{"id":425,"date":"2008-01-24T10:38:00","date_gmt":"2008-01-24T08:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/arvostelu-1-risto-ahti-ei-kukaan\/"},"modified":"2018-02-28T09:53:05","modified_gmt":"2018-02-28T07:53:05","slug":"arvostelu-1-risto-ahti-ei-kukaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/arvostelu-1-risto-ahti-ei-kukaan\/","title":{"rendered":"Kirja-arvostelu: Ei kukaan (WSOY 2007)"},"content":{"rendered":"<p>Arvostelu on julkaistu <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.kriittinenkorkeakoulu.fi\/katsaus.html#\">Katsaus-lehden<\/a> numerossa 3 \/ 07.<\/p>\n<p>&#8212;<\/p>\n<p>Ep\u00e4olemisen \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/p>\n<p>Risto Ahti: Ei kukaan, runoja, WSOY 2007<\/p>\n<p>Taiteilijaprofessori Risto Ahti on julkaissut jo yli 20 runokokoelmaa. Ne ovat olleet parhaimmillaan loistavaa ja vision\u00e4\u00e4rist\u00e4 lyriikkaa (kuten esimerkiksi h\u00e4nen esikoisteoksensa Talvi on harha vuodelta 1964) ja huonoimmillaankin vain mit\u00e4\u00e4nsanomattomia. Ahti on Haavikon tai Linkolan kaltainen persoona, jollaisia tarvittaisiin j\u00e4yh\u00e4n maamme kulttuurikentt\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n.<\/p>\n<p>Ahdin uusin runokokoelma, Ei kukaan, k\u00e4sittelee olemattomuutta. Kirjassa etsit\u00e4\u00e4n aitoa ja vapaata ihmist\u00e4. Ihminen on Ahdin mukaan vapaimmillaan nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4. Henkil\u00f6n rooli ei ole t\u00e4rke\u00e4, vain h\u00e4nen ymm\u00e4rt\u00e4misens\u00e4 tavoitella rakkautta ja vapautta. Aluksi siteerataan Emily Dickinsonia: \u201dOletko sin\u00e4kin ei-kukaan. \/ Sitten meit\u00e4 on kaksi.\u201d Ahti on samoilla linjoilla: \u201dKuka olen, sit\u00e4 en ymm\u00e4rr\u00e4. \/ Minne menen, \/ siit\u00e4 minulla ei ole sanottavaa. \/ Olen liian rikas eik\u00e4 puuhailusta tule loppua &#8211; \/ vaunut on tyhjennett\u00e4v\u00e4, \/ koottava hevoset matkaa varten.\u201d Olennaista on se, ettei ihminen hae omaa tiet\u00e4\u00e4n ryppyotsaisesti, vaan pilke silm\u00e4kulmassa. Kuten nykyrunoudessa, kaikki on otettava mahdollisimman vakavasti ja silti v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 otsaan syntyvi\u00e4 ryppyj\u00e4.<\/p>\n<p>Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Ei kukaan \u2013kokoelman runossa taiteilijaksi tunnustautuva puhuja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dMaailma on t\u00e4ynn\u00e4 tarpeettomia ihmisi\u00e4.\u201d Itsetietoisuus voi olla ongelma vapautta tavoitellessa. Ahti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n sanoo runoudesta, ett\u00e4 \u201dLaulaessani olen kukaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 huomio. \u00c4lyn, aistien ja tunteiden kolminaisuus on ensin omaksuttava ja sitten hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, jos haluaa tulla vapaaksi ihmiseksi: \u201dKun annat pois kaikki kolme tunnetta, n\u00e4et maailman laulavan.\u201d Vasta antaessaan periksi voi n\u00e4hd\u00e4 kaiken puhkeavan kukkaan.<\/p>\n<p>Ahti kirjoittaa proosarunoutta. S\u00e4keet levi\u00e4v\u00e4t ja muodostavat er\u00e4\u00e4nlaisia pienoisesseit\u00e4.  Niiss\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Ahdille ominaiseen tapaan uskontoa, filosofiaa ja ihmisyytt\u00e4. Kirjoittaja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runsaasti vastakkaisuuksia: ihminen on samalla ei kukaan ja kaikki. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on aina yksin\u00e4inen ja aina jonkun seurassa.<br \/>Ahdin viime vuosien tai oikeastaan viime vuosikymmenien suurin ongelma on ollut rakentavan kritiikin puute. H\u00e4nen tekstins\u00e4 ovat saaneet osakseen l\u00e4hes varauksetonta suitsutusta. Runoilija ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ansaitsee itseens\u00e4 kohdistuneet kehut, mutta h\u00e4nen ainutlaatuisensa k\u00e4rsii ilman vastustusta tai oikeanlaista samanmielisyytt\u00e4. Viimeisiss\u00e4 kokoelmissaan Kukko tunkiolla (2002), Oikkuja ja totuuksia (2005) ja Leikkilauluja! (2006) Ahti on paikoin sortunut liialliseen itsens\u00e4 jalustalle nostamiseen.<\/p>\n<p>Edell\u00e4 mainituissa runokokoelmissa, kuten my\u00f6s uusimmassa, on samoja ansioita ja ongelmia. Ansiot liittyv\u00e4t joidenkin runojen kirkkaisiin visioihin ja ter\u00e4viin havaintoihin maailmasta. Hyv\u00e4\u00e4 n\u00e4kemist\u00e4 on lauseessa \u201dPuutarhurin on helppo hallita niit\u00e4 ihmisi\u00e4, joita tuoksut kuljettavat ja niit\u00e4, \/ joita silm\u00e4t viev\u00e4t.\u201d Ongelmat taas kuuluvat runoihin, joissa Ahti p\u00e4\u00e4tyy ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n nerokkuuttaan ja joutuu heikoille j\u00e4ille. Esimerkiksi t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y viidennen luvun s\u00e4e \u201dMiten min\u00e4, viisas mies, katselen niin turhaa ja ep\u00e4toivoista unta?\u201d Ahti tiet\u00e4\u00e4 oman arvonsa, mutta h\u00e4nenkin pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 liiallinen kehuminen karkottaa lukijan.<\/p>\n<p>Ongelmista huolimatta Ahdin ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 proosarunous pulppuaa edelleen rikkaana. Ei kukaan on lyhyt kokoelma, mutta siksi siin\u00e4 onkin v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4yterunoja kuin Ahdin edellisiss\u00e4 kokoelmissa. Kirja on helppolukuinen. Sen intensiteetti ja moraalinen raivo eiv\u00e4t synny nuoruuden valtavasta lyyrisest\u00e4 vy\u00f6rytyksest\u00e4, vaan vanhan i\u00e4n seestyneest\u00e4 raakuudesta. Ei kukaan ei aivan lunasta Leikkilauluja! -kokoelman her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 lupauksia. Kaksi viimeisint\u00e4 runoteosta tuntuvat hyvilt\u00e4 v\u00e4lit\u00f6ilt\u00e4. Niist\u00e4 voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Ahti ei ole viel\u00e4 sanonut viimeist\u00e4 sanaansa.<\/p>\n<p>Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Arvostelu on julkaistu Katsaus-lehden numerossa 3 \/ 07. &#8212; Ep\u00e4olemisen \u00e4\u00e4rell\u00e4 Risto&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[285],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/425"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=425"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3585,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions\/3585"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=425"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=425"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=425"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}