t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n—<\/p>\n
Jos jokin sana kiteytt\u00e4\u00e4 1980-luvun, se on vauhti. Kylm\u00e4n sodan kiihke\u00e4 loppuvaihe, elektronisen teknologian l\u00e4pimurto ja Berliinin muurin murtuminen olivat vain muutamia vuosikymmenen keskeisi\u00e4 tapahtumia. Maailmalla meni etenkin taloudellisesti lujaa. Menestys perustui osaksi keinotteluun, mutta kupla puhkesi todella vasta my\u00f6hemmin. Monet eliv\u00e4t velaksi. Vauhtisokean 1980-luvun ilmi\u00f6ihin kuuluivat muun muassa kapitalismi, globalisaatio, mainokset, musiikkivideot sek\u00e4 spektaakkelit elokuvissa ja urheilussa. Amerikkalaiset toimintafilmit olivat suosionsa huipulla, eik\u00e4 niit\u00e4 voinut syytt\u00e4\u00e4 vaatimattomuudesta. Budjetit kasvoivat ja tarinat et\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t todellisuudesta.<\/p>\n
Maailmanpolitiikan er\u00e4s t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4\u00e4nne oli entisen Kalifornian kuvern\u00f6\u00f6ri Ronald Reaganin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi \u00e4\u00e4nivy\u00f6ryll\u00e4 vuonna 1981. Reaganin voitto p\u00e4\u00e4tti pitk\u00e4n pessimismin ajan, joka alkoi 1960-luvulla ja johtui sosiaalisesta eriarvoisuudesta sek\u00e4 Vietnamin sodasta. Oikeistolaisen ja vanhoillisen Reaganin, joka oli kritisoinut kapinallista nuorisoa ja anarkistisia rauhanliikkeit\u00e4, p\u00e4\u00e4sy virkaan oli er\u00e4s osoitus Amerikassa k\u00e4ynniss\u00e4 olleesta muutoksesta. Yhdysvaltalaiset olivat v\u00e4syneit\u00e4 1960-luvun vapaamielisyyteen ja 1970-luvun kyynisyyteen, koska ne eiv\u00e4t olleet johtaneet mihink\u00e4\u00e4n. He kaipasivat jotakin uutta. Dynaamista Reagania, joka oli ollut ennen poliittista uraansa n\u00e4yttelij\u00e4, pidettiin oikeana miehen\u00e4 johtamaan maa uuteen huomiseen, jolloin se ottaisi j\u00e4lleen paikkansa planeetan johdossa.<\/p>\n
N\u00e4in k\u00e4vikin, mutta keinot eiv\u00e4t aina olleet rehtej\u00e4. Suoraviivaisen reaganilaisen politiikan my\u00f6t\u00e4 Amerikka oli voimiensa tunnossa. Neuvostoliitto oli matkalla kohti romahdusta, joka tapahtui vuonna 1991. Kiina, Intia ja muut tulevat mahdit olivat vasta kehittym\u00e4ss\u00e4. P\u00f6yt\u00e4 oli katettu Yhdysvalloille, jonka Reaganin vaatimuksesta noudattama s\u00e4\u00e4telem\u00e4t\u00f6n kapitalismi oli 1980-luvun mantroja. Sen ongelmia, kuten tuotannon lyhytj\u00e4nteist\u00e4 siirt\u00e4mist\u00e4 kolmannen maailman maihin, ei haluttu n\u00e4hd\u00e4. Kasvun toivottiin ja uskottiin jatkuvan ikuisesti, eik\u00e4 ep\u00e4kohtia ollut vaikea unohtaa.<\/p>\n
Muskeleiden pullistelu palasi republikaanisen puolueen konservatiivista siipe\u00e4 edustaneen Reaganin my\u00f6t\u00e4 Amerikan sis\u00e4- ja ulkopolitiikkaan. Reagan leikkasi veroja ja lis\u00e4si puolustusmenoja. Pankeille ja yrityksille annettiin vapauksia. P\u00e4\u00e4t\u00f6kset johtivat taloudelliseen kukoistukseen, jonka takia Reaganista tuli niin suosittu, ett\u00e4 h\u00e4net valittiin jatkokaudelle vuonna 1985. Reagan tuntui raikkaalta vaihtoehdolta verrattuna edelt\u00e4jiins\u00e4, etenkin mielipiteit\u00e4 jakaneeseen Richard Nixoniin, joka joutui eroamaan Watergate-skandaalin takia vuonna 1974. Nixon oli markkinoinut itse\u00e4\u00e4n viimeisen\u00e4 puolustajana anarkiaa vastaan, mutta osoittautui t\u00e4ydelliseksi lieroksi. H\u00e4n sai runsaasti \u00e4\u00e4ni\u00e4. Watergate-vyyhti todisti kuitenkin Nixonia kohtaan tunnetut ep\u00e4ilyt, eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sen j\u00e4lkeen pidetty.<\/p>\n
Optimistinen, is\u00e4nmaallinen ja uskonnollinen Reagan h\u00e4\u00e4r\u00e4si Yhdysvaltojen johdossa suuren osan 1980-luvusta, tammikuusta 1981 alkuvuoteen 1989. Maa sai t\u00e4n\u00e4 aikana takaisin itseluottamuksensa. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 Reagania pidet\u00e4\u00e4n amerikkalaisten keskuudessa yh\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 etevimmist\u00e4 presidenteist\u00e4.<\/p>\n
Kaikki eiv\u00e4t Reagania arvostaneet. H\u00e4nen politiikkansa oli toisinaan yksioikoista jyr\u00e4yst\u00e4, jossa yksityiskohdat ja jopa tosiasiat unohdettiin kokonaan. Reaganin aika oli toimintaelokuvien kultakausi, koska Yhdysvaltojen ilmapiiri oli t\u00e4ll\u00f6in otollinen revitteleville filmeille. Politiikka oli rajua ja sit\u00e4 leimasi piittamattomuus hyvist\u00e4 tavoista. Peter von Bagh huomauttaa Elokuvan historiassa<\/em>, ett\u00e4 Reaganin vuodet olivat \u201dkiistaton vedenjakaja. 1960- ja 1970-lukujen radikaaleja ylily\u00f6ntej\u00e4 seurasi konservatismin ja kovien arvojen korkeasuhdanne jonka j\u00e4ykk\u00e4 ja vakaa keulakuva h\u00e4n [Reagan] oli.\u201d<\/p>\nHollywoodissa tehty kasaritoiminta peilasi yht\u00e4 aikaa j\u00e4hme\u00e4\u00e4 ja nopeaa 1980-lukua. Lajityypin filmit, jotka olivat olleet aiemmin synkki\u00e4, jopa nihilistisi\u00e4, olivat nyt p\u00e4\u00e4sialliselta s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n kevyit\u00e4. Tarpeet olivat toiset. El\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremmat hahmot, dramaattiset k\u00e4\u00e4nteet ja intensiivinen toiminta nousivat elokuvien keski\u00f6\u00f6n. Monen filmin p\u00e4\u00e4hahmo oli yksil\u00f6llinen sankari, joka vastusti valtion liikaa puuttumista kansalaisten asioihin ja kannatti konservatiivisia arvoja. T\u00e4lle oli selv\u00e4 syy, sill\u00e4 kuten Mediakulttuurissa<\/em> todetaan, siin\u00e4 \u201dmiss\u00e4 kulttuuriteollisuus 1950-luvulla ylisti yhdenmukaisuutta ja valtiota hyv\u00e4ntekij\u00e4n\u00e4, se reaganistisella yritt\u00e4jyytt\u00e4 ylist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 aikakaudella arvostaa ep\u00e4sovinnaisuutta ja yksil\u00f6llist\u00e4 sankaruutta.\u201d<\/p>\nTaide ja viihde heijastelevat tekoajankohtansa ilmi\u00f6it\u00e4 ja totuuksia. Kriitikko Roger Ebertin, jonka vaikutusvaltaiset arvostelut ovat t\u00e4m\u00e4n kirjan er\u00e4s l\u00e4hde, mukaan elokuvat voivat peilata todellisuutta, mutta niiden ei tarvitse toistaa sit\u00e4. Pulitzer-palkittu Ebert vaikutti laajasti etenkin amerikkalaisten k\u00e4sityksiin filmeist\u00e4. Monipuolinen Ebert kirjoitti lehtiin ja esiintyi televisiossa. H\u00e4nell\u00e4 oli l\u00e4hes pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n maku ja h\u00e4nen analyysins\u00e4 vaikuttavat monien elokuvakirjojen, kuten Rautaisen 80-luvun<\/em>, taustalla.<\/p>\nEbert ei pit\u00e4nyt useimpien kollegoittensa tavoin kasaritoimintaa arvossa. Penseys johtui l\u00e4hinn\u00e4 sen ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 oikeistolaisesta poliittisuudesta. On kuitenkin hyv\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s kaikkein reaganilaisimmilta vaikuttavista toimintap\u00e4tkist\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 monia ja my\u00f6s ristiriitaisia aineksia. Niiden tasapainoinen k\u00e4sittely ei ole aina helppoa.<\/p>\n
N\u00e4in on siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 n\u00e4iden filmien maailmankuva vaikuttaa olevan p\u00e4\u00e4llisin puolin poliittisesti mustavalkoinen. Asiaa h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 toden ja keksityn sekoittuminen toisiinsa. Toimintan\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 saattoi olla vaikea erottaa heid\u00e4n esitt\u00e4mist\u00e4\u00e4n hahmoista 1980-luvulla, sill\u00e4 he vetiv\u00e4t roolejaan my\u00f6s siviiliss\u00e4. Heist\u00e4 rakennettiin br\u00e4ndej\u00e4 ja kokonaisvaltaisia kuuluisuuksia.<\/p>\n
Elitistin<\/em>, suomalaisen elokuvaverkkolehden, er\u00e4\u00e4ss\u00e4 artikkelissa puhutaan vuosikymmenen mittaan tutuksi tulleista videokaseteista, joita myytiin ja vuokrattiin. Monet toimintafilmit ker\u00e4siv\u00e4t rahaa sek\u00e4 valkokankaalla ett\u00e4 videolla. Huonoimmiksi mielletyt elokuvat julkaistiin suoraan VHS:lle. N\u00e4m\u00e4 markkinat rakennettiin pitk\u00e4lti v\u00e4kivaltaisen ja viihdytt\u00e4v\u00e4n toiminnan varaan. Lihaksikkaista toimintasankareista tuli \u201dkostoon perustuvan oikeudenk\u00e4yt\u00f6n esikuvia. Sopiva raaka-aine elokuviin l\u00f6ytyi yleens\u00e4 kamppailu-urheilun parista n\u00e4yttelij\u00e4koulujen ollessa kyvytt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n moista erikoistarvetta.\u201d<\/p>\nElitistiss\u00e4<\/em> huomautetaan, ett\u00e4 jo hyv\u00e4ll\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6ll\u00e4 ja tappelutaidoilla p\u00e4\u00e4si pitk\u00e4lle, eik\u00e4 n\u00e4ytell\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvinnut osata. Kasaritoiminnan vieh\u00e4tys perustui osaltaan siihen, ett\u00e4 katsojat tiesiv\u00e4t sen sankarien pystyv\u00e4n tarvittaessa veritekoihin vaikuttavan fyysisen olemuksensa takia sek\u00e4 kameroiden edess\u00e4 ett\u00e4 todellisuudessa.<\/p>\nVerkkolehden t\u00e4ss\u00e4 teoksessa lainatut artikkelit ovat humoristisia ja provosoivia, mutta niiss\u00e4 on totuuden siemen. Kenelle tahansa kasaritoimintaan tutustuneelle on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tunnetuimmat sit\u00e4 tehneet miehet, kuten Arnold Schwarzenegger (s. 1947), Sylvester Stallone (s. 1946) ja Jean-Claude Van Damme (s. 1960), eiv\u00e4t osanneet n\u00e4ytell\u00e4 muita lajityyppej\u00e4 tehneiden arvostetumpien kollegoittensa tavoin. Schwarzeneggerin ja muiden avut olivat muualla, etenkin erinomaisessa fyysisess\u00e4 kunnossa. Naiset j\u00e4iv\u00e4t heid\u00e4n filmeiss\u00e4\u00e4n taustalle. Heid\u00e4n roolinsa oli toimia sivullisina uhreina tai pelastettavina bimboina. Meno oli korostetun maskuliinista, eik\u00e4 testosteronissa s\u00e4\u00e4stelty.<\/p>\n
Olisi kuitenkin v\u00e4\u00e4rin p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 genre olisi ollut pelkk\u00e4\u00e4 halpaa eskapismia, jonka tarkoitus oli saada katsojat unohtamaan ahdistava ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 todellisuus, tai laskelmoitua viihdett\u00e4, jolla pyrittiin k\u00e4\u00e4rim\u00e4\u00e4n mahdollisimman suuret rahat. T\u00e4llaisiakin elokuvia toki tehtiin. Jopa isoimmissa tuotannoissa pyrittiin kuitenkin ottamaan kantaa. Juri Nummelin kiteytt\u00e4\u00e4: \u201dAction-elokuva voi pinnalta katsoen vaikuttaa viattomalta j\u00e4nnityksen ja toiminnan kuvaukselta, mutta monet tutkijat ovat kiinnitt\u00e4neet huomiota siihen, ett\u00e4 action-elokuvien lajityyppi syntyi 1980-luvulla kuvaamaan Yhdysvaltain Vietnamissa k\u00e4ym\u00e4n sodan aiheuttamia traumoja ja tarjoamaan niihin ratkaisuja.\u201d<\/p>\n
Yhdysvallat oli mukana Vietnamissa 1960- ja 1970-luvulla. Huonosti mennyt taistelu her\u00e4tti huomattavaa vastustusta ja johti yhteiskunnalliseen ep\u00e4vakauteen. K\u00e4sittelemist\u00e4ni filmeist\u00e4 Rambo \u2013 taistelija 2<\/em> (1985) kertoo Kaakkois-Aasian konfliktista ja Rocky IV <\/em>(1985) kylm\u00e4st\u00e4 sodasta. N\u00e4m\u00e4 elokuvat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole realistisia, tai edes uskottavia, mutta niiden kytk\u00f6st\u00e4 oikeaan maailmaan on turha yritt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4\u00e4. Ne ovat pehme\u00e4\u00e4 poliittista propagandaa ja raskaan sarjan viihdett\u00e4.<\/p>\nRonald Reaganin kausien k\u00e4sitys hyv\u00e4st\u00e4 ajanvietteest\u00e4 oli keskenkasvuista miehist\u00e4 fantasiaa, kuten Arnold Schwarzeneggerin ja Sylvester Stallonen filmit osoittavat. Juonet olivat usein surrealistisia.<\/p>\n
Nuoremmat n\u00e4yttelij\u00e4t olivat vanhempaa polvea edustaneita Schwarzeneggeria ja Stallonea astetta rennompia. Esimerkiksi voidaan nostaa leve\u00e4st\u00e4 hymyst\u00e4\u00e4n tunnettu Tom Cruise (s. 1962), joka n\u00e4ytteli l\u00e4pimurrossaan Top Gun \u2013 lent\u00e4jist\u00e4 parhaat<\/em> (1986) uudenlaista nuorta miest\u00e4, joka oli yhdistelm\u00e4 haavoittuvuutta, ylimielisyytt\u00e4 ja komeutta. Mainosestetiikasta ammentanut Top Gun<\/em> edusti reippaan optimistista toimintaa. Cruisen esitt\u00e4m\u00e4 Pete \u201dMaverick\u201d Mitchell osoitti, ettei toimintasankarin tarvitse olla aivoton lihaskimppu, vaan h\u00e4n voi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 muilla avuilla, kuten tilannetajullaan.<\/p>\nVastaavista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 muistetaan Patrick Swayze (1952\u20132009), jonka Road House \u2013 kuuma kapakka<\/em> (1989) on kasaritoiminnan unohdettuja helmi\u00e4, ja musta koomikko Eddie Murphy (s. 1961), joka yhdisti Beverly Hills kytt\u00e4 -trilogiassa<\/em> (1984\u20131994) raikkaasti huumoria ja toimintaa. Cruise, Swayze ja Murphy n\u00e4ytteliv\u00e4t reaganilaisia nuoria miehi\u00e4, jotka hoitivat vaikeat tilanteet haasteista nauttien.<\/p>\nAmerikkalaiset toimintaelokuvat henkil\u00f6ityiv\u00e4t vahvasti niiden t\u00e4htiin 1980-luvulla. Edell\u00e4 mainittujen miesten lis\u00e4ksi esiin nousivat esimerkiksi ruotsalainen Dolph Lundgren (s. 1957) ja australialainen Mel Gibson (s. 1956). Yhdysvaltaisista k\u00e4sill\u00e4 olevan kirjan p\u00e4\u00e4hahmoiksi p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Bruce Willis (s. 1955), Steven Seagal (s. 1952), Kurt Russell (s. 1951) ja taekwondon maailmanmestari Chuck Norris (s. 1940), josta oli tullut suosittu jo aiemmin. On kiinnostavaa, ett\u00e4 jotkut n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 osasivat it\u00e4maisia taistelulajeja. Taekwondoa ja jujutsua taitaneen Norrisin lis\u00e4ksi t\u00e4llaisia tyyppej\u00e4 olivat Seagal (aikido) ja Van Damme (Sh\u014dt\u014dkan-karate).<\/p>\n
Schwarzenegger ja Stallone olivat kovimmat kassamagneetit. He ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 katsojat olivat heid\u00e4n puisevan n\u00e4yttelemisens\u00e4 sijaan kiinnostuneempia heid\u00e4n fyysisest\u00e4 olemuksestaan. Syntyi erikoinen tilanne, jossa kysytyimm\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olleet ammatissaan taitavimpia, vaan yksinkertaisesti ker\u00e4siv\u00e4t eniten rahaa. Noudatetun kapitalistisen logiikan mukaan Schwarzenegger ja Stallone olivat parhaita n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, koska heid\u00e4n filmej\u00e4\u00e4n katsottiin eniten. Kaupallinen menestys oikeutti kaiken.<\/p>\n
Himokuntoilusta tuli ilmi\u00f6 1980-luvulla. Ihmiset palkkasivat henkil\u00f6kohtaisia valmentajia ja huhkivat itsens\u00e4 huippukuntoon. Schwarzenegger ja Stallone kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kumman muskelit ovat suuremmat. He pystyiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ilman paitaa valkokankaalla sortumatta vaikutelmaan liiasta homoeroottisuudesta. Kasaritoiminnasta alettiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vasta my\u00f6hemmin t\u00e4llaisia s\u00e4vyj\u00e4. Esimerkiksi Top Gunin<\/em> ei katsottu sen ilmestyess\u00e4 viittaavan lainkaan miesten v\u00e4liseen rakkauteen, vaikka siin\u00e4 tuntuu olevan selv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4 teema. Kasaritoiminnan n\u00e4htiin palauttaneen uskon elokuvan ihmeelliseen voimaan. Kaikki oli j\u00e4lleen mahdollista, kiitos Reaganin ja h\u00e4nen ajatustensa.<\/p>\nReaganin konservatiivista hallintoa arvosteltiin taantumuksellisuudesta ja perusteettomasta halusta palata vanhoihin hyviin aikoihin. T\u00e4h\u00e4n muottiin valetut toimintasankarit vahvistivat mielikuvaa menneisyyteen palaamisen j\u00e4rkevyydest\u00e4. Elitistin<\/em> mukaan n\u00e4yttelij\u00e4lt\u00e4 odotettiin samojen \u201dtuttujen stereotypioiden vahvistusta ja toistoa. Ja kun tarpeeksi elokuvallista toistoa on tehty, niin h\u00e4nest\u00e4 on parhaimmillaan muodostunut instituutio, joka m\u00e4\u00e4rittelee elokuvan sis\u00e4ll\u00f6n jo pelk\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4\u00e4n. Maustetta t\u00e4h\u00e4n soppaan antavat yleens\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n tavaramerkeiksi muodostuneet maneerit sek\u00e4 arvomaailma, joka aina jotenkin heijastuu katsomoihin roolien takaa. Parhaimpina esimerkkein\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lienee Steven Seagalin ylimielisyys tai Chuck Norrisin oikeistolaiskonservatiivinen totisuus.\u201d<\/p>\nReaganin tulo presidentiksi merkitsi aiempaa oikeistolaisemman politiikan alkua. H\u00e4n kannatti s\u00e4\u00e4ntelyn v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4, julkisten menojen leikkauksia, aserajoitusten l\u00f6yhent\u00e4mist\u00e4 ja kovempia rangaistuksia rikollisille. Armeijaa vahvistettiin. Amerikalla meni taloudellisesti hyvin, mik\u00e4 vaikutti presidentin suosioon. Vain Bill Clinton oli er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyselyss\u00e4 maan mainiointa johtajaa etsitt\u00e4ess\u00e4 Reagania edell\u00e4.<\/p>\n
Maaliskuussa 1981, pian virkaanastumisensa j\u00e4lkeen, Reagan yritettiin ampua Washington Hilton -hotellin edess\u00e4. John Hinckley Jr. -niminen tekij\u00e4 oli syyntakeettomassa tilassa. Murhayritys liittyi filmeihin, sill\u00e4 harhoista k\u00e4rsineell\u00e4 Hinckleyll\u00e4 oli pakkomielle Taksikuski<\/em>-elokuvassa (1976) n\u00e4ytelleeseen Jodie Fosteriin. Hinckley j\u00e4rkeili, ett\u00e4 murhaamalla presidentin h\u00e4n tekisi vaikutuksen Fosteriin.<\/p>\nHinckleyn ampuma luoti ohitti t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti Reaganin syd\u00e4men ja h\u00e4n selvisi hengiss\u00e4, vaikka k\u00e4rsikin vammoista, kuten puhjenneesta keuhkosta ja sis\u00e4isest\u00e4 verenvuodosta. Reagan toipui ja h\u00e4nt\u00e4 vartioitiin tiukemmin. Presidentti ei l\u00e4helt\u00e4 piti -tilanteesta huolimatta alkanut pel\u00e4t\u00e4, vaan jatkoi asioittensa ajamista uudella innolla. Reagan uskoi p\u00e4\u00e4t\u00f6stens\u00e4 johtavan hyv\u00e4\u00e4n ja Jumalan suojelevan Yhdysvaltoja. H\u00e4n antoi Hinckleylle anteeksi. Reagan eli 93-vuotiaaksi ja menehtyi kes\u00e4kuussa 2004. H\u00e4nen ampujansa suljettiin psykiatriseen laitokseen, josta t\u00e4m\u00e4 vapautettiin syksyll\u00e4 2016.<\/p>\n
Reaganilaiseen taloudenpitoon, eli Reaganomicsiin, kuului muun muassa tuntuvia veronalennuksia ja pyrkimys v\u00e4hent\u00e4\u00e4 valtion menoja. Reagan aloitti maailmanlaajuisen huumeiden vastaisen sodan ja muutti maansa ulkopolitiikan muutenkin aggressiivisemmaksi. Amerikkalaiset sotilaat osallistuivat useisiin konflikteihin ymp\u00e4ri planeettaa ja purkivat siten h\u00e4vityn Vietnamin sodan traumaa.<\/p>\n
Yhdysvallat oli vet\u00e4ytynyt Vietnamista pitk\u00e4n jahkailun j\u00e4lkeen vuonna 1975. Se k\u00e4rsi n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4n tappion ja menetti runsaasti sotilaita taisteluissa kommunisteja vastaan. Farssia purettiin paitsi reippailla sotilasoperaatioilla, niin my\u00f6s Hollywoodissa. Hittitehtaan ensimm\u00e4inen Vietnamin sodan j\u00e4lkeinen suurfilmi oli George Lucasin T\u00e4htien sota<\/em> (1977). Tieteiselokuvan asetelma, jossa hyv\u00e4n ja pahan voimat taistelivat kesken\u00e4\u00e4n, oli korostetun mustavalkoinen. T\u00e4htien sotaa<\/em> pidettiin aluksi tosin vain puhtaana seikkailufilmin\u00e4 ja sen l\u00f6yh\u00e4t poliittiset juonteet tulivat paremmin esiin my\u00f6hemmin. Pinnan alle piilotetut viestit meniv\u00e4t l\u00e4pi aikakautena, jolloin kommunistit n\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseen niskan p\u00e4\u00e4lle taistelussa maailman tulevaisuudesta.<\/p>\nT\u00e4htien sodan<\/em> jatko-osat Imperiumin vastaisku<\/em> ja Jedin paluu<\/em> tulivat teattereihin 1980-luvun alussa. Peter von Bagh huomauttaa, ett\u00e4 Yhdysvaltojen Reaganin aikana lanseerattu avaruuspuolustusohjelma otti nimens\u00e4 T\u00e4htien sota<\/em> -elokuvasta. Edelleen von Bagh toteaa, ettei t\u00e4t\u00e4 Lucasin filmi\u00e4 voi tietenk\u00e4\u00e4n \u201dsyyllist\u00e4\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 seuraavat vuodet toivat tullessaan, mutta aivan varmasti se on vaikuttanut maailman menoon ja \u2019yleiseen tapaan\u2019 mielt\u00e4\u00e4 asioita.\u201d<\/p>\nVon Baghin Lajien synnyss\u00e4<\/em> kerrotaan, kuinka Reaganin p\u00e4\u00e4dytty\u00e4 presidentiksi Hollywoodissa voimistui nopeasti suunta, jonka tarkoitus oli kirjoittaa l\u00e4hihistoriaa uudestaan. Elokuvissa alettiin ylist\u00e4\u00e4 huonomaineista Vietnamin taistelua ja siihen osallistuneita miehi\u00e4: \u201dKun Stallone (Rambo), Chuck Norris ja Arnold Schwarzenegger (latinalaiseen Amerikkaan sijoitettu Predator n\u00e4ytti tendenssim\u00e4isesti vastaavan viidakkosodan) pantiin kehiin, k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 taistelijat olivatkin olleet ter\u00e4smiehi\u00e4 joka iikka. Kysymys oli kirotun sodan verhotusta kunnianpalautuksesta.\u201d<\/p>\nPaluu Vietnamiin -teemaisia toiminnallisia filmej\u00e4 n\u00e4htiin lyhyen ajan sis\u00e4\u00e4n useita. Niist\u00e4 tuli valtavirtaa ja katsojat olivat kiinnostuneita niist\u00e4. Niiden tulva k\u00e4ynnistyi h\u00e4vitty\u00e4 konfliktia uudelleentulkinneen Poikkeuksellista rohkeutta<\/em> -elokuvan (1983) menestyksen j\u00e4lkeen. Esimerkiksi Norrisin Suoraa toimintaa<\/em> -trilogia (1984\u20131988) ja toinen Rambo<\/em> tehtiin sen inspiroimina.<\/p>\nHelsingin elokuva-arkistossa py\u00f6ri vuonna 2012 sarja \u201dRautainen 80-luku\u201d. T\u00e4m\u00e4 kirja on nimetty sen mukaan. Suosittuun ohjelmaan kuului niinkin erilaisia filmej\u00e4 kuin Brian de Palman taiteellisesti korkeatasoinen Scarface \u2013 arpinaama<\/em> (1983) ja Sylvester Stallonen kylm\u00e4n sodan kliseill\u00e4 m\u00e4ss\u00e4illyt nyrkkeilyklassikko Rocky IV<\/em>. Elokuvia yhdisti se, ettei niist\u00e4 aina tiennyt, pit\u00e4isik\u00f6 niihin suhtautua vakavasti vai tulisiko niille nauraa.<\/p>\nSarjan filmit tulivat Yhdysvalloista. Menestyksek\u00e4s ohjelma jatkui alkuvuodesta 2013 \u201dRautaisen 80-luvun paluulla\u201d. Silloin esitettiin esimerkiksi viihdett\u00e4 ja taidetta onnistuneesti yhdist\u00e4v\u00e4 Predator \u2013 saalistaja<\/em> (1987), jossa lihaskimppu Arnold Schwarzenegger sotii ulkoavaruuden olennon kanssa viidakossa, sek\u00e4 aikidomestari ja el\u00e4m\u00e4ntapaopas Steven Seagalin esikoinen Nico<\/em> (Above the Law<\/em>, 1988), jossa otetaan kantaa moraalisiin kysymyksiin rikollisten hakkaamisen lomassa.<\/p>\nMolemmat arkiston sarjat olivat yleis\u00f6n mieleen. N\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 katsojat nauroivat ja taputtivat. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVIn) Orion-teatterissa esitettiin yleens\u00e4 vain taiteellisesti korkeatasoisia klassikkoja ja penkeill\u00e4 istuttiin hiljaa, mutta kasaritoiminta oli poikkeus s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Orion muuttaa tosin uuteen keskustakirjasto Oodiin, mik\u00e4 saattaa tuoda katsojien k\u00e4yt\u00f6kseen muutoksen.<\/p>\n
Amerikkalaisella kasaritoiminnalla on my\u00f6s Suomessa vannoutuneet faninsa. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 johtuu? Miksi kyseisill\u00e4 elokuvilla on kansainv\u00e4lisesti suuri merkitys? N\u00e4it\u00e4 asioita tutkitaan Rautaisessa 80-luvussa<\/em>. Mukaan valikoituneissa filmeiss\u00e4 ei ole kyse pelk\u00e4st\u00e4 h\u00f6lm\u00f6st\u00e4 viihteest\u00e4, vaan Stallonen, Schwarzeneggerin ja muiden elokuvat muuttivat maailmaa ja vaikuttivat ihmisten tapaan ajatella. Ne ovat kulttuurillisesti t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\nKronologisesti nurinkurisesti Helsingin elokuva-arkisto esitti vuonna 2015 sarjan “Rikollinen 1970-luku”, jossa n\u00e4ytettiin v\u00e4kivaltaisia ja poliittisesti virittyneit\u00e4 poliisifilmej\u00e4. Ne kuvasivat pessimistist\u00e4 amerikkalaista 1970-lukua. Monet niist\u00e4, kuten happaman oloisen Clint Eastwoodin (s. 1930) armoton trilleri Likainen Harry<\/em> (1971), olivat seuraavan vuosikymmenen liioittelevien toimintaelokuvien esikuvia.<\/p>\nRautaisessa 80-luvussa<\/em> esitell\u00e4\u00e4n ja analysoidaan suosikkifilmej\u00e4ni. Kyse ei ole t\u00e4ydellisest\u00e4 otannasta ja n\u00e4k\u00f6kulma on pakostakin subjektiivinen. Joitakin elokuvia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n pidemmin, joitakin lyhyemmin. Juonipaljastuksilta ei voi v\u00e4ltty\u00e4. Pyrin kuitenkin keskittym\u00e4\u00e4n filmien tulkitsemiseen sen sijaan, ett\u00e4 vain referoisin niiden juonia. Paljastuksia pelk\u00e4\u00e4vien kannattaa silti katsoa teoksen hakemistossa listatut elokuvat, ennen kuin niist\u00e4 alkaa lukea. Mainitut filmit kuuluvat yleissivistykseen, vaikka ei pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n niiden sanomasta tai s\u00e4vyst\u00e4.<\/p>\nVaikka Rautaisessa 80-luvussa<\/em> keskityt\u00e4\u00e4n kasaritoimintaan, siin\u00e4 paneudutaan my\u00f6s joihinkin edellisten vuosikymmenien elokuviin, jotka viitoittivat tiet\u00e4 1980-luvulle. Osaa n\u00e4ist\u00e4 suunnann\u00e4ytt\u00e4jist\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n tarkasti. Kokonaisuus muodostaa laajan kaaren, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon kiinnostavaa tietoa.<\/p>\nToimintaelokuva oli lipputuloissa mitattuna hallitseva lajityyppi 1980-luvulla. Se vaikutti l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa laajasti. Ajan amerikkalaisesta hybriksest\u00e4 (liiallisesta itseluottamuksesta) saa hyv\u00e4n k\u00e4sityksen katsomalla tuolloin tehtyj\u00e4 filmej\u00e4. T\u00e4htien sotien<\/em> lis\u00e4ksi muita vuosikymmenen hittej\u00e4 olivat esimerkiksi Tiikerinsilm\u00e4 \u2013 Rocky III<\/em> (1982), Taistelija 2<\/em>, Rocky IV<\/em> ja Predator<\/em>. N\u00e4m\u00e4 elokuvat olivat erityisen suosittuja Yhdysvalloissa, mutta k\u00e4\u00e4riv\u00e4t rahaa my\u00f6s muualla.<\/p>\nSiin\u00e4 miss\u00e4 George Lucas ja Steven Spielberg olivat jakson tunnetuimmat ohjaajat, Stallone ja Schwarzenegger nauttivat vastaavasta asemasta n\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 ei arvostettu virallisissa piireiss\u00e4 (Oscareita jakava elokuva-akatemia on enimm\u00e4kseen v\u00e4ltt\u00e4nyt Stallonen, Schwarzeneggerin ja muiden heid\u00e4n kaltaistensa palkitsemista kuin ruttoa), mutta heid\u00e4n vaikutusvaltaansa ei voinut heid\u00e4n ansaitsemiensa rahojen takia kyseenalaistaa. Stallonen ja Schwarzeneggerin esitt\u00e4m\u00e4t ikoniset hahmot olivat 1980-luvun keskeisi\u00e4 kuvia.<\/p>\n
Vuosi 1982 oli toimintafilmin lajityypin er\u00e4s vedenjakaja. Silloin tulivat ensi-iltaan Schwarzeneggerin suosituksi tehnyt Conan \u2013 barbaari<\/em> sek\u00e4 Stallonen t\u00e4htistatuksen sementoineet Taistelija<\/em> ja Rocky III<\/em>. Valtavirtaan nousivat Conanin<\/em> ja Rockyn<\/em> kaltaiset elokuvat, jotka olivat yhdistelm\u00e4 tahallista ja tahatonta komiikkaa sek\u00e4 taidetta ja viihdett\u00e4. Resepti osoittautui menestykseksi. Viimeist\u00e4\u00e4n Conanin <\/em>ja kolmannen Rockyn<\/em> kaltaiset filmit vakuuttivat tuottajat siit\u00e4, ett\u00e4 liioittelevat elokuvat p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t lliioittelevana aikana. Jatkossa tehtiin l\u00e4hes yksinomaan Predatorin<\/em> ja Cobran<\/em> (1986) kaltaista reipasta toimintaa.<\/p>\nFilmit eiv\u00e4t syntyneet tyhji\u00f6ss\u00e4, vaan imiv\u00e4t vaikutteita kulttuurillisista virtauksista ja yhteiskunnallisista k\u00e4\u00e4nteist\u00e4. Yhdysvaltojen uho synnytti aggressiivisia filmej\u00e4. Niiden ep\u00e4uskottavuus ei est\u00e4nyt katsojia mieltym\u00e4st\u00e4 niihin. Ne k\u00e4\u00e4riv\u00e4t hyv\u00e4t rahat. Monet niist\u00e4 maalasivat kuvaa voimiensa tunnossa olleesta Amerikasta.<\/p>\n
Kasaritoiminta hy\u00f6dynsi ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 b-luokan tuotantoihin aiemmin kuuluneita elementtej\u00e4. N\u00e4in syntyi erikoisia elokuvia, joita pystyi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n perustellusti yht\u00e4 aikaa hyvin\u00e4 ja huonoina. Osa niist\u00e4 nousi sek\u00e4 katsojien ett\u00e4 kriitikkojen suosioon. Enimm\u00e4kseen kasaritoimintaa pidettiin kuitenkin ohimenev\u00e4n\u00e4 muoti-ilmi\u00f6n\u00e4, mit\u00e4 se kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin olikin. Kulttuurihistoriallisesti se on silti t\u00e4rke\u00e4. Se enteili aikaa, jolloin taiteen ja viihteen v\u00e4lill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut arvostuksessa suurta eroa.<\/p>\n
Suuret r\u00e4j\u00e4hdykset, one-linerit (lyhyet, tilanteeseen sopivat vitsit), liioitteleva v\u00e4kivalta ja itseironia ovat er\u00e4it\u00e4 kasaritoiminnan tunnusmerkkej\u00e4. Parhaita t\u00e4llaisia filmej\u00e4 katsoessa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tekij\u00f6ill\u00e4 on ollut hauskaa niit\u00e4 tehdess\u00e4. Elokuvat tehtiin huolellisesti, mutta huumoria unohtamatta. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi kannattaa kuitenkin tutustua my\u00f6s niihin pense\u00e4sti suhtautuviin yleisteoksiin, kuten Peter von Baghin Elokuvan historiaan<\/em> ja Lajien syntyyn<\/em>. Von Bagh oli suomalainen filmien renessanssimies, joka muun muassa julkaisi aiheesta kirjoja. Vaikutusvaltainen tekij\u00e4 tunnetaan etenkin ty\u00f6st\u00e4\u00e4n historioitsijana ja toimittajana.<\/p>\nRautaiseen 80-lukuun<\/em> poimittuja nimikkeit\u00e4 merkitsee niiden piittaamattomuus elokuvien tekemiseen perinteisesti liittyneist\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Ne loivat omat s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4. Kasaritoiminta nosti halpoihin tuotantoihin kuuluneen sis\u00e4ll\u00f6n valtavirtaan ja vaikutti merkitt\u00e4v\u00e4sti filmiteollisuuden kehittymiseen. Monet 2000-luvun alun hittielokuvat olivat 1980-luvun toimintarahasampojen suoraa perua. N\u00e4in oli siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 aiemmat ideologiset ja poliittiset v\u00e4kivaltafantasiat olivat muuttuneet sis\u00e4siistimm\u00e4ksi rymistelyksi. Viitteit\u00e4 aiempaan oli kuitenkin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi siin\u00e4, ett\u00e4 joidenkin pienempien toimintatuotantojen t\u00e4hdiksi palkattiin WWE-showpainijoita ja UFC-vapaaottelijoita, jotka eiv\u00e4t olleet erityisen vakuuttavia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Katsojat eiv\u00e4t menett\u00e4neet kiinnostustaan v\u00e4kivaltaan, mutta sen esitystapa koki muutoksen.<\/p>\nAsiaa pitk\u00e4\u00e4n harkittuani p\u00e4\u00e4tin arvostella Rautaisen 80-luvun <\/em>elokuvat t\u00e4hdill\u00e4. T\u00e4htim\u00e4\u00e4ri\u00e4 ei kannata tuijottaa liikaa, sill\u00e4 niiss\u00e4 on kyse pikemminkin filmien viihteellisest\u00e4 kuin taiteellisesta arvosta. Ne kertovat k\u00e4sitelt\u00e4vien elokuvien asemasta oman lajityyppins\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4. Kasaritoiminta seisoo omilla jaloillaan ja on oma maailmansa. Annetut t\u00e4hdet kertovat siis l\u00e4hinn\u00e4 filmien suhteesta toisiinsa.<\/p>\nJoitakin hyvi\u00e4 elokuvia j\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4. Hollywoodin unelmatehdas ja muut tahot tehteilivat lukuisia hienoja filmej\u00e4 1980-luvulla. Puimatta j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa muun muassa James Bondit<\/em>, T\u00e4htien sodat<\/em> ja Indiana Jonesit<\/em>, koska niist\u00e4 on kirjoitettu muualla tarpeeksi. Kokonaan oma tarinansa on 1990-luvun toiminta, jonka merkityst\u00e4 t\u00e4smennet\u00e4\u00e4n lyhyesti luvussa “80-luvun perint\u00f6”. Steven Seagal ja Jean-Claude Van Damme tekiv\u00e4t jotkut tunnetuimmat elokuvansa vasta 1990-luvulla.<\/p>\nMonet analysoimani filmit ovat perusteettoman ja tarkoituksettoman v\u00e4kivaltaisia, mik\u00e4 on saanut jotkut ehdottamaan niiden kielt\u00e4mist\u00e4. Ehdotusta on perusteltu muun muassa j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n verenvuodatuksen vaikutuksella lapsiin. Aikuisetkin voivat olla riehumiselle alttiita ja ottaa siit\u00e4 mallia. V\u00e4kivaltaan turvautuminen ei ole n\u00e4iden elokuvien t\u00e4ydellist\u00e4 kielt\u00e4mist\u00e4 vaativien mielest\u00e4 koskaan perusteltua. T\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 Clint Eastwoodin Likaista Harrya<\/em> oltiin kielt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Suomessa vuonna 1972 sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 sen raakuudet voivat tuhota katsojan mielenterveyden.<\/p>\nJ\u00e4lkik\u00e4teen t\u00e4llaiset perustelut voivat tuntua typerilt\u00e4 ja huvittavilta, mutta v\u00e4kivaltaviihteell\u00e4 \u2013 kuten toimintagenre\u00e4 voi perustellusti kutsua \u2013 on yh\u00e4 kiivaat vastustajansa. Kriittiselle tarkastelulle on kenties perusteensa, mutta samaan aikaan pit\u00e4\u00e4 luottaa katsojien kykyyn ajatella omilla aivoillaan. Ik\u00e4rajaj\u00e4rjestelm\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t perheen pienimm\u00e4t melko tehokkaasti erossa liian rankasta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
Kasaritoiminta on brutaalia viihdett\u00e4. Ammuskeluilla ja tappeluilla ei ole n\u00e4iss\u00e4 filmeiss\u00e4 yleens\u00e4 syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4, vaan riehuminen toimii l\u00e4hinn\u00e4 ajankuluna. Asian moraalittomuutta ihmettelev\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 tiukkapipoisimmat tutkijat. Kasaritoiminta oli aikanaan kriitikkojen hampaissa, mutta t\u00e4m\u00e4 johtui l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 he ottivat lajityypin liian kirjaimellisesti. Sadat miljoonat katsojat nauttivat 1980-luvun valkokankaat vallanneesta v\u00e4kivallasta taka-ajatuksitta ja tulematta hulluiksi.<\/p>\n
Vaikka suurelle osalle Rautaisen 80-luvun<\/em> filmeist\u00e4 voi naureskella, niit\u00e4 ei ole syyt\u00e4 sivuuttaa. Vakava elokuvatutkimus on suhtautunut yleis\u00f6\u00e4 miellytt\u00e4neeseen kasaritoimintaan p\u00e4\u00e4asiassa v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4sti. Kriitikot ovat pit\u00e4neet sit\u00e4 mauttomana. Teokseni paikkaa t\u00e4t\u00e4 aukkoa ja pid\u00e4n sit\u00e4 siksi t\u00e4rke\u00e4n\u00e4.<\/p>\nOn oireellista, ett\u00e4 Peter von Baghin j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4isess\u00e4 Elokuvan historiassa<\/em> Arnold Schwarzenegger mainitaan vain kerran, Sylvester Stallonea ei kertaakaan. Henry Baconin valkokankaiden v\u00e4kivaltaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 V\u00e4kivallan lumossa<\/em> puhutaan puolestaan lyhyesti toisesta Rambosta<\/em>, vaikka se jos mik\u00e4 ansaitsisi suuremman huomion.<\/p>\nVastaava ylenkatse p\u00e4tee von Baghin Lajien syntyyn<\/em>, joka kertoo elokuvien lajityyppien kehityksest\u00e4. Von Baghin asenteesta kertoo kirjaan sis\u00e4ltyv\u00e4 tyly luonnehdinta 1980-luvusta: \u201dValkokankaita hallitsivat henkinen infantilisoituminen ja itsetarkoituksellinen v\u00e4kivalta, jonka merkkej\u00e4 olivat tekniikan alueella erikoistehosteiden ylivalta ja tematiikan alueella esimerkiksi suosituksi tullut sarjamurhaaja-teema.\u201d<\/p>\nBacon on samoilla linjoilla v\u00e4h\u00e4telless\u00e4\u00e4n V\u00e4kivallan lumossa<\/em> tarkoituksettomilla raakuuksilla m\u00e4ss\u00e4ilevi\u00e4 filmej\u00e4. Pahat hahmot ovat niiss\u00e4 yleens\u00e4 rasisteja tai muita mustavalkoisesti ajattelevia tyyppej\u00e4, jotka eroavat arvomaailmaltaan alleviivatusti tavallisista kansalaisista. Yhteiskunnan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on suojella kunnon ihmisi\u00e4 heilt\u00e4. Bacon ei pid\u00e4 v\u00e4kivaltaviihdett\u00e4 arvossa, koska se ei ole realistista. Se esitt\u00e4\u00e4 tyhmi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja tarjoaa tyhm\u00e4t vastaukset.<\/p>\nSuurin osa vakavasti otettavista tutkijoista ja elokuva-arvostelijoista tuomitsee kasaritoiminnan. Vastakkaiset n\u00e4kemykset, kuten nimimerkki Vernin Seagalogy<\/em> (Seagalin el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja tuotantoa k\u00e4sittelev\u00e4 kirja, joka ilmestyi vuonna 2008) ja Elitistin<\/em> artikkelit, joissa esitell\u00e4\u00e4n Van Dammen, Seagalin ja Stallonen hahmojen moraalista filosofiaa, on usein kirjoitettu kieli poskessa. Niiden tulkinnat huvittavat, mutta ne eiv\u00e4t ole syv\u00e4llisi\u00e4.<\/p>\nYritin tehd\u00e4 Rautaisesta 80-luvusta<\/em> yhdistelm\u00e4n rentoa naureskelua ja vakavaa pohdiskelua. N\u00e4in k\u00e4sitellyt filmit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t parhaiten oikeuksiinsa, eik\u00e4 niit\u00e4 tarvitse alentuvasti v\u00e4h\u00e4tell\u00e4. Niiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t kliseet ja stereotypiat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole katsojille pahaksi, koska niist\u00e4 voi oppia.<\/p>\nKirjaan valitut elokuvat on jaettu teemoittain. Aiheina ovat muun muassa sota (Taistelija<\/em>, Suoraa toimintaa<\/em>), urheilu (Bloodsport \u2013 viimeiseen <\/em>asti<\/em>, Rocky III<\/em>) sek\u00e4 avaruus ja science fiction (Conan<\/em>, Predator<\/em>). Huomasin t\u00e4m\u00e4n jaottelun kiinnostavammaksi kuin kronologisen. Kokonaisuus paisuisi jokaista 1980-luvulla ilmestynytt\u00e4 toimintafilmi\u00e4 k\u00e4sitelless\u00e4 liian suureksi. Niist\u00e4 puidaan Rautaisessa 80-luvussa<\/em> parhaiten valittuihin teemoihin sopivat.<\/p>\nKuten sanottu, kirjoitan vain omista suosikeistani. J\u00e4tin pois muun muassa John G. Avildsenin l\u00e4mminhenkiset Karate Kidit<\/em>, koska en pid\u00e4 niist\u00e4. Ulos j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s esimerkiksi T\u00e4htien sodat<\/em>, jotka on analysoitu puhki, ja megaohjaaja Steven Spielbergin kassamagneetit, kuten Indiana Jonesit<\/em>, jotka kuuluvat tosin enemm\u00e4n seikkailugenreen.<\/p>\nEnemmist\u00f6 mukaan tulleista elokuvista yhdist\u00e4\u00e4 huumoria ja toimintaa. Joskus t\u00e4m\u00e4 yhteys on suorempaa, joskus ep\u00e4suorempaa. Mukana on sek\u00e4 tahallista ett\u00e4 tahatonta komiikkaa. Joskus ero n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4m\u00e4rtyy siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 vitsikkyyden tarkoituksellisuutta on mahdotonta havaita. T\u00e4llaisia filmej\u00e4 ovat esimerkiksi Road House ja Tango & Cash<\/em> (1989). Molemmat ovat kulttuurillisia merkkipaaluja, vaikka niiden merkityst\u00e4 ei ole t\u00e4ysin ymm\u00e4rretty.<\/p>\nRoad Housen<\/em> ja Tango & Cashin<\/em> kaltaiset elokuvat huvittavat, jos niiden katsojalla on v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n huumorintajua. Niist\u00e4 oppii paljon omaa napaansa l\u00e4hes koko 1980-luvun tuijottaneesta itserakkaasta Amerikasta. Vuosikymmenen suurin toimintat\u00e4hti, It\u00e4vallasta Yhdysvaltoihin muuttanut Schwarzenegger, toimi n\u00e4yttelij\u00e4nuransa huipun j\u00e4lkeen politiikassa. Schwarzenegger ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 politiikka on h\u00e4nen uudessa kotimaassaan samanlaista show\u2019ta kuin filmituotanto. T\u00e4rkeint\u00e4 on myyd\u00e4 unelmia ja mielikuvia.<\/p>\nAikaansa edell\u00e4 ollut viime vuosisadan amerikkalainen tieteiskirjailija Philip K. Dick ennusti kerran, ett\u00e4 tulevaisuuden Amerikassa politiikka ja viihde l\u00e4hestyv\u00e4t toisiaan. Niist\u00e4 tulee niin toistensa kaltaisia, ett\u00e4 niit\u00e4 on vaikea erottaa. Schwarzeneggerin viimeiseen asti tuotteistettu hahmo, joka p\u00e4\u00e4si esiin n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ja yhteiskunnallisena vaikuttajana, on vahva todiste Dickin v\u00e4itteen puolesta.<\/p>\n
Schwarzeneggerista olisi mahdollisesti jo tullut Yhdysvaltojen presidentti, jos h\u00e4nen syntymisens\u00e4 It\u00e4vallassa ei olisi est\u00e4nyt h\u00e4nen asettumistaan ehdolle. My\u00f6s h\u00e4nen n\u00e4yttelij\u00e4kollegansa, kuten Stallone ja Chuck Norris, olisivat varmasti saaneet paljon \u00e4\u00e4ni\u00e4, jos olisivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet kokeilla siipi\u00e4\u00e4n politiikassa. Filmiura teki heist\u00e4 julkimoita. He olivat osa uutta t\u00e4htikulttia, jonka synnytti aiempaa laajemman yleis\u00f6n tavoittanut media. Heid\u00e4t tunnistettiin kaduilla.<\/p>\n
Toivon lukijan nauttivan Rautaisesta 80-luvusta<\/em>. Pyrkimyksen\u00e4 on avata historiaan uusia n\u00e4k\u00f6kulmia. S\u00e4vy on enimm\u00e4kseen kevyt, mutta mukana on my\u00f6s painavampia kohtia. Teos ei ole kiveen hakattu totuus, vaan katsaus er\u00e4\u00e4seen maailmanhistorian v\u00e4rikk\u00e4ist\u00e4 jaksoista. K\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4 olisi enemm\u00e4nkin, mutta syv\u00e4llisempi paneutuminen j\u00e4\u00e4 nyt muille. Haluan muistuttaa ihmisi\u00e4 Taistelijan<\/em> ja Bloodsportin<\/em> (1988) kaltaisista t\u00e4rkeist\u00e4 elokuvista ja saada heid\u00e4t innostumaan niist\u00e4. Kuka tiet\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 joku teist\u00e4 saa Rautaisesta <\/em>80-luvusta<\/em> kipin\u00e4n omaan tutkimukseenne. Nyt on kuitenkin aika ottaa popcornit esiin, ottaa mukava asento ja antaa filmien vied\u00e4.<\/p>\nHelsingiss\u00e4 syksyll\u00e4 2018<\/strong>
\nEsa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"— Syksyll\u00e4 2018 ilmestyneen tietokirjani Rautainen 80-luku \u2013 toimintaelokuvan kultainen vuosikymmen johdanto.…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,4,5,6,7,14,16,22,23,1],"tags":[776,775,660],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/01\/rautainen-80-luku-199x300.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3786"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3786"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3786\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3794,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3786\/revisions\/3794"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3786"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3786"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3786"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/01\/rautainen-80-luku-199x300.jpg\")
<\/p>\n