{"id":422,"date":"2008-01-29T13:26:00","date_gmt":"2008-01-29T11:26:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/arvostelu-4-saila-susiluoto-miss-leikki\/"},"modified":"2018-02-28T09:53:04","modified_gmt":"2018-02-28T07:53:04","slug":"arvostelu-4-saila-susiluoto-miss-leikki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/arvostelu-4-saila-susiluoto-miss-leikki\/","title":{"rendered":"Kirja-arvostelu: Miss\u00e4 leikki loppuu (Otava 2007)"},"content":{"rendered":"<p>Arvostelu on julkaistu <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.kriittinenkorkeakoulu.fi\/katsaus.html#\">Katsaus-lehden<\/a> numerossa 3 \/ 07.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Leikin loppu<\/p>\n<p>Saila Susiluoto: Miss\u00e4 leikki loppuu, runoja, Otava 2007<\/p>\n<p>Saila Susiluodon kolme aiempaa runokokoelmaa osoittivat h\u00e4nen olevan yksi Suomen parhaimpia proosarunoilijoita. Etenkin Aurinkokierto-kokoelma (Otava 2005) oli haavoittuvuudessaan ja tarkassa kerronnassaan yksi viime vuosien parhaimpia kotimaisia runoteoksia. Susiluodon kirkas runoilijan\u00e4\u00e4ni on tuonut h\u00e4nelle palkintoja ja tunnustusta, vaikka todellinen mestariteos onkin viel\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n<p>Nelj\u00e4s runoteos, Leikin loppu, jatkaa edellisten kirjojen linjalla liikkuen satujen maailmassa, mutta kertoen kuitenkin vakavista asioista. Runot eiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa muodosta yhten\u00e4ist\u00e4 tarinaa, mutta ne py\u00f6riv\u00e4t saman kohtaloihin liittyv\u00e4n teeman ymp\u00e4rill\u00e4. Ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa kertojina toimivat vapaamittaista runoa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Erika ja proosallisempaa muotoa suosiva Lola. Naiset kertovat surulliset tarinansa, jotka saavat synkempi\u00e4 ja groteskimpia muotoja kuin Susiluodon edellisten kokoelmien hahmojen kohdalla. Maailma n\u00e4hd\u00e4\u00e4n pime\u00e4n\u00e4 paikkana: \u201dLuen valkeista ruumisarkuista \/ ennustuksia, ne eiv\u00e4t pid\u00e4 paikkaansa, mutta pelot pit\u00e4v\u00e4t. \/ Nyt lumi, \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4t aplodit \/ melu teloitusten j\u00e4lkeen.\u201d Toisaalta on my\u00f6s hetki\u00e4, jolloin \u201daurinko on t\u00e4ysi t\u00e4n\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n<p>Toinen osa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n Mustat linnut \u2013runon. Se liikkuu kirjoittajalle tutuissa satumaisemissa. Saduissa ja runoudessa on yhteist\u00e4 se, ett\u00e4 kaikki on mahdollista. L\u00e4ht\u00f6asetelma on synkk\u00e4: \u201dSin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 taivaalle nousi punainen kuu, harvahampaisen l\u00e4hi\u00f6n \/ ylle, lumeen tuhkautuvan l\u00e4hi\u00f6n ylle.\u201d Onneksi lopussa annetaan toivoa: \u201dH\u00e4n sanoi ett\u00e4 mustarastas tuo kuoleman. \/ Mutta koko ik\u00e4ni se on laulanut noissa puissa.\u201d N\u00e4iden sanojen j\u00e4lkeen kirjaan lis\u00e4t\u00e4\u00e4n uusi elementti, sill\u00e4 mukana on piirroksia linnuista ja puusta. Ratkaisu toimii, koska sit\u00e4 ei k\u00e4ytet\u00e4 t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4. Mustavalkoisten, yksinkertaisten kuvien k\u00e4ytt\u00f6 on hyv\u00e4 keino tuoda pitk\u00e4\u00e4n ja runsassanaiseen kirjaan vaihtelua.<\/p>\n<p>My\u00f6s tyyli vaihtelee Susiluodon edellisi\u00e4 kirjoja enemm\u00e4n. Proosarunous on yh\u00e4 hallitseva elementti, mutta my\u00f6s merkkej\u00e4 muusta on havaittavissa. V\u00e4lill\u00e4 kuljetaan onnistuneesti vapaassa mitassa ja toisinaan taas k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n onnistuneesti riimej\u00e4. Alun \u201dpaljon pahaa \/ v\u00e4h\u00e4n rahaa \/ pelkk\u00e4\u00e4 vahaa \/ muovailtavaa\u201d on tavoitellusta lapsenomaisuudestaan huolimatta pelkk\u00e4\u00e4 sanahelin\u00e4\u00e4. Harha-askelista huolimatta on ilahduttavaa huomata, ett\u00e4 Susiluoto hakee rohkeasti uusia ilmaisumuotoja.<br \/>Kolmas ja nelj\u00e4s osa viev\u00e4t Lolan tarinan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4. Matkalla koetaan kovia, mutta aivan kirjan lopussa tapahtuva synnytys luo uskoa. Uusi el\u00e4m\u00e4 nousee tuhkasta ja verest\u00e4: \u201dja hein\u00e4 lumen raskaan painon alla ja syntyv\u00e4 lapsi \/ ja \u00e4iti ja odottava k\u00e4si kun se ottaa lapsen vastaan \/ ja on kalvojen ja lapsiveden ja veren ja ylt\u00e4kyll\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n peitossa.\u201d<\/p>\n<p>Miss\u00e4 leikki loppuu kertoo mahdottomasta maailmasta, jossa inhimillisyys on tukahdutettu. Miehiset voimat alistavat ihmisi\u00e4 ja tarkkailevat heit\u00e4. Mukana on paljon ruumiinnesteit\u00e4 ja muuta synkk\u00e4\u00e4 sanastoa, mutta Susiluoto ei ole unohtanut el\u00e4m\u00e4n ihmeellisyytt\u00e4. Kirja on idealtaan omaper\u00e4inen, mutta sen suurin ongelma on sanojen yll\u00e4tyksett\u00f6myys. Susiluoto ei ole ennenk\u00e4\u00e4n pel\u00e4nnyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuluneita ilmaisuja, mutta kliseit\u00e4kin voi olla liikaa. Pitk\u00e4lti yli satasivuisessa kirjassa on liikaa t\u00e4yterunoja, jotka eiv\u00e4t tuo tarinoihin mit\u00e4\u00e4n uutta. Onneksi k\u00e4rsiv\u00e4llisyys palkitaan. Runoilijan \u00e4\u00e4ni kuuluu taas pienen suvantovaiheen j\u00e4lkeen kirkkaana ja mahdoton on mahdollista. <\/p>\n<p>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Arvostelu on julkaistu Katsaus-lehden numerossa 3 \/ 07. &#8212; Leikin loppu Saila&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[285],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/422"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=422"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/422\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3582,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/422\/revisions\/3582"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=422"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=422"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=422"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}