![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/08\/americanpsycho_lionsgatefilms_ringer.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kes\u00e4loma sujui mukavissa merkeiss\u00e4 muun muassa Amerikan Psykoon<\/em>, sek\u00e4 romaaniin (1991) ett\u00e4 elokuvaan (2000), tutustuessa. Molemmat olivat toki tuttuja jo ennest\u00e4\u00e4n, mutta niist\u00e4 avautui nyt uusia tasoja.<\/p>\n Juppisarjamurhaaja Patrick Batemania seuraava Amerikan Psyko<\/em> -kirja aiheutti ennen ilmestymist\u00e4\u00e4n melkoisen kohun, kiitos etenkin naisvihamielisyytens\u00e4 ja graafisen v\u00e4kivaltansa. Simon & Schusterin piti julkaista se maaliskuussa 1991, mutta se vet\u00e4ytyi vedoten \u201desteettisiin erimielisyyksiin.\u201d Ilmeisesti kyse oli kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 kustantamon johto j\u00e4nisti viime metreill\u00e4. Simon & Schusterin naisty\u00f6ntekij\u00e4t osoittivat mielt\u00e4\u00e4n ja National Organization for Women vaati boikottia. Paha poika Ellisill\u00e4 oli lis\u00e4ksi maine halpana provokaattorina, jolla ei ole annettavaa vakavalle kirjallisuudelle.<\/p>\n Tekij\u00e4 sai pit\u00e4\u00e4 ison ennakkonsa ja nauroi koko matkan pankkiin, kun Viking Books osti teoksen ja julkaisi sen pehme\u00e4kantisena. Penguin, joka oli julkaissut Ellisin edellisten kirjojen pokkarit, luopui oikeuksistaan Amerikan Psykoon<\/em> ja kirjailijan luottomies George Corsillo kielt\u00e4ytyi tekem\u00e4st\u00e4 romaaniin kantta. Helpolla Ellis ei muutenkaan p\u00e4\u00e4ssyt. Esimerkiksi The New York Timesissa<\/em>, kohtalaisen j\u00e4rkev\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4, oli linjattu<\/a>, ettei inhottava Amerikan Psyko<\/em> kuulu sananvapauden piiriin, eik\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4isi julkaista. Artikkelin otsikko oli tabloidimaisen kauhisteleva: \u201dSnuff This Book! Will Bret Easton Ellis Get Away With Murder?\u201d<\/p>\n Vihamielinen reaktio ei ollut yll\u00e4tys, sill\u00e4 romaanin kertoja Bateman kuvailee rikoksensa ja seksiaktinsa tuskallisen tarkasti. H\u00e4n on kyll\u00e4kin niin ep\u00e4luotettava, ettei ole lainkaan varmaa, syyllistyyk\u00f6 h\u00e4n raakuuksiin vain omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mutta t\u00e4m\u00e4 tosiasia j\u00e4i teoksen hysteerisess\u00e4 ennakoinnissa huomioimatta. Kun The Los Angeles Times<\/em> julkaisi Amerikan Psykosta<\/em> positiivisen arvostelun<\/a>, tuohtuneet ihmiset peruivat lehden tilauksiaan ja pommittivat sen toimitusta negatiivisilla viesteill\u00e4.<\/p>\n Ellis itse sai roskapostia, kuten tappouhkauksia. H\u00e4net leimattiin Batemanin kaltaiseksi psykopaatiksi ja kirjaa vaadittiin sen synnyinmaassa vedett\u00e4v\u00e4ksi pois kaupoista. Muualla maailmassa reaktio ei ollut aivan yht\u00e4 hullu, mutta esimerkiksi Saksassa ja Australiassa sen myynti\u00e4 rajoitettiin. Suomessakaan isot kustantamot eiv\u00e4t uskaltaneet koskea siihen, vaan sen kustansi Pikku-idis vuonna 1993. Tammi julkaisi pokkariversion my\u00f6hemmin, elokuvasovituksen ilmestytty\u00e4.<\/p>\n Pid\u00e4n Amerikan Psyko<\/em> -romaania mestariteoksena ja se kuuluu suosikkeihini. Se on teknisesti t\u00e4ydellinen, vaikka siin\u00e4 ei ole varsinaista juonta. Ja vaikka sen seuraaja, muotimaailmaan sijoittuva Glamorama<\/em> (1998), on hyv\u00e4, Ellisin muu tuotanto ei ole kummoista. H\u00e4n tavoittaa Batemanin luonteen esimerkiksi pist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4net listaamaan jatkuvasti, mit\u00e4 merkkivaatteita kenell\u00e4kin on p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Amerikan Psyko<\/em> sijoittuu Wall Streetille ja 1980-luvulle, mutta siin\u00e4 ei haukuta pelkki\u00e4 lipevi\u00e4 bisnesmiehi\u00e4, vaan satirisoidaan koko kuluttamiseen perustuvaa el\u00e4m\u00e4ntapaa. Ronald Reaganin ajan Yhdysvallat tuomitaan siin\u00e4 tylysti.<\/p>\n V\u00e4kivaltaa pehmitet\u00e4\u00e4n runsaalla mustalla huumorilla. Bateman asuu samassa talossa Tom Cruisen kanssa ja nolaa itsens\u00e4 osuessaan kuuluisan n\u00e4yttelij\u00e4n kanssa samaan hissiin. Ellis sai muuten idean Batemanin hahmoon n\u00e4hty\u00e4\u00e4n nuoren Cruisen, jonka leve\u00e4n hymyn takana ei ollut mit\u00e4\u00e4n. Romaani ei n\u00e4hd\u00e4kseni toimisi yht\u00e4 hyvin, jos se ei menisi kaikessa niin pitk\u00e4lle, kohtuuttomuuksiin, kuten siit\u00e4 tehty filmi osoittaa. The Los Angeles Times<\/em> p\u00e4\u00e4tti silti kirja-arvostelunsa ilmoittamalla, ettei Ellis liioitellut tarpeeksi. Elokuva on esteettisesti miellytt\u00e4v\u00e4 ja Christian Bale kuin ilmetty Patrick Bateman, mutta ohjaaja Marry Harronin n\u00e4kemys j\u00e4\u00e4 hieman liian kiltiksi. On toki ihme, ett\u00e4 filmi\u00e4 edes tehtiin, niin tulenarkaa sen l\u00e4hdemateriaali oli. Jos Ellisin tarina olisi yritetty siirt\u00e4\u00e4 valkokankaalle sensuroimattomana, rahoitusta ja laajaa teatterilevityst\u00e4 olisi tuskin j\u00e4rjestynyt.<\/p>\n