Fight Club <\/em>(1996) muistetaan rajuna ja viihdytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kirjana, josta David Fincher ohjasi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 vet\u00e4v\u00e4n menestysfilmin vuonna 1999. Molemmat teokset nauttivat nyky\u00e4\u00e4n huomattavasta kulttimaineesta, mink\u00e4 takia on helppo unohtaa, ett\u00e4 ne kohtasivat my\u00f6s vastustusta.<\/p>\nFight Clubissa<\/em> unettomuudesta k\u00e4rsiv\u00e4 nimet\u00f6n kertoja kohtaa komean nuoren kapinallisen Tyler Durdenin. Yhdess\u00e4 he perustavat maanalaisen tappelukerhon, jonka tarkoitus on toimia reippaana terapiana yhteiskunnan oravanpy\u00f6r\u00e4\u00e4n jumittuneille turhautuneille miehille. Kun konsepti osoittautuu liiankin suosituksi, niin Durden alkaa suunnitella vallankumousta ja kapitalistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n tuhoamista jonkinlaisen yhteis\u00f6llisen anarkian tielt\u00e4.<\/p>\nSek\u00e4 romaania ett\u00e4 elokuvaa haukuttiin muun muassa v\u00e4kivaltaisuudesta, nihilistisyydest\u00e4 ja liioittelusta, vaikka ne sis\u00e4lsiv\u00e4t \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 teemoja, kuten amerikkalaisen kulutuskulttuurin kritiikki\u00e4. Fight Clubissa <\/em>k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n\u00a0miesh\u00e4pe\u00e4\u00e4, kroonista ja kuolettavaa henkist\u00e4 tilaa. Kirjaa lukee kuin toiminnallista filmik\u00e4sikirjoitusta. Ei ihme, ett\u00e4 se pystyttiin siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n melko v\u00e4h\u00e4isin muutoksin valkokankaalle.<\/p>\nPalahniukin teos ei ole perinteist\u00e4 kiltti\u00e4 kertomakirjallisuutta, vaan siit\u00e4 huokuu halu repi\u00e4 kulissit alas ja paljastaa totuus, mik\u00e4 se sitten onkin. Samaan aikaan niin h\u00e4nen kuin Fincherin valitsema tyyli on kuitenkin kaupallisen viile\u00e4. Durden ja h\u00e4nen seuraajansa eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n pummeja tai psykopaattisia rikollisia, vaan tyylikk\u00e4it\u00e4 vaihtoehtoisen el\u00e4m\u00e4ntavan l\u00e4hettil\u00e4it\u00e4, joiden puolelle on helppo asettua. Fight Clubin<\/em> kolmekymppinen kertoja kokee olevansa ikuinen poika ja vankina tyls\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n toimistossa. Mit\u00e4 on vapaus? Millainen el\u00e4m\u00e4 on kunnollista? Tarina py\u00f6rittelee n\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4.<\/p>\nDurden vaatii luopumista kaikesta aineellisesta omaisuudesta ja keskittymist\u00e4 muuhun. Jonkinlaiseksi radikaaliksi Jeesukseksi ryhtyv\u00e4 kumouksellinen ehdottaa, ett\u00e4 uhraamme itsemme jonkin suuremman tarkoituksen, vaikka sitten poliittisen utopian, hyv\u00e4ksi. H\u00e4nest\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi lakata yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 hallita el\u00e4mi\u00e4mme ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ohjaksista. Mutta eiv\u00e4tk\u00f6 Durdenin tappelukerhoon innolla liittyv\u00e4t nuoretkin halua ottaa sen avulla el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hallintaansa sit\u00e4 hallitsevilta tahoilta ja j\u00e4rjestelmilt\u00e4?<\/p>\n
Viel\u00e4 1990-luvulla ei ehk\u00e4 ollut ilmeist\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4inkin voi valita ja toimia. Se selitt\u00e4\u00e4 Fight Clubin<\/em> vaikutusvaltaa. Kenties rajojen ylitt\u00e4minen, ei mukautuminen ja muu lammasmainen k\u00e4yt\u00f6s, onkin todellista vapautta? Durdenin seuraajille ei silti tule mieleenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ehk\u00e4 he eiv\u00e4t sittenk\u00e4\u00e4n ole kaikkien aikojen vahvimpia ja \u00e4lykk\u00e4impi\u00e4 miehi\u00e4, kuten heid\u00e4n johtajansa v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 heiss\u00e4 ei olekaan hukkaan menev\u00e4\u00e4 potentiaalia, vaan kenties heit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain toisella tavalla hyv\u00e4ksi.<\/p>\nFight Club<\/em> on lis\u00e4ksi toksisen maskuliinisuuden kritiikki. Moderni olemassaolo ja miehisyys k\u00e4rsiv\u00e4t siin\u00e4 n\u00e4ivett\u00e4v\u00e4st\u00e4 kriisist\u00e4. Merkityst\u00e4 voi olla vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4, jos ainoan tyydytyksen saa kuluttamisesta, eik\u00e4 esimerkiksi perheen kasvattamisesta tai ty\u00f6st\u00e4. Meill\u00e4 ei ole tarkoitusta eik\u00e4 paikkaa, eik\u00e4 meist\u00e4 tule kuuluisia ja rikkaita, kuten mainokset ovat meille luvanneet. Fight Clubissa<\/em>\u00a0on kyse satiirista, jossa pilkataan esimerkiksi tukiryhmi\u00e4, vaihtoehtohoitoja ja kapitalismia. Monet Durdenin teesit ovat kuin suoraan halvoista el\u00e4m\u00e4ntapaoppaista, mutta h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaupallisessa tarkoituksessa keksityt mantrat solmuun ja vaatii itsens\u00e4 tuhoamista itsens\u00e4 kehitt\u00e4misen sijaan.<\/p>\nFight Club<\/em> edustaa j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 voimafantasiaa. Mutta mit\u00e4 jos sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden haaveet vallattomasta riehumisesta, markkinayhteiskunnan romahtamisesta ja tuntemamme maailman tuhoutumisesta muuttuisivat \u00e4kki\u00e4 todeksi? Ja ent\u00e4 jos emme olekaan tyytyv\u00e4isi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n myllerryksen lopputulokseen? Radikaalien toimien seuraukset ovat aina arvaamattomat. Tai kuten Fight Club<\/em> -romaanissa varoitetaan: \u201dTappeleminen ei ratkaissut mit\u00e4\u00e4n, mutta sen j\u00e4lkeen mill\u00e4\u00e4n ei ollut v\u00e4li\u00e4.\u201d (s. 59)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"K\u00e4vin Yle Puheen studiossa nauhoittamassa Fight Clubia, sek\u00e4 romaania ett\u00e4 elokuvaa, k\u00e4sittelev\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[773,752,139,772,518],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["taide","kulttuuri","politiikka"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/06\/9524716941.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4472"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4472"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4472\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4481,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4472\/revisions\/4481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4472"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4472"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4472"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/06\/9524716941.jpg\")
<\/p>\n