![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/11\/david-foster-wallace-american.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Taidan tarvita tauon David Foster Wallacesta. Yhdysvaltalainen kirjailija tuli tutuksi t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 katsottuani h\u00e4nest\u00e4 tehdyn elokuvan<\/a>, luennoituani h\u00e4nest\u00e4 ja arvosteltuani sek\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4kertansa<\/a> ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ty\u00f6ns\u00e4 P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em><\/a>. T\u00e4m\u00e4 blogimerkint\u00e4 j\u00e4\u00e4 siis toistaiseksi viimeiseksi Wallace-aiheiseksi kommentikseni.<\/p>\n P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em> ensimm\u00e4inen painos myi loppuun nopeasti, vaikka suomennoksella on mittaa yli tuhat sivua. Sellaisen kirjaj\u00e4rk\u00e4leen ei uskoisi p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ajassa. Mutta myih\u00e4n alkuteos Infinite Jestkin<\/em> Yhdysvalloissa ja 1990-luvulla, kun kaikki katsoivat televisiota ja turruttivat itse\u00e4\u00e4n sen surkealla viihteell\u00e4.<\/p>\n Osasyy romaanin kest\u00e4v\u00e4\u00e4n menestykseen johtuu sen onnistuneesta markkinoinnista. Kun Infinite Jest <\/em>oli tulossa, niin sen kustantaja Little, Brown and Company heitti siit\u00e4 kiinnostuneille haasteen: pystytk\u00f6 sin\u00e4 lukemaan n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4 ja vaikeaa kirjaa? P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em> maksanut Siltala hehkutti puolestaan teosta unohtumattomana kokemuksena, jonka avulla ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ahdistavaa 2020-lukua.<\/p>\n Wallace k\u00e4rsi huijarisyndroomasta ja pelk\u00e4si paljastuvansa teeskentelij\u00e4ksi. H\u00e4nt\u00e4 kauhistutti ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli pelkk\u00e4 mainosilmi\u00f6, eik\u00e4 oikeasti t\u00e4rke\u00e4 kirjailija. Tuska oli turhaa, sill\u00e4 P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em> on loistava kirja, perusteltu yhdistelm\u00e4 helppoa ja vaikeaa. Kirjoitin Demokraatissa<\/em>: \u201dP\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em> sai aikalaiskriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton ja heid\u00e4n h\u00e4mmennyksens\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Sirpaleinen romaani toimii kuitenkin paremmin nyt kuin vuonna 1996, koska vaikkapa sen j\u00e4lkeen ilmestyneet televisiosarjat ovat opettaneet meit\u00e4 siet\u00e4m\u00e4\u00e4n kokeellisempaa kerrontaa.\u201d<\/p>\n Wallace uskoi naiivisti, ett\u00e4 fiktion pit\u00e4isi opettaa meit\u00e4 sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 kuolemaan. P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em> ei t\u00e4h\u00e4n pysty, sill\u00e4 se on l\u00e4hinn\u00e4 kulttuurillisen ahdistuksemme esittely\u00e4, eik\u00e4 siin\u00e4 ratkaista juuri mit\u00e4\u00e4n. Jatko-osa The Pale Kingin<\/em> piti vastata huutoon, mutta Wallace ei saanut sit\u00e4 valmiiksi. Hajanaisesta aineistosta koottu The Pale King<\/em> julkaistiin silti postuumisti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2011.<\/p>\n P\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n riemu<\/em> ei lopulta ole erityisen hankala teos, ainakaan kokeneelle lukijalle, vaikka sen maaninen kerronta saattaakin turhauttaa. Kirja vaatii paljon, mutta sen t\u00e4rkeimm\u00e4t ajatukset ja keskeiset juonikuviot, \u201djoissa seurataan Incandenzan sukua, huipputason tennisakatemiaa, p\u00e4ihderiippuvaisten asuntolaa ja quebecil\u00e4isi\u00e4 terroristeja\u201d (lainaus arvostelustani), huomaa kyll\u00e4 heti.<\/p>\n Juttelin hiljattain Wallacea arvostavan yst\u00e4v\u00e4ni Miki Liukkosen kanssa ja h\u00e4n mainitsi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sittenkin enemm\u00e4n Thomas Pynchonin romaanista Painovoiman sateenkaari<\/em>, er\u00e4\u00e4st\u00e4 P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em> esikuvasta. Syyksi kollegani mainitsi sen, ett\u00e4 Pynchon menee taiteellisessa proosassaan pidemm\u00e4lle, eik\u00e4 kosiskele lukijaa. Wallacen p\u00e4\u00e4ty\u00f6n teksti on jutustelevampaa ja viihdytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, my\u00f6s k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n vakavia aiheita.<\/p>\n Wallace oli kummallinen tyyppi, joka piti loppuun asti kiinni tavallisen tyypin imagostaan, vaikka oli ep\u00e4normaali. Wallacen pelasti kirjailijana se, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n \u00e4lyk\u00e4s ja h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n eksentrinen, niin h\u00e4n s\u00e4ilytti kosketuksen niin sanottuun normaaliin todellisuuteen ja siell\u00e4 el\u00e4viin ihmisiin.<\/p>\n P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 riemussa<\/em> ehdotetaan avaimen hyv\u00e4\u00e4n arkeen l\u00f6ytyv\u00e4n tyls\u00e4st\u00e4 tavallisuudesta. Romaanissa mainitaan, \u201dett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on muitakin tapoja menesty\u00e4 kuin uuttera itsens\u00e4 ylitt\u00e4minen, hammasta purren taisteleminen ja armoton p\u00e4ivitt\u00e4inen puurtaminen kohti kaukana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 maalia jonka kanssa voi ehk\u00e4, jos sinne asti p\u00e4\u00e4see, el\u00e4\u00e4.\u201d (s. 426)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Taidan tarvita tauon David Foster Wallacesta. Yhdysvaltalainen kirjailija tuli tutuksi t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[120,303,840,518,741],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","viihde","yhdysvallat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2020\/11\/david-foster-wallace-american.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4631"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4631"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4631\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4648,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4631\/revisions\/4648"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4631"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4631"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4631"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}