![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/04\/unnamed.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kun Michel Houellebecq matkusti Ligug\u00e9n luostariin<\/a> tehdess\u00e4\u00e4n romaaniaan Alistuminen<\/em> (2015), h\u00e4nelle annettiin sielt\u00e4 ensin kodittomille tarkoitettu huone, koska h\u00e4n n\u00e4ytti pappien mielest\u00e4 maankiert\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Onneksi kirjailijoiden ei tarvitse olla komeita. Ranskalaisen \u00e4lykk\u00e4\u00e4n uuden kirjan Serotoniini <\/em>(2020) suomennoksen takakanteen nostettiin lainaus Elle<\/em>-naistenlehdest\u00e4. Siin\u00e4 lukee: \u201dHouellebecq on kirjoittanut suuren romanttisen romaanin suruun kuolevasta miehest\u00e4 keskell\u00e4 n\u00e4ivettyv\u00e4\u00e4 sivilisaatiota.\u201d<\/p>\n On ehk\u00e4 kummallista, ett\u00e4 Elless\u00e4<\/em> julkaistiin juttu teoksesta, jonka tekij\u00e4\u00e4 on syytetty muun muassa naisvihamielisyydest\u00e4, mink\u00e4 lis\u00e4ksi kyseinen lainaus voisi viitata l\u00e4hes mihin tahansa Houellebecqin romaaniin. Eniten se p\u00e4tee kuitenkin h\u00e4nen kolmeen viimeisimp\u00e4\u00e4n kirjaansa, jotka ovat Maasto ja kartta<\/em> (2011), Alistuminen<\/em> ja Serotoniini<\/em>.<\/p>\n Trilogiassa seurataan murheeseen menehtyvi\u00e4 valkoisia keski-ik\u00e4isi\u00e4 miehi\u00e4 ja l\u00e4nsimaisen kulttuurin n\u00e4ivettymist\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 sen osat eroa toisistaan kovin paljon. Houellebecq on toistanut itse\u00e4\u00e4n koko tuotantonsa ajan, mutta tekee sen edelleen hyvin. Luin Maaston ja kartan<\/em>, Alistumisen<\/em> ja Serotoniinin<\/em> hiljattain uudestaan. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen on edelleen loistava, tekij\u00e4ns\u00e4 paras, mutta muut osoittautuivat paremmiksi kuin muistin.<\/p>\n Provosoiva Houellebecq on viel\u00e4 vanhana ja v\u00e4syneen\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4 kirjailija. H\u00e4n ei kuulemma \u201dpiittaa maailmasta ja tuntee vain heikkoa yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan\u201d, kuten Tommi Melender mainitsi esseess\u00e4\u00e4n \u201dSuuri tuntematon\u201d, mutta t\u00e4m\u00e4 ranskalaisen itsens\u00e4 v\u00e4ite ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 paikkaansa. Miksi h\u00e4n surisi ihmiskunnan kohtaloa ja maailman menemist\u00e4 hunningolle hahmojensa kautta, jos h\u00e4n ei v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4?<\/p>\n Toisaalta kenellek\u00e4\u00e4n tuskin tulee en\u00e4\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4, ett\u00e4 kuuluisa kirjailija on ajatusmaailmaltaan taantumuksellinen ja kannattaa niin kutsuttuja perinteisi\u00e4 arvoja. H\u00e4n on hiljattain hurahtanut yh\u00e4 pahemmin poliittiseen nostalgiaan ja kaipaa takaisin l\u00e4mpim\u00e4n nationalismin merkitsem\u00e4\u00e4n lapsuuteensa, eli l\u00e4hinn\u00e4 Charles de Gaullen vuosiin Ranskan presidenttin\u00e4. Liberalismi, monikulttuurisuus ja vapaa markkinatalous ovat siihen verrattuna todellisia pahuuden linnakkeita, kuten New Yorker<\/em> Houellebecqin taannoisessa henkil\u00f6kuvassa<\/a> totesi.<\/p>\n Mutta toisin kuin kriitikkojen kauhisteluista voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, Houellebecqin tuoreiden romaanien s\u00e4vy on enemm\u00e4n traaginen kuin apokalyptinen. Niiss\u00e4 heitet\u00e4\u00e4n hanskat tiskiin, kyll\u00e4, mutta samalla niiss\u00e4 valitellaan perimm\u00e4ist\u00e4 typeryytt\u00e4mme ja kyky\u00e4mme sotkea asiat. Tai kuten New Yorker<\/em> kiteytti, Houellebecqin lausetta ei ehk\u00e4 tarvitse ihailla, mutta h\u00e4nell\u00e4 on n\u00e4kemyst\u00e4 ja vahva oma \u00e4\u00e4ni. H\u00e4nen tunnekylmyytens\u00e4 est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ihmisten v\u00e4list\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Niinp\u00e4 rakkauskin ilmenee h\u00e4nen teoksissaan l\u00e4hinn\u00e4 himona ja kaupank\u00e4yntin\u00e4.<\/p>\n Huumoria revit\u00e4\u00e4n ranskalaisten poliitikkojen, \u00e4lykk\u00f6jen ja lehtimiesten selk\u00e4rangattomuudesta ja \u00e4\u00e4li\u00f6m\u00e4isyydest\u00e4. Toistuva vitsi v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 etenkin, jos ei tunne sik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kulttuuris-poliittista kentt\u00e4\u00e4 ja sen toimijoita. Houellebecq kuuluu itsekin ilkkumaansa eliittiin. Presidentti Emmanuel Macron antoi h\u00e4nelle L\u00e9gion d\u2019honneur -tunnustuksen Elys\u00e9e-palatsissa viime vuonna, mink\u00e4 lis\u00e4ksi miehet ovat haastatelleet toisiaan<\/a>. Voi siis v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ranskan kermalla on ainakin jonkin verran huumorintajua.<\/p>\n Lukemistani romaaneista Maasto ja kartta<\/em> satirisoi mestarillisesti kansainv\u00e4list\u00e4 taidemaailmaa. Alistumisen<\/em> ja Serotoniinin<\/em> aiheet, muslimien \u00e4killinen nousu valtaan Ranskassa ja maanviljelij\u00f6iden ahdinko vapaakaupan kourissa, ovat herkullisia, mutta niit\u00e4 ei kehitet\u00e4 aivan loppuun asti. Houellebecq on uhkaillut lopettavansa kirjoittamisen, mutta niin tuskin k\u00e4y, varsinkin kun h\u00e4n meni jokin aika sitten naimisiin 34 vuotta itse\u00e4\u00e4n nuoremman kiinalaisen naisen kanssa. Uudet elinvoimaiset kumppanit antavat nimitt\u00e4in tunnetusti lis\u00e4\u00e4 virtaa katkeroituneille vanhoille ukoille.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun Michel Houellebecq matkusti Ligug\u00e9n luostariin tehdess\u00e4\u00e4n romaaniaan Alistuminen (2015), h\u00e4nelle annettiin…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[37,353,385,816,518,817],"acf":[],"platta":{"numLikes":4,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","politiikka"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/04\/unnamed.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4340"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4340"}],"version-history":[{"count":47,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4340\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4389,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4340\/revisions\/4389"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4340"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4340"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4340"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}