![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2021\/01\/9789510445938_frontcover_final_original.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Debytoin taannoin kirjailijahaastattelijana jututtamalla yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni Jani Saxellia. Ja jos korona suo, niin p\u00e4\u00e4sen pian kohtaamaan Tommi Liimatan, Tomi Kontion ja Marko Annalan, taitavat tekij\u00e4t. N\u00e4ist\u00e4 kolmesta haastattelusta Liimatta tapahtuu<\/a> itse asiassa jo 27.1. Mik\u00e4li kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin kaikki keskustelut tallennetaan ja ne voi katsoa sosiaalisesta mediasta. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa seurata virallisia sivujani Facebookissa<\/a> ja Twitteriss\u00e4<\/a>.<\/p>\n Mit\u00e4 Saxelliin tulee, niin urakkaani helpotti se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 energiaa. Olisimme voineet puhua kulttuurista ja politiikasta vaikka kymmenenkin tuntia. Haastattelun p\u00e4\u00e4aiheena olivat kuitenkin kolme Saxellilta viime vuonna julkaistua kirjaa, romaani Helsinki Underground<\/em><\/a>, kirjoitusopas Tanssii kirjainten kanssa<\/em><\/a> ja televisiosarjoja k\u00e4sittelev\u00e4 esseekokoelma Parasta katseluaikaa<\/em><\/a>, jonka h\u00e4n toimitti. Kirjoitin itsekin t\u00e4h\u00e4n teokseen tekstin Breaking Badist\u00e4<\/em> ja Better Call Saulista<\/em>.<\/p>\n Totesin nyt vuoden vaihduttua, ett\u00e4 Saxellin rikas ja v\u00e4rik\u00e4s romaani Helsinki Underground<\/em> j\u00e4i harmillisen v\u00e4h\u00e4lle huomiolle. Siit\u00e4 ilmestyi toki arvosteluja, mutta palkintolautakunnat sivuuttivat sen. Kehuin kirjaa Demokraatissa<\/em>. Kommentoin printiss\u00e4 ilmestyneess\u00e4 jutussani muun muassa, ett\u00e4 romaani \u201don kuin innokkaampi versio Jaakko Yli-Juonikkaan tuomiop\u00e4iv\u00e4n proosasta.\u201d Saxell kirjoittaa yhteiskunnallisesti, mutta ei tuputa n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, vaan pit\u00e4\u00e4 tarinansa viihdytt\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Kyseh\u00e4n on kuitenkin kertomakirjallisuudesta. Helsinki Underground<\/em> \u201dyhdistelee vapaasti etenkin toimintaa, sci-fi\u00e4 ja dystopiaa\u201d, kuten mainitsin Demokraatissa<\/em>, eik\u00e4 siksi “sovi luutuneisimpiin k\u00e4sityksiimme hyv\u00e4st\u00e4 kirjallisuudesta.\u201d T\u00e4m\u00e4 lienee yksi syy siihen, miksi Saxellin erikoisia romaaneja, jotka edustavat kansainv\u00e4lisemp\u00e4\u00e4 spekulatiivista fiktiota, on meill\u00e4 hieman kummasteltu.<\/p>\n Ne eiv\u00e4t ole realistista historiallista fiktiota, vaikka Helsinki Undergroundissa<\/em> sukelletaankin syv\u00e4lle p\u00e4\u00e4kaupunkimme historiaan ja tulkitaan sit\u00e4 luovasti. Teos sijoittuu vuoteen 2047, mutta Saxell kielt\u00e4ytyy uskomasta, ett\u00e4 tulevaisuus on pelkk\u00e4 teknologinen utopia. Menneisyyden tapahtumat, niin hyv\u00e4t kuin huonotkin, eiv\u00e4t unohdu, vaan vaikuttavat aina.<\/p>\n