{"id":4085,"date":"2019-11-01T07:18:05","date_gmt":"2019-11-01T05:18:05","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=4085"},"modified":"2019-12-28T11:17:50","modified_gmt":"2019-12-28T09:17:50","slug":"serotoninista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/serotoninista\/","title":{"rendered":"Serotoninist\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone wp-image-4086\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol.jpg\" alt=\"\" width=\"279\" height=\"430\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol.jpg 1662w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol-195x300.jpg 195w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol-768x1183.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol-665x1024.jpg 665w\" sizes=\"(max-width: 279px) 100vw, 279px\" \/><\/p>\n<p>\u201dOn vaikea olla kirjoittamatta satiiria.\u201d N\u00e4in totesi pari tuhatta vuotta sitten el\u00e4nyt roomalainen runoilija Juvenalis. V\u00e4h\u00e4n on h\u00e4nen p\u00e4ivist\u00e4\u00e4n muuttunut, sill\u00e4 maailma on edelleen sen verran absurdi paikka, ett\u00e4 sit\u00e4 voi olla vaikea ottaa vakavasti. Michel Houellebecqin myrkyllinen satiiri, jossa yhdistet\u00e4\u00e4n vakavaa yhteiskunnallist\u00e4 kritiikki\u00e4 alatyyliseen vitsailuun, on ansainnut miljoonia lukijoita, mutta ei toistaiseksi Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Houellebecqin uusi romaani <em>Serotonin<\/em> (2019), jonka nimi viittaa fiktiiviseen masennusl\u00e4\u00e4kkeeseen, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole tuoreeltaan ilmestynyt suomeksi. Kaltaiseni ranskaa osaamattomat lukijat pystyv\u00e4t kuitenkin nyt tutustumaan siihen Shaun Whitesiden p\u00e4tev\u00e4n\u00e4 englanninnoksena.<\/p>\n<p><em>Serotonin<\/em> on veistetty pitk\u00e4lti samasta puusta kuin Houellebecqin aiemmat kohuja aiheuttaneet romaanit. Uuden kirjan p\u00e4\u00e4hahmo ja kertoja Florent-Claude Labrouste on yksin\u00e4inen, onneton ja nihilistisesti ajatteleva keski-ik\u00e4inen mies, jolle on selvinnyt ettei el\u00e4m\u00e4 olekaan loppumaton sarja yh\u00e4 suurempia iloja. Asetelma on tuttu. Mielikuvitukseton on my\u00f6s ranskalaisen kirjailijan esitt\u00e4m\u00e4 ratkaisu ilottomuudesta kumpuaviin perustuslaatuisiin ongelmiin: kuolema.<\/p>\n<p>Samaa aikaan Houellebecq saarnaa, ett\u00e4 himoista p\u00e4\u00e4seminen on tie onneen \u2013 tai ainakin eroon niiden aiheuttamista katastrofeista. H\u00e4nen proosansa mustavalkoisessa maailmassa, joka on kapitalistisen kilpailullinen, harvat sonnimaiset miehet kaatavat s\u00e4nkyyns\u00e4 kaikki naiset ja miesten enemmist\u00f6n muodostavat mukavat ehdokkaat, kuten <em>Serotoninin<\/em> Labrouste, k\u00e4rsiv\u00e4t kiduttavasta ulkopuolisuudesta. He saavat seksi\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 maksamalla siit\u00e4 ja tuntevat t\u00e4st\u00e4 transaktiosta joskus h\u00e4pe\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p><em>Serotonin<\/em> on ep\u00e4tasainen teos ihmisen perimm\u00e4isest\u00e4 kyvytt\u00f6myydest\u00e4 vaikuttaa maailmaan ja surullinen puheenvuoro luovuttamisen puolesta. Miksi yritt\u00e4\u00e4, romaanissa kysyt\u00e4\u00e4n, jos kaikki p\u00e4\u00e4ttyy kuitenkin traagisesti? Eik\u00f6 olisi j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 vain turruttaa aistinsa ja odottaa loppua? Kauneus on yksi syy el\u00e4\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin Houellebecqin romaanissa on aidosti koskettavia hetki\u00e4, vaikka sen p\u00e4\u00e4s\u00e4vy onkin masentava. Mauttomat kohdat, kuten Labrousten kirjan alussa omaaman japanilaisen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4n salattu perverssiys, ovat v\u00e4syneit\u00e4 ja toimivat huonosti. Provokaation jalo taito ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ole ik\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 Houellebecqill\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin hallussa.<\/p>\n<p><em>Serotoniniss\u00e4<\/em> on paljon ongelmia: alku on hapuileva, lupaavia keskeisi\u00e4 ideoita ei kehitet\u00e4 tarpeeksi ja shokeeraamisyritykset ovat v\u00e4kin\u00e4isi\u00e4. Mutta parhaimmillaan teos on taattua Houellebecqi\u00e4, eli luonnollista, loistavaa ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 proosaa, jossa diagnosoidaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti maailman ep\u00e4kohtia. Ranskalainen ei ole mik\u00e4\u00e4n profeetta, jollaiseksi sensaatiohakuiset artikkelit ovat h\u00e4net nostaneet, mutta h\u00e4n osaa todella kertoa ihmist\u00e4 kalvavasta hiljaisesta ep\u00e4toivosta. <em>Serotonin <\/em>vakuuttaa k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 lohduttomuutta sen kertojan ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6myytens\u00e4 ja pienuutensa suurten kehityskulkujen keskell\u00e4. Pian mik\u00e4\u00e4n ei est\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 putoamasta koko ihmiskunnan ulkopuolelle.<\/p>\n<p>Pid\u00e4n Houellebecqin romaaneista eniten<em> Maastosta ja kartasta<\/em> (2010), koska siin\u00e4 yksityisen surun kautta k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n taitavasti yhteisi\u00e4 ongelmia. <em>Serotonin<\/em> muistuttaa ep\u00e4tasaisuudessaan ja ajoittaisessa v\u00e4kin\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n tekij\u00e4ns\u00e4 edellist\u00e4 kirjaa <em>Alistuminen<\/em> (2014). Siin\u00e4kin herkullinen l\u00e4ht\u00f6kohta, muslimien nousu valtaan Ranskassa, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lti hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. V\u00e4liinputoajaksi niin ik\u00e4\u00e4n osoittautuvan <em>Serotoninin<\/em> p\u00e4\u00e4hahmo on ty\u00f6skennellyt maatalousvirastossa ja tuntee sympatiaa ranskalaisten maanviljelij\u00f6iden ahdinkoa kohtaan. Euroopan unionin v\u00e4itet\u00e4\u00e4n pilanneen rehellisten viljelij\u00f6iden el\u00e4m\u00e4n, ja vaikka se pit\u00e4isi paikkansa, v\u00e4ite toimii l\u00e4hinn\u00e4 tekosyyn\u00e4 h\u00f6lm\u00f6lle v\u00e4kivallalle. Esseistinen ja proosallinen sis\u00e4lt\u00f6 yhtyv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 Houellebecqin teoksessa huonosti.<\/p>\n<p><em>Alistuminen<\/em> ja <em>Serotonin<\/em> eiv\u00e4t ole huonoja romaaneja, mutta ne ovat Houellebecqin loppuun asti vietyihin kirjoihin, kuten <em>Halujen taistelukentt\u00e4\u00e4n<\/em> (1994) ja <em>Alkeishiukkasiin<\/em> (1998), verrattuna puolinaisia. Uudemmassa tuotannossaan Houellebecq ei mene tarpeeksi pitk\u00e4lle, eik\u00e4 ajattele tarpeeksi syv\u00e4llisesti, vaan tyytyy usein vain ilkkumaan halvasti. Rima on korkealla, koska h\u00e4n on itse asettanut sen sinne. Houellebecqill\u00e4 on edelleen lahja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ajankohtaisia tai jopa aikaansa edell\u00e4 olevia aiheita, mutta h\u00e4n ei <em>Alistumisessa<\/em> ja <em>Serotoniniss\u00e4<\/em> k\u00e4yt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin hyv\u00e4kseen. Ehk\u00e4 huikeat myyntiluvut ovat tehneet h\u00e4nen oikolukijoistaan ja kustannustoimittajistaan turhan kilttej\u00e4?<\/p>\n<p>Niin tai n\u00e4in, <em>Serotonin<\/em> jakoi ilmestyess\u00e4\u00e4n tutusti mielipiteit\u00e4. Monet kritiikit keskittyiv\u00e4t j\u00e4lleen Houellebecqin persoonan ja h\u00e4nen ajattelunsa setvimiseen. Houellebecq ei ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n taitavin kirjoittaja, mutta h\u00e4nen kykyns\u00e4 haistella ajan henke\u00e4 on ly\u00f6m\u00e4t\u00f6n. H\u00e4nell\u00e4 on jo koko joukko opetuslapsia. Esimerkiksi tanskalainen Kaspar Colling Nielsen, jonka romaani <em>Tanskan sis\u00e4llissota 2018\u20132014<\/em> ilmestyi juuri suomeksi, kirjoittaa Houellebecqin mieleen tuovalla tyylill\u00e4. Niinp\u00e4 vaikka kohut ovat auttaneet ranskalaista kauppaamaan kirjojaan, h\u00e4net tullaan muistamaan osin paikkansa pit\u00e4vist\u00e4 yhteiskunnallisista analyyseist\u00e4\u00e4n, jotka ovat h\u00e4nen romaaniensa moottori.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u201dOn vaikea olla kirjoittamatta satiiria.\u201d N\u00e4in totesi pari tuhatta vuotta sitten el\u00e4nyt&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[385,518,791],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","yhteiskunta"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/10\/81wzqnvu4ol.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4085"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4085"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4085\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4185,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4085\/revisions\/4185"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4085"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4085"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4085"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}