{"id":385,"date":"2008-06-24T04:16:00","date_gmt":"2008-06-24T01:16:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/arvostelu-whitmanin-valitut-runo\/"},"modified":"2018-02-28T09:52:59","modified_gmt":"2018-02-28T07:52:59","slug":"arvostelu-whitmanin-valitut-runo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/arvostelu-whitmanin-valitut-runo\/","title":{"rendered":"Kirja-arvostelu: Whitmanin Valitut runot (Sammakko 2007)"},"content":{"rendered":"

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden<\/a> numerossa 2 \/ 2008.<\/p>\n

—<\/p>\n

Whitmania sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/p>\n

Walt Whitman: Valitut runot, runoja, Sammakko, 2007 (Markku J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen suom.)<\/p>\n

Walt Whitman (1819-1892) on luetuin, siteeratuin ja kiistellyin kaikista yhdysvaltalaisista runoilijoista. Karismaattisesta Whitmanista on moneksi: h\u00e4n on seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6jen keulakuva, amerikkalaisuuden perikuva ja jopa Amerikka itse. H\u00e4nen merkityksens\u00e4 rapakon takaisen runouden kent\u00e4ss\u00e4 on joka tapauksessa valtava, oli miehest\u00e4 sitten mit\u00e4 mielt\u00e4 tahansa. H\u00e4nen keskeinen ty\u00f6ns\u00e4, useana eri laitoksena julkaistu valtava runoelma Leaves of Grass, on amerikkalaisuuden, politiikan, luonnon ja ihmisyyden kuvaajana merkitt\u00e4v\u00e4 ja edelleen ajankohtainen. Whitmania ei elinaikanaan arvostettu yht\u00e4 paljon kuin 1900-luvulla, jolloin h\u00e4net nostettiin klassikon asemaan.<\/p>\n

Amerikkalaisia runoilijoita toivoisi k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4n suomeksi enemm\u00e4nkin. Tilanne on ainakin suuren yleis\u00f6n sivistyksen kannalta kehno, sill\u00e4 esimerkiksi Walt Whitmania on t\u00e4t\u00e4 uutta kirjaa ennen k\u00e4sitelty viimeksi Arvo Turtiaisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6svalikoimassa Ruohoa vuonna 1965. Sit\u00e4 ennen Whitmania on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Lauri Viljanen vuoden 1954 kokoelmaansa Ruohonlehti\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 Turtiaisen kirja on kattavin ja siksi hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta Whitmanin runouden tutkimiselle. Markku J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tuore Whitman-kokoelma Valitut runot on jatkoa k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n yhteisty\u00f6lle Sammakko-kustantamon kanssa. Aiemmin J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen k\u00e4\u00e4nsi Sammakolle osan Jack Kerouacin Matkalla-romaanin uudesta laitoksesta.<\/p>\n

Kaikki kolme edell\u00e4 esitelty\u00e4 Whitman-k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t runoja amerikkalaisuuden ikonin koko el\u00e4m\u00e4n varrelta. Ne ovat siis valikoimia hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa. Whitmanin tuotannon l\u00e4pileikkaus on toki sekin hyv\u00e4ksi, mutta monesta kokoelmasta ja eri aikakausilta poimitut runot tekev\u00e4t kokonaisuuden pakostakin sirpaleiseksi. Pahimmillaan ongelma on Viljasella, jonka kirja on paikoin lukukelvoton, mutta my\u00f6s uusin runovalikoima k\u00e4rsii sekavuudesta. Lukijan n\u00e4k\u00f6kulmasta tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 Whitmania olisi sittenkin parasta k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kokoelma kerrallaan. Runoilijalla kun on tapana piirt\u00e4\u00e4 kirjojensa sis\u00e4ll\u00e4 laajoja kaaria, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t satunnaisista otannoista pois. N\u00e4in osa Whitmanin tarkoituksista j\u00e4\u00e4 harmittavasti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s on tekstin\u00e4 soljuvaa ja hyv\u00e4tasoista. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n tavoittaa Whitmanin hengen. Runojen kuuluisa puhekielisyyskin on Valituissa runoissa erinomaisesti l\u00e4sn\u00e4. J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen k\u00e4sittelee kohdettaan kuitenkin hieman liian kiltisti, sill\u00e4 Whitman oli my\u00f6s huutomerkki\u00e4 ahkerasti k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 tunteen runoilija. K\u00e4\u00e4nn\u00f6kset sortuvatkin v\u00e4lill\u00e4 turhaan virkamiesm\u00e4isyyteen. Runot ovat teknisesti taitavia, mutta kolkkoja.<\/p>\n

Valitut runot keskittyy Whitmanin luontolyriikkaan. J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen enimm\u00e4kseen sivuuttaa poliittisemman ja kantaaottavan runouden. Jyrkk\u00e4 keskittyminen luontoteemaan ei tunnu aivan perustellulta, eik\u00e4 J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen j\u00e4lkisanoissaankaan erittele valitsemisperiaatteitaan. Kirjasta puuttuu esipuhe. Whitmanin el\u00e4m\u00e4n ja tuotannon syv\u00e4llinen k\u00e4sittely olisi varmasti tullut monelle lukijalle tarpeeseen; onhan edellisest\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6svalikoimasta vier\u00e4ht\u00e4nyt useampi vuosikymmen. Kokoelman kyll\u00e4 avaa Whitmanin itselleen kirjoittama runo \u201cLaulu itsest\u00e4ni\u201d, mutta se lienee sittenkin turhan v\u00e4h\u00e4n n\u00e4inkin t\u00e4rke\u00e4n kirjailijan esittelemiseen.<\/p>\n

Valitut runot on mukava keskustelunavaus, mutta se ei todenn\u00e4k\u00f6isesti kest\u00e4 ajan hammasta. Sammakko ja J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen ansaitsevat kuitenkin kiitosta Whitmanin tuomisesta uudelleen esille. Ehk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 runot innostavat k\u00e4\u00e4nt\u00e4ji\u00e4 ja miksei kustantajiakin tarttumaan edess\u00e4 olevaan valtavaan projektiin, koko mammuttimaisen Leaves of Grassin suomentamiseen. Silloin alkaa tietenkin k\u00e4denv\u00e4\u00e4nt\u00f6 siit\u00e4, mik\u00e4 lukuisista laitoksista olisi sopivin, mutta k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4h\u00e4n ei lopu koskaan. Whitmanin el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteisell\u00e4 lyriikalla on varmasti tilausta kyynisess\u00e4 nykymaailmassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 2 \/ 2008. — Whitmania sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Walt…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[285],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/385"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=385"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/385\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3545,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/385\/revisions\/3545"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=385"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=385"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=385"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}