![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/06\/46177.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Sain kolmannella yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 luettua loppuun Don DeLillon romaanin Valkoinen kohina <\/em>(1985). V\u00e4syin edellisill\u00e4 kerroilla DeLillon raskaaseen ja huolelliseen kieleen, jota sek\u00e4 rakastan ett\u00e4 vihaan, mutta pystyin nyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 nauttimiseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n keskittymisen. Helene Kortekallion suomennos on huolellinen, vaikka siihen on j\u00e4\u00e4nyt joitakin anglismeja, ja mahdollistaa kunnon uppoutumisen.<\/p>\n Pid\u00e4n postmodernistista klassikkoa Valkoista kohinaa<\/em> tekij\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ty\u00f6n\u00e4 Alamaailman <\/em>(1997) ohella. DeLillo kaavaili alun perin nime\u00e4v\u00e4ns\u00e4 l\u00e4pimurtoromaaninsa Panasoniciksi<\/em>, mutta joutui vaihtamaan otsikkoa suuryrityksen vaatimuksesta. Kuten The Guardianissa<\/em> todettiin<\/a>, Valkoisessa kohinassa<\/em> kuluttaminen saa meid\u00e4t unohtamaan kuolevaisuutemme, kunnes meid\u00e4n on pakko tehd\u00e4 sen kanssa tili\u00e4. Shoppailusta ja tieteest\u00e4 on tullut uskontoja, joiden kyseenalaistamista pidet\u00e4\u00e4n ep\u00e4amerikkalaisena.<\/p>\n DeLillon proosaa voi kritisoida sen kylmyydest\u00e4 ja tietyst\u00e4 huumorintajuttomuudesta, vaikka yhdysvaltalainen onkin hienovaraisen mustan huumorin mestari. Valkoisen kohinan<\/em> p\u00e4\u00e4hahmo Jack Gladney johtaa esimerkiksi erikoista Hitler-tutkimuksen laitosta. Romaanin lopussa ostoksille tulleet vanhukset puolestaan h\u00e4mmentyv\u00e4t supermarketissa, kun tuotteiden hyllypaikkoja on vaihdettu ilman varoitusta tai logiikkaa. Kenties tunnetuin Valkoisen kohinan<\/em> vitsi on kuitenkin \u201dAmerikan eniten kuvatuin lato\u201d, jossa ei ole muuta erikoista kuin sen kuuluisuus.<\/p>\n Valkoista kohinaa<\/em> lukiessa unohtuu, ett\u00e4 se ei sijoitu nykyhetkeen, niin aikaansa edell\u00e4 se oli. Vainoharhaisessa romaanissa ei esiinny \u00e4lypuhelimia tai sosiaalista mediaa, mutta muuten sen tunnelma on kuin suoraan muun muassa salaliittoteorioiden ja koronaviruksen merkitsem\u00e4lt\u00e4 2020-luvulta. Pystymme samaistumaan sek\u00e4 h\u00e4nen kuvaamiinsa neurooseihin ett\u00e4 periamerikkalaiseen tuskailuun.<\/p>\n Er\u00e4s kollegani luonnehti Valkoista kohinaa<\/em> pelottavaksi, vaikka se on l\u00e4hinn\u00e4 viile\u00e4 satiiri. Sen henkil\u00f6t suhtautuvat pakkomielteisen ep\u00e4ilev\u00e4sti kuolemaan ja viranomaisiin. Juoni on pett\u00e4v\u00e4n yksinkertainen: pikkukaupungin asukkaiden hiljainen el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy, kun rikkoutuneesta junavaunusta p\u00e4\u00e4see ilmaan kaasupilvi, jonka sis\u00e4lt\u00e4mien myrkkyjen hengitt\u00e4misen seurauksista kukaan ei ole varma. Kriisiss\u00e4 varmuudet pett\u00e4v\u00e4t. Yhdysvaltalaiset perustotuudet, kuten itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus ja vapaus, eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 p\u00e4de, mik\u00e4 saa hahmot tuntemaan itsens\u00e4 heikoiksi ja hy\u00f6dytt\u00f6miksi. Mit\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 on vaikkapa Hitlerin tutkimisella tai ladon kuvaamisella, jos loppu on l\u00e4hell\u00e4?<\/p>\n T\u00e4m\u00e4nkin DeLillon kirjan kertoja on kuin vahvassa rauhoittavassa l\u00e4\u00e4kityksess\u00e4. Ihmiset puhuvat toistensa ohi ja yli, unohtaen todellisen kommunikaation. El\u00e4m\u00e4 on latistunut viihteeksi ja kuolemaa pidet\u00e4\u00e4n ongelmana, jonka l\u00e4\u00e4ketiede tai teknologia ennemmin tai my\u00f6hemmin ratkaisee. Menosta tulevat mieleen nuoremmat amerikkalaiset kirjailijat, kuten David Foster Wallace ja Bret Easton Ellis, jotka ammensivat DeLillolta.<\/p>\n