![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/09\/9789510452820_frontcover_final_original.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Syyskuun alussa ilmestyi Parasta katseluaikaa<\/em><\/a>, Jani Saxellin toimittama esseekokoelma 2000-luvun er\u00e4ist\u00e4 kiinnostavista televisiosarjoista. Olen yksi sen kirjoittajista ja analysoin tekstiss\u00e4ni Breaking Badi\u00e4<\/em> ja Better Call Saulia<\/em>, Netflixin lippulaivoja. Ne ovat merkkipaaluja kerronnallisesti ja visuaalisesti, mink\u00e4 takia niit\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy helposti ahmimaan, nyanssit \u00e4hkyss\u00e4 joskus unohtaen.<\/p>\n Parasta katseluaikaa<\/em> -kirjoituksista huomaa, miten paljon televisio-ohjelmat ovat kehittyneet viime aikoina. Mik\u00e4 tahansa soopa ei en\u00e4\u00e4 kelpaa ja suoratoistopalvelut ovat vaikuttaneet my\u00f6nteisesti laatuun. Televisiota ei en\u00e4\u00e4 pidet\u00e4 t\u00e4ysin vieraannuttavana keksint\u00f6n\u00e4 ja pelk\u00e4n aivottoman viihteen tyyssijana, kuten Saxell huomauttaa esipuheessaan. Ja mik\u00e4 parasta, r\u00f6nsyj\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvitse leikata pois sarjojen ekonomian s\u00e4ilytt\u00e4misen nimiss\u00e4. Saxell v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jopa, ett\u00e4 Breaking Badiss\u00e4<\/em> ja sen kaltaisissa tarinoissa on palattu “1800-luvun suurten romaanien, Fjodor Dostojevskin, Leo Tolstoin, Charles Dickensin ja Honor\u00e9 de Balzacin eeppisyyteen ja megalomaniaan.\u201d (s. 21)<\/p>\n Toisinajattelija-toimittaja liioittelee, mutta tekee vaahtoamisensa lomassa t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4 kiteytyksi\u00e4: \u201dYksitt\u00e4isten antisankarien ja heid\u00e4n mielensis\u00e4isyyksiens\u00e4 kuvauksesta ollaan siirrytty hulluksi tulleiden aikojen kuviin.\u201d (s. 37) The Plot Against America<\/em>, The Man in the High Castle<\/em> ja The Watchmen<\/em> ovat vain muutamia hiljattaisia ohjelmia, joissa esiteltiin Yhdysvaltojen hulluutta ennen kuin se saavutti hysteerisimm\u00e4n vaiheensa vaalivuonna 2020.<\/p>\n M\u00e4\u00e4rittelen esseess\u00e4ni \u201dKeskiluokka kriisiss\u00e4\u201d Breaking Badin<\/em> satiiriksi ja Better Call Saulin<\/em> tragediaksi. Kun tappavasta sy\u00f6v\u00e4st\u00e4\u00e4n kuullut lukion kemianopettaja Walter White (Bryan Cranston) ja h\u00e4nen entinen oppilaansa Jesse Pinkman (Aaron Paul) alkavat tehtailla ja myyd\u00e4 metamfetamiinia, sill\u00e4 on v\u00e4kivaltaisimmillaankin melko koomiset seuraukset. Mutta kun helppoheikkiasianajaja Saul Goodman (Bob Odenkirk) tasapainottelee rikollisen huijaamisen ja aidon hyv\u00e4syd\u00e4misyyden v\u00e4lill\u00e4, h\u00e4nen poukkoiluaan on lopulta ahdistava seurata.<\/p>\n Sek\u00e4 Breaking Bad<\/em> ett\u00e4 Better Call Saul<\/em> kritisoivat amerikkalaista kulttuuria, jossa vain vahvimmat ja sosiaalisesti kyvykk\u00e4imm\u00e4t p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t, mutta eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Whiten ja Goodmanin, hyvin kirjoitetuista muista hahmoista puhumattakaan, \u201dkohtalot ovat todella yhdysvaltalaisia, sill\u00e4 kaikista kehittyneist\u00e4 maista kuilu rikkaiden ja muiden v\u00e4lill\u00e4 on siell\u00e4 syvin. Se synnytt\u00e4\u00e4 Whiten ja Goodmanin kaltaisia ep\u00e4toivoisia tyyppej\u00e4.\u201d (s. 123)<\/p>\n T\u00e4ytejaksoja Breaking Badiss\u00e4<\/em> ja Better Call Saulissa<\/em> on melko v\u00e4h\u00e4n, mik\u00e4 todistaa sekin niiden korkealle nostetusta rimasta. Katsottavaa nimitt\u00e4in riitt\u00e4\u00e4. Huippulaadukasta huumettaan myyv\u00e4 narsistinen White osoittautuu Breaking Badiss\u00e4<\/em> pahuuden ruumiillistumaksi, vaikka v\u00e4itt\u00e4\u00e4kin yritt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vain huolehtia perheest\u00e4\u00e4n, ja vet\u00e4\u00e4 muut henkil\u00f6t, my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 auttavan Goodmanin, per\u00e4ss\u00e4\u00e4n sy\u00f6veriin.<\/p>\n Rikos on valinta, mutta syytt\u00e4v\u00e4 sormi osoittaa my\u00f6s j\u00e4rjestelm\u00e4n puutteita. Tilanne esitet\u00e4\u00e4n selke\u00e4mmin Better Call Saulissa<\/em>, jonka nimihahmo “on koko yhteiskunnan eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pienen l\u00e4hipiirins\u00e4 armoilla. Koska koko j\u00e4rjestelm\u00e4 on m\u00e4t\u00e4, tai ainakin todella kyseenalainen, se sysii Goodmanin kaltaisia ep\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 kohti pahantekoa. Osa v\u00e4est\u00e4 toteuttaa ik\u00e4vimpi\u00e4 impulssejaan, koska heille annetaan siihen mahdollisuus.\u201d (s. 130)<\/p>\n Hiljattain julkaistiin itse asiassa per\u00e4ti kolme televisiosarjakirjaa: Television lapset<\/em><\/a> (Siltala), 13 Katseluasentoa<\/a><\/em> (Kosmos) ja Parasta katseluaikaa<\/em> (WSOY). Niiden painotukset ovat kuitenkin melko erilaisia. Viimeisin eroaa edukseen henkil\u00f6kohtaisuudellaan ja toimittaja Saxellin esseisteihins\u00e4 tartuttamalla innostuneella otteella. Asiantuntemuksen ja intohimon yhdistelm\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle, vaikka mukaan p\u00e4\u00e4sseet tekstit vaihtelevat niin tasoltaan kuin tyylilt\u00e4\u00e4n. Parasta katseluaikaa<\/em> tarjoaa kiinnostavan, vaikkakaan ei t\u00e4ysin kattavan, esityksen aiheesta. K\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neit\u00e4 sarjoja puivaa jatko-osaa odotellessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Syyskuun alussa ilmestyi Parasta katseluaikaa, Jani Saxellin toimittama esseekokoelma 2000-luvun er\u00e4ist\u00e4 kiinnostavista…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[779,81,831,413,830,618,832],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","televisio-ja-elokuvat","kulttuuri"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/09\/9789510452820_frontcover_final_original.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4540"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4540"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4540\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4572,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4540\/revisions\/4572"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4540"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4540"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4540"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}