{"id":3740,"date":"2018-10-25T10:28:46","date_gmt":"2018-10-25T07:28:46","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=3740"},"modified":"2018-10-25T10:28:46","modified_gmt":"2018-10-25T07:28:46","slug":"fight-clubista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/fight-clubista\/","title":{"rendered":"Fight Clubista"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

Fight Club<\/em> oli minulle t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6 haaveillessani kirjoittamisesta ammattina. Hain siit\u00e4 inspiraatiota, ehk\u00e4 suuntaakin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Innostukseni ei johtunut Chuck Palahniukin vuonna 1996 ilmestyneest\u00e4 romaanista, joka on sis\u00e4lt\u00e4mist\u00e4\u00e4n herkullisista teemoista huolimatta melko k\u00f6yk\u00e4inen, vaan siit\u00e4 vuonna 1999 tehdyst\u00e4 elokuvasovituksesta, jonka p\u00e4\u00e4osissa n\u00e4htiin suosikkini Edward Norton ja Brad Pitt. Katsoin filmin moneen kertaan. Se ei ehk\u00e4 ole ihme, sill\u00e4 olinhan sen p\u00e4\u00e4kohderyhm\u00e4\u00e4, eli vihainen nuori mies.<\/p>\n

Fight Club<\/em> on pysynyt houkuttelevana, vaikka sen aihe, eli valkoisen heteromiehen tuska, ei ole trendik\u00e4s varsinkaan nykyisin\u00e4 herkkin\u00e4 aikoina. Miehen\u00e4 oleminen ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuttunut yht\u00e4\u00e4n helpommaksi, mutta viel\u00e4 1990-luvulla ei kiinnitetty yht\u00e4 paljon huomiota esimerkiksi naisten ja v\u00e4hemmist\u00f6jen asemaan, asioihin jotka Fight Club<\/em> k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sivuuttaa. Elokuva on p\u00e4\u00e4llisin puolin sovinistinen ja siksi yksipuolinen. Siin\u00e4 on kuitenkin yhteiskunnallisuutta, joka hautautuu helposti v\u00e4kivaltaisen toiminnan alle.<\/p>\n

Palahniuk on tuottelias kirjailija, jonka j\u00e4lki on ep\u00e4tasaista. Osa h\u00e4nen romaaneistaan on hienoja, osa huonoja. Palahniukin vahvuudet ovat k\u00e4rjistyksiss\u00e4 ja trillerim\u00e4isyydess\u00e4. H\u00e4n taitaa viihdytt\u00e4misen. H\u00e4nen teoksensa ovat voimakkaan kuvallisia, mink\u00e4 takia niit\u00e4 on sovitettu valkokankaalle. Esikoinen Fight Club<\/em> ei ole hyvin kirjoitettu, mutta sen tiivis ja mieleenpainuva teksti on helposti siirrett\u00e4viss\u00e4 filmik\u00e4sikirjoitukseksi. David Fincherin ohjaama elokuva vakuutti visuaalisuudellaan. Sen tekovuosikymmenens\u00e4 musiikkivideot mieleen tuova tyyli ei ole kest\u00e4nyt aikaa, mutta filmiss\u00e4 on s\u00e4rm\u00e4\u00e4, mik\u00e4 viittaa hyv\u00e4\u00e4n tarinaan.<\/p>\n

Fight Clubissa<\/em> monotoniseen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 kyll\u00e4stynyt nuori mies perustaa maanlaisen tappelukerhon, jossa raavaat uroot purkavat turhautumistaan pieksem\u00e4ll\u00e4 toisiaan. Klubi toimii vastalauseena ja keskisormen n\u00e4ytt\u00e4misen\u00e4 henkisest\u00e4 tyhjyydest\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4lle j\u00e4rjest\u00e4ytyneelle yhteiskunnalle. Muita s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ei kerhon salassa pit\u00e4mist\u00e4 lukuun ottamatta juuri ole. Perustaja on paikan johtaja, vaikka siell\u00e4 ei ole virallista hierarkiaa. Kuolemaan asti ei tapella, mutta meno brutaalia, eik\u00e4 testosteronissa s\u00e4\u00e4stell\u00e4. Naisia ei n\u00e4y.<\/p>\n

M\u00e4tkinn\u00e4st\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n ideoimaan vallankumousta, mik\u00e4 onkin tappeluklubin perimm\u00e4inen idea. Fight Club<\/em> tapahtuu Yhdysvalloissa, jossa vihaiset kapinoijat pyrkiv\u00e4t tuhoamaan pahoinvointia aiheuttavan kapitalistisen systeemin ja aloittamaan alusta. Riehujilla ei tosin tunnu olevan muita p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kuin kotimaansa suistamisen anarkiaan. Heid\u00e4n filosofiansa on naiivia ja kotikutoista.<\/p>\n

Toisin kuin voisi helposti luulla, Fight Club<\/em> ei ole miehisen kulttuurin puolustus tai ylistys. Sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 ironia saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 huomaamatta. Fincherin elokuvaa luonnehdittiin edesvastuuttomaksi, nihilistiseksi ja v\u00e4kivaltaiseksi. Haukkujat n\u00e4kiv\u00e4t vain sen veriset tappelukohtaukset ja hahmojen vaatimukset sivilisaation tuhosta. Musta huumori meni yli ymm\u00e4rryksen.<\/p>\n

Fight Club<\/em> -filmi menestyi paremmin Euroopassa kuin Amerikassa. Kapitalistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n kritiikki oli usean yhdysvaltalaisen mielest\u00e4 outo ajatus, mist\u00e4 syyst\u00e4 elokuvaan suhtauduttiin siell\u00e4 ep\u00e4illen. Vanhalla mantereella asiaa l\u00e4hestyttiin rennommin. Elokuva toimii \u00e4lykk\u00e4\u00e4n\u00e4 viihteen\u00e4. Roolihenkil\u00f6t ovat karikatyyrej\u00e4 ja asetelma liioiteltu, mutta kertomuksen materialismin vastaisuus ja merkityksen etsiminen muualta kuin rahasta ja vallasta ovat t\u00e4rkeit\u00e4. Antisankari Tyler Durdenissa henkil\u00f6ityy monen salainen haave vapautumisesta tarkoituksettoman el\u00e4m\u00e4n kahleista.<\/p>\n

Palahniukin kirjan julkaisusta on kulunut yli 20 vuotta, mutta se on joiltain osin edelleen ajankohtainen. Teoksen ep\u00e4inhimillinen suuryritysten johtama maailma muistuttaa omaamme. Romaanin turhautuneet miehet ja naiset, joita heit\u00e4kin on muutama, etsiv\u00e4t vastausta kujeilusta ja v\u00e4kivallasta. Heit\u00e4 voi olla vaikea ottaa tosissaan, mutta pommien r\u00e4j\u00e4hdelless\u00e4 vitsit ovat v\u00e4hiss\u00e4. Fight Clubia<\/em> ei tulisi tulkita sellaisenaan, kuten jotkut maanalaisten m\u00e4tkint\u00e4kerhojen perustajat ja muut tosiel\u00e4m\u00e4n h\u00f6rh\u00f6t ovat tehneet. Sen yhteiskuntakriittinen puoli on silti vakava.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Fight Club oli minulle t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6 haaveillessani kirjoittamisesta ammattina. Hain siit\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,5,9,16,22,23],"tags":[773,752,139,772,518],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","televisio-ja-elokuvat","kulttuurikolumni"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/10\/1-olflebtsergvo-sykuahia-300x169.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3740"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3740"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3740\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3761,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3740\/revisions\/3761"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3740"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3740"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3740"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}