![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/5octfilm.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Hiljattaisesta menestyselokuva Jokerista<\/em> on kirjoitettu paljon, vaikka se ei ehk\u00e4 ansaitse runsasta palstatilaansa. Se on kaupallinen onnistuminen ja taiteellinen ep\u00e4onnistuminen, nihilistinen kuvaus yhteiskunnan pahoinvoinnista. Filmi lainaa surutta etenkin ohjaaja Martin Scorseselta (Taksikuski <\/em>ja Koomikoiden kuningas),<\/em> mutta my\u00f6s muilta, eik\u00e4 ole milt\u00e4\u00e4n osin kovin omaper\u00e4inen. Elokuvan suurimmat ongelmat liittyv\u00e4t sen keskenkasvuisiin ajatuksiin, vaikka rehellisyyden nimiss\u00e4 onkin sanottava, ett\u00e4 oli naiivia odottaa Hollywood-tuotannolta t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n suhteessa muuta.<\/p>\n Jokerin<\/em> ohjaaja Todd Phillips, joka teki aiemmin muun muassa Kauhea kankkunen<\/em> -trilogian, valitti er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuoreessa haastattelussa, ett\u00e4 komediasta on tullut mahdoton laji ylivakavaksi muuttuneessa kulttuurissamme, jossa kaikki otetaan kirjaimellisesti ja liian tosissaan. Joker <\/em>on tarkoitettu vastaukseksi t\u00e4h\u00e4n ongelmaan. T\u00e4llaistako synkistely\u00e4 haluatte, Phillips kysyy siin\u00e4, n\u00e4ink\u00f6 n\u00e4ette todellisuuden?<\/p>\n Vaarattomaksi keskitien tekeleeksi Jokeria<\/em> ei todellakaan voi niputtaa. Se on niihin verrattuna raju ja tyly, kuin oksennus viihteest\u00e4 nauttimaan tulleiden katsojien kasvoille. Visuaalisesti filmi viittaa 1970-lukuun ja etenkin edell\u00e4 mainittuihin Scorsesen teoksiin, mutta tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun Gotham Cityyn, joka on kopio meille tutusta New Yorkista. J\u00e4tehuolto lakkoilee, sosiaalisia palveluita leikataan ja heikot sys\u00e4t\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n niin osoittelevasti, ett\u00e4 kapitalismin varmasti tajutaan olevan rikki. Phillips vastaa Jokerin<\/em> k\u00e4sikirjoituksesta, joka on jopa Kauhea kankkunen<\/em> -revittelyj\u00e4 l\u00f6ysempi.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on kuitenkin syyt\u00e4 huomauttaa, ettei Joker<\/em> ole t\u00e4ydellinen pettymys tai vuoden huonoimpia elokuvia, jollaiseksi se on joissakin kritiikeiss\u00e4 lyt\u00e4tty. Siin\u00e4 on my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4. Nimihahmoa esitt\u00e4v\u00e4 Joaquin Phoenix on loistava, parhaan miesp\u00e4\u00e4osan Oscarin arvoinen. Lis\u00e4ksi on hienoa, ettei DC Comics ole sortunut tuottamaan kilpailijansa Marvelin supersankarielokuvien kaltaista tyhj\u00e4\u00e4 huttua, vaan tarttuu rohkeasti h\u00e4rk\u00e4\u00e4 sarvista. Jokerissa<\/em> n\u00e4ytetyt henkil\u00f6kohtaiset ja yhteiskunnalliset ep\u00e4kohdat ovat todellisia, vaikkakaan eiv\u00e4t todellakaan niin merkitt\u00e4vi\u00e4 kuin millaisiksi ne nostetaan, ja niist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 puhua. Mik\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4 siloiteltua Hollywood-viihdett\u00e4 ei lakaise niit\u00e4 maton alle tai ratkaise mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Filmin erityisyyden takia onkin harmillista, ettei Jokerissa<\/em> ole tarpeeksi tasoja. Se on pelkk\u00e4\u00e4 pintaa ja nimiklovnikin ilmoittaa talk show -ohjelman vieraaksi p\u00e4\u00e4dytty\u00e4\u00e4n suoraan haluavansa vain n\u00e4hd\u00e4 maailman palavan. Hyv\u00e4osaisten tappaminen ja heid\u00e4n omaisuutensa tuhoaminen ovat h\u00e4nen ratkaisujaan Gotham Cityn ep\u00e4kohtien korjaamiseen. Ensimm\u00e4isen\u00e4 tulilinjalla on rikas sika Thomas Wayne, Jokerin tulevan arkkivihollisen Brucen eli Batmanin is\u00e4.<\/p>\n Jokerin<\/em> tekij\u00e4t ovat korostaneet, ettei elokuvalla ole poliittisia motiiveja, eik\u00e4 se rohkaise ket\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin tekoihin. Hyv\u00e4 niin, mutta toteutus j\u00e4\u00e4 puolitiehen. Mik\u00e4li yhteiskunta on syyllinen p\u00e4\u00e4hahmon ja h\u00e4nen kaltaistensa ahdinkoon, se esitet\u00e4\u00e4n t\u00f6ker\u00f6sti. Ja jos Jokerin ep\u00e4realistiset pyrkimykset (h\u00e4n esimerkiksi unelmoi tulevansa koomikoksi, vaikka ei ole lainkaan hauska) ovat johtaneet h\u00e4nen surkeaan tilanteeseensa, sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tuoda kunnolla esiin. Heikko klovni on uhri ja kasvaa t\u00e4yteen mittaansa vasta v\u00e4kivaltaisena psykopaattina. H\u00e4n ei saa apua tylylt\u00e4 maailmalta ja kostaa riehumalla silmitt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n On syyt\u00e4 huomauttaa, ett\u00e4 vaikka sarjakuvista viime aikoina sovitetut filmit ovat olleet melko k\u00f6yk\u00e4isi\u00e4, se ei johdu heikosta l\u00e4hdemateriaalia. Jokeri debytoi sarjakuvassa huhtikuussa 1940 ja h\u00e4nt\u00e4 on ehditty esittelem\u00e4\u00e4n lukuisista n\u00e4k\u00f6kulmista. P\u00e4tevimpiin niist\u00e4 verrattuna uusi elokuva on mielikuvitukseton. Siin\u00e4 ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 hahmon sis\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4net m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n l\u00e4pim\u00e4d\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n tuotteeksi. Katsokaa nyt, Phillips osoittelee, t\u00e4llaista tulevaisuutta olemme tiukkapipoisuudellamme luomassa.<\/p>\n V niin kuin verikosto<\/em> (2005) ja Joker<\/em> muistuttavat toisiaan. Molemmissa rikki mennyt yhteiskunta tuhotaan perusteellisesti jonkin uuden tielt\u00e4. Kunnollisten vaihtoehtojen tai vastausten sijaan tarjotaan anarkistista ry\u00f6stely\u00e4 ja kyltym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 verenhimoa. Kyse on toki laskelmoidusta viihteest\u00e4. Viihteenkin pit\u00e4isi kuitenkin kantaa vastuunsa. Vai onko tosiaan niin, kuten Joker <\/em>osaltaan ehdottaa, ett\u00e4 ainoa keino est\u00e4\u00e4 Yhdysvaltoja ajautumasta ep\u00e4inhimilliseen eriarvoisuuteen on kansalaisten tarttuminen aseisiin?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hiljattaisesta menestyselokuva Jokerista on kirjoitettu paljon, vaikka se ei ehk\u00e4 ansaitse runsasta…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[139,790],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":3,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat","yhteiskunta"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/5octfilm.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4039"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4039"}],"version-history":[{"count":43,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4039\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4083,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4039\/revisions\/4083"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4039"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4039"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4039"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}