{"id":3763,"date":"2018-12-17T09:48:03","date_gmt":"2018-12-17T07:48:03","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=3763"},"modified":"2018-12-17T09:48:03","modified_gmt":"2018-12-17T07:48:03","slug":"glamoramasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/glamoramasta\/","title":{"rendered":"Glamoramasta"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-3764\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/12\/glamorama-198x300.jpg\" alt=\"\" width=\"198\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/12\/glamorama-198x300.jpg 198w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/12\/glamorama.jpg 264w\" sizes=\"(max-width: 198px) 100vw, 198px\" \/><\/p>\n<p>Proosan kirjoittamisen joitakin vuosia sitten lopettaneen Bret Easton Ellisin lukijat tuntuvat jakautuvan palvoviin faneihin ja ynseisiin vihaajiin. Provokatiivisella Ellisill\u00e4 on edelleen jokseenkin huono maine, vaikka h\u00e4n on hieman rauhoittunut vanhennuttuaan. Samaan aikaan h\u00e4n on kuitenkin kirjoittanut kaksi vaikuttavaa romaania, <em>Amerikan Psykon<\/em> (1991) ja<em> Glamoraman<\/em> (1998). Ellis voi olla yksityishenkil\u00f6n\u00e4 vaikea ja kirjailijana ep\u00e4tasainen, mutta halusimme sit\u00e4 tai emme, parhaat teokset tekev\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 klassikon.<\/p>\n<p>Siin\u00e4 miss\u00e4 murhaavaa pukumiest\u00e4 seuraava <em>Amerikan Psyko<\/em> kiteytti rahaa jumaloivan Wall Streetin pime\u00e4n puolen 1980-luvulla, henkinen jatko-osa <em>Glamorama<\/em> tavoittaa muotimaailman pinnallisen kyynisyyden 1990-luvulla. Romaanit ovat tarinoita hajoamisesta. Ne kertovat v\u00e4\u00e4rien arvojen varaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rakentaneista miehist\u00e4 ja naisista, jotka romahtavat v\u00e4kivaltaisilla tavoilla.<\/p>\n<p><em>Glamoraman<\/em> todellisuudessa l\u00e4hinn\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6ll\u00e4, kuuluisuudella ja rahalla on v\u00e4li\u00e4. Hahmot, enimm\u00e4kseen tyhj\u00e4p\u00e4iset mallit, pit\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4 ja kokevat my\u00f6s catwalkien ulkopuolella keikistelev\u00e4ns\u00e4 kulisseissa kameroiden edess\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kokemansa ei ole totta. Alkoholin, huumeiden ja l\u00e4\u00e4kkeiden sumentamat henkil\u00f6t ajautuvat hirvitt\u00e4viin raakuuksiin, mik\u00e4 on<em> Amerikan Psykon<\/em> tavoin looginen seuraus heid\u00e4n el\u00e4miens\u00e4 tarkoituksettomuudesta.<\/p>\n<p>Romaaneja yhdist\u00e4\u00e4 muun muassa se, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset el\u00e4m\u00e4t ovat niiss\u00e4 halpoja ja lyhyit\u00e4. Br\u00e4ndit, esill\u00e4 oleminen ja ikuinen nuoruus nousevat muun yl\u00e4puolelle. Ikin\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n voi olla tarpeeksi tyylik\u00e4s, kuuluisa ja kaunis, mik\u00e4 johtaa k\u00e4rsimykseen ja mielenterveydellisiin ongelmiin. <em>Glamoraman<\/em> Victor Ward ei ehk\u00e4 ole h\u00e4nt\u00e4 kuuluisamman Patrick Batemanin (<em>Amerikan Psyko<\/em>) kaltainen psykopaattinen murhaaja, mutta molemmat ovat eksyneet labyrinttiin, eiv\u00e4tk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 tiet\u00e4 ulos. He sekoavat sis\u00e4istetty\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6myytens\u00e4 ja j\u00e4rjestelm\u00e4 korvaa heid\u00e4t heti klooneilla.<\/p>\n<p>Uudemman kirjan hahmogalleria koostuu ep\u00e4aidoista teeskentelij\u00f6ist\u00e4, jotka ottavat rooleja ja matkivat muita julkimoita. Koska teoksen mallit ovat kuitenkin niin toistensa kaltaisia, heid\u00e4t sekoitetaan jatkuvasti toisiinsa, aivan kuin <em>Amerikan Psykon<\/em> identtiset jupit. Heiss\u00e4 ei ole juuri mit\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llist\u00e4.<\/p>\n<p>Parasta<em> Glamoramassa<\/em> on sen kieli. Se on juuri sopivan h\u00e4iriintynytt\u00e4 ja kuin vahvan l\u00e4\u00e4kityksen alaisena kirjoitettua. Sen vauhtiin joutuu aluksi totuttelemaan, kiitos kajahtaneen p\u00e4\u00e4hahmon. Monet kohtaukset ovat mestarillisia etenkin dialogin ja rytmityksen osalta. R\u00f6nsyj\u00e4 on paljon, mutta se sopii vaihoharhaiseen tunnelmaan. Ward on Batemanin kaltainen eritt\u00e4in ep\u00e4luotettava kertoja.<\/p>\n<p>Ellisin nelj\u00e4tt\u00e4 romaania auttaa my\u00f6s sen oivaltava musta huumori. Muodin parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t paljastetaan itsekeskeisiksi teeskentelij\u00f6iksi, jotka eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 muista, vaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 hyv\u00e4kseen. Ennen pitk\u00e4\u00e4 merkkilaukkuihin piilotetut pommit r\u00e4j\u00e4htelev\u00e4t ja yksi niiden uhreista sy\u00f6ksyy Armanin n\u00e4yteikkunan l\u00e4pi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 hienossa luvussa. Huumori ja tragiikka ovat <em>Glamoramassa<\/em> enimm\u00e4kseen tasapainossa, vaikka jotkin aivottomat hetket, kuten er\u00e4s sivukaupalla jatkuva pornokohtaus, olisi pit\u00e4nyt saksia pois.<\/p>\n<p>Kuten <em>Amerikan Psyko<\/em>, <em>Glamorama<\/em> ei sis\u00e4ll\u00e4 j\u00e4m\u00e4k\u00f6it\u00e4 kiteytyksi\u00e4 tai henkevi\u00e4 opetuksia. Se jatkuu maanisesti satoja sivuja ja loppuu. Sen voi tulkita myrkylliseksi kritiikiksi pinnallista el\u00e4m\u00e4ntapaa vastaan. <em>Glamorama<\/em> ei ole realistinen, mutta sen ei tarvitsekaan olla. Sen kuva muotimaailmasta on k\u00e4rjistetty ja tuo mieleen <em>Amerikan Psykon<\/em> absurdin satiirin Wall Streetist\u00e4. Kummatkin romaanit on pakko tiet\u00e4\u00e4 ja hyv\u00e4 lukea.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Proosan kirjoittamisen joitakin vuosia sitten lopettaneen Bret Easton Ellisin lukijat tuntuvat jakautuvan&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,9,16,22,23,1],"tags":[82,774,518],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2018\/12\/glamorama-198x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3763"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3763"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3763\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3785,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3763\/revisions\/3785"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3763"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3763"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3763"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}