![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/12\/81i728sd63l.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kohuttu nuori kirjailija \u00c9douard Louis v\u00e4itti The Guardianissa<\/em><\/a> viime vuonna, ett\u00e4 totuus on kokemassa kirjallisuudessa kansainv\u00e4lisen vallankumouksen. Viimeinen sana oli tosin laitettu haastattelussa lainausmerkkeihin. Proosaa ei silti voi en\u00e4\u00e4 mielt\u00e4\u00e4 samalla tavalla keksityksi kuin ennen, eik\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00e4milt\u00e4 ik\u00e4vilt\u00e4 totuuksilta ole yht\u00e4 helppo ummistaa silmi\u00e4\u00e4n. Raja faktan ja fiktion v\u00e4lill\u00e4 on liukenemassa.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 kokenut Emmanuel Carr\u00e8re p\u00e4\u00e4tti tulkita Uuden testamentin, no, uudestaan. N\u00e4in suuruudenhulluun hankkeeseen voisi ryhty\u00e4 vain ison egon omaava ranskalainen \u00e4lykk\u00f6. T\u00e4m\u00e4 ei ole haukku, sill\u00e4 Euroopan paras kertomakirjallisuus tulee t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Ranskasta. Carr\u00e8re on sik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 suosikkejani yhdess\u00e4 muun muassa Louisin ja Michel Houellebecqin kanssa. Kaikilla heist\u00e4 on valtavasta itsekeskeisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sanottavaa nykyajasta ja maailmasta, jossa el\u00e4mme.<\/p>\n Carr\u00e8ren kristillinen romaani The Kingdom<\/em> (ranskaksi Le Royaume<\/em>, 2014) vaikuttaa ensin kertovan h\u00e4nen kamppailustaan uskomisensa kanssa, mutta kasvaa l\u00e4ht\u00f6kohtaansa laajemmaksi ja kiinnostavammaksi. Proosaa, esseet\u00e4, tietoa ja historiaa vapaasti yhdistelev\u00e4ss\u00e4 teoksessa seurataan Carr\u00e8ren oman el\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi Raamatun merkkihenkil\u00f6iden, l\u00e4hinn\u00e4 Paavalin ja Luukaksen, vaiheita. Kunnianhimoisena tavoitteena on selvitt\u00e4\u00e4, miten ihmeess\u00e4 kristityt, h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pieni ja arveluttavan maineen omannut lahko, nousi kirkkonsa perustettuaan suureen maineeseen.<\/p>\n Sekalaisesta ja ristiriitaisesta aineksestaan huolimatta hyvin koossa pysyv\u00e4 The Kingdom<\/em> on erinomaisesti kirjoitettu, mik\u00e4 on paljon sanottu siksikin, ett\u00e4 tutustuin siihen John Lambertin p\u00e4tev\u00e4n\u00e4 englanninnoksena. Punaisena lankana kulkee Carr\u00e8ren palava halu uskoa. H\u00e4n toivoo kovasti pystyv\u00e4ns\u00e4 olemaan kunnon kristitty, mutta ei lopulta pysty siihen, vaan on tuomittu ep\u00e4ilev\u00e4ksi agnostikoksi. Carr\u00e8re kertoo kristinuskon varhaisen tarinan sek\u00e4 prosaistin ett\u00e4 historioitsijan roolissa, mik\u00e4 tekee The Kingdomista<\/em> kiehtovan skitsofreenisen. Sen suhde totuuteen on juuri niin edistyksellinen tai ongelmallinen, kuten Louis sanomalehdess\u00e4 arveli.<\/p>\n Pystyn samaistumaan Carr\u00e8ren ep\u00e4sovinnaiseen ja rienaavanakin varmasti pidettyyn romaaniin siksikin, ett\u00e4 my\u00f6s oma suhteeni uskontoon on ongelmallinen. En kuulu kirkkoon ja, vaikka tunnen sympatiaa hengellisyytt\u00e4 kohtaan, en ole uskonnollinen. Pid\u00e4n Raamattua Carr\u00e8ren tavoin l\u00e4hinn\u00e4 klassisena kokoelmana tarinoita. Harrastan kuitenkin historiaa ja Rooman valtakunnan aika, jota The Kingdom<\/em> pitk\u00e4lti k\u00e4sittelee, on lempiaiheitani maailmansotien ohella. Ihmettelen erityisesti roomalaisten kyky\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tilkkut\u00e4kkim\u00e4inen valtakuntansa koossa ja j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n The Kingdom<\/em> edustaa hieman vastaavaa tunnustuksellista kirjallisuutta kuin mit\u00e4 Louis tai vaikkapa Karl Ove Knausg\u00e5rd ovat tehneet, mutta Carr\u00e8re toimii heit\u00e4 hienovaraisemmin ja tyylikk\u00e4\u00e4mmin. H\u00e4n ruoskii kirjassaan itse\u00e4\u00e4n, mutta s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 l\u00e4heisi\u00e4\u00e4n ja tuttaviaan, k\u00e4sitellen heit\u00e4 kunnioittavasti. H\u00e4n pystyy syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 pit\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n agnostisuudesta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Totuuteen tietokirjoja vapaamielisemmin suhtautuva proosa, josta Carr\u00e8re tunnetaan, voi toimia paremmin kuin pelkk\u00e4\u00e4n kuivaan realismiin takertuva teksti. Louisin Ei en\u00e4\u00e4 Eddy<\/em> (2014) ja Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/em>-sarja (2009\u20132011) ovat er\u00e4it\u00e4 esimerkkej\u00e4 p\u00e4tevist\u00e4 tunnustuksellisista romaaneista. The Kingdom<\/em> on niiden lailla uudistava, mutta ei yht\u00e4 h\u00e4vyt\u00f6n. Varhaisesta fanaattisuudestaan irti p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Carr\u00e8re tuntuu nyt olevan enimm\u00e4kseen sinut uskonnollisen tilanteensa kanssa. The Kingdom<\/em> edustaa silti tuskin Jumalan sanaa, tai kuten Karo H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen toisessa yhteydess\u00e4<\/a> muotoili: \u201dTotta faktat voivat ollakin, mutta se on toissijaista, kun kyseess\u00e4 on kaunokirjallinen teos.\u201d<\/p>\n Sill\u00e4 osuuko itsevarmasti kirjoittava Carr\u00e8re l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n totuutta ei ole v\u00e4li\u00e4. The Kingdom<\/em> vakuuttaa kaunokirjallisuutena ja on paras h\u00e4nelt\u00e4 lukemani teos. Pidin my\u00f6s h\u00e4nen aiemmista faktaa ja fiktiota sekoittaneista kirjoistaan, kuten Valheesta<\/em> (2000) ja Limonovista<\/em> (2011), mutta vasta The Kingdom<\/em> r\u00e4j\u00e4ytti pankin. Siit\u00e4 nauttiakseen pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti omata edes pinnallinen kiinnostus Raamattuun, mutta Carr\u00e8ren romaani sopii silti n\u00e4hd\u00e4kseni sek\u00e4 avarakatseisille uskovaisille ett\u00e4 uteliaille ateisteille. Se muokkaa tuhansia vuosia vanhat kertomukset sulavampaan muotoon ja osoittaa, ett\u00e4 Jumalan valtakunta on sis\u00e4ll\u00e4mme, halusimme sit\u00e4 tai emme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kohuttu nuori kirjailija \u00c9douard Louis v\u00e4itti The Guardianissa viime vuonna, ett\u00e4 totuus…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[800,799,518,798,702],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2019\/12\/81i728sd63l.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4147"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4147"}],"version-history":[{"count":33,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4147\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4182,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4147\/revisions\/4182"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4147"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4147"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4147"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}