan erityisen realistisesta skenaariosta, vaan h\u00e4t\u00e4huudosta ja varoituksesta. T\u00e4llaiseksi ymp\u00e4rist\u00f6 voi muuttua, jos olemme v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 emmek\u00e4 vaali demokratiaa. R\u00e4ikeimm\u00e4t poliittiset utopiat johtavat l\u00e4hinn\u00e4 raakuuksiin. Orjattaresi <\/em>julkaistiin Ronald Reaganin toimiessa Yhdysvaltojen presidenttin\u00e4. Tarina on pysynyt ajankohtaisena, koska maata hallitsee j\u00e4lleen mutkat suoriksi vet\u00e4v\u00e4 johtaja. Dystopioita ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Parhaat niist\u00e4 kertovat silti ep\u00e4mukavia totuuksia meist\u00e4 ja meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 yhteiskunnasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Amerikkalaiset rakastavat dystopioita. Yhteiskunnan romahtamisesta kertovat tarinat ovat heid\u00e4n mieleens\u00e4, oli kyse…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,14,16,18,23],"tags":[771,769,518,618,770],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":"matkailu","themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/09\/handmaids-tale-1524806510-300x150.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3720"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3720"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3720\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3739,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3720\/revisions\/3739"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3720"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3720"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3720"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}