{"id":47,"date":"2013-12-27T15:36:00","date_gmt":"2013-12-27T13:36:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/tiesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:00","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:00","slug":"tiesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/tiesta\/","title":{"rendered":"Tiest\u00e4"},"content":{"rendered":"
\n<\/div>\n

<\/a><\/p>\n

Cormac McCarthyn k\u00e4sikirjoittama ja Ridley Scottin
\nohjaama hiljattainen The Counselor<\/i> on vaivaannuttavaa
\nn\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. Dialogi ja teemojen k\u00e4sittely t\u00f6kkiv\u00e4t muuten kohtalaisessa elokuvassa
\nmy\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4 aiheuttavalla tavalla. Ahneutta ja ihmisten huonoja puolia kuvaava The Counselor<\/i> on
\nkeskinkertainen, vaikka siit\u00e4 tunnistaa loistavia kirjoja tehneen 80-vuotiaan
\nMcCarthyn tuotannosta tuttuja elementtej\u00e4. Filmi osoittaa, ettei parhaisiin
\nel\u00e4viin kirjailijoihin kuuluva McCarthykaan onnistu jokaisella kerralla. <\/p>\n

McCarthyn t\u00e4rkeimm\u00e4t romaanit sijoittuvat Yhdysvaltojen ja Meksikon
\nrajaseudulle. The Border Trilogyssa<\/i> k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n seksuaalisuutta, v\u00e4kivaltaa ja ihmisten
\nprimitiivisi\u00e4 puolia. Kauheista asioista puhutaan historioitsijan tai Ernest Hemingwayn mieleen tuovalla lyhyell\u00e4 ja
\nt\u00e4sm\u00e4llisell\u00e4 lauseella. McCarthyn parhaissa kirjoissa, kuten p\u00e4\u00e4teoksessa Veren \u00e4\u00e4riin<\/i><\/a>, ei ole huonoja lauseita. Maisemat
\novat koruttomia ja usein vasta tuli tai veri tuovat niihin v\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n

Teksteiss\u00e4 ei turhia tunteilla. McCarthy lokeroidaan toisinaan sovinistiksi,
\nkoska h\u00e4n kirjoittaa l\u00e4hinn\u00e4 miehist\u00e4, eik\u00e4 naisilla ole h\u00e4nen kovassa
\nmaailmassaan juuri tilaa. Yksinkertaistukset eiv\u00e4t kuitenkaan johda n\u00e4in t\u00e4rkeiden
\nkirjailijoiden kohdalla mihink\u00e4\u00e4n. McCarthy kuvaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 tilanteita ja
\nmoraalin s\u00e4ilytt\u00e4misen vaikeutta. H\u00e4nen tarinoissaan el\u00e4m\u00e4 on hiuskarvan
\nvarassa. El\u00e4m\u00e4n haurautta k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n McCarthy onnistuu pureutumaan ihmisi\u00e4
\nh\u00e4iritseviin pelkoihin.<\/p>\n

H\u00e4nen viimeisin romaaninsa, vuonna 2006 ilmestynyt Tie<\/i>, kuvaa maailmanloppua. M\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6n katastrofi on tuhonnut yhteiskunnan ja j\u00e4tt\u00e4nyt muutamat selviytyj\u00e4t harhailemaan tuhkan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n
\ner\u00e4maahan. Suurin osa kirjan kielest\u00e4 on tekij\u00e4lle tyypillisesti lakonisen
\nkaunista: \u201dJokilaakson toisella puolella tie kulki karun mustan paloalueen
\nhalki. Karrelle palaneita oksattomia rankoja loputtomiin molemmin puolin tiet\u00e4.
\nTuhka liikahteli tiell\u00e4 ja tuuli sai mustuneista lyhtytolpista repsottavat
\njohtokimput ujeltamaan vaimeasti.\u201d (s. 11)<\/p>\n

Suomentaja Kaijamari Sivill tavoittaa Veren
\n\u00e4\u00e4riin<\/i> -romaanissa ja Tiess\u00e4 <\/i>McCarthyn upean lauseen. Tien<\/i> kieli ei ole kuitenkaan kauttaaltaan luontevaa. Tunnelma on sopivan lohduton, mutta dialogi
\non toisinaan patsastelevaa. Huono teksti s\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4, koska McCarthy on loistava
\nkirjailija, jolta odotetaan yh\u00e4 ep\u00e4inhimillisen hyv\u00e4\u00e4 proosaa. Pieni osa Tiest\u00e4
\n<\/i>ja suurin osa The Counselorista<\/i>
\nosoittavat, ett\u00e4 vaikeita asioita k\u00e4sittelev\u00e4n tekij\u00e4n kyn\u00e4 on alkanut tylsy\u00e4.<\/p>\n

McCarthyn kielen voiman huomaa helposti vertaamalla Tie<\/i>-romaania vuonna 2009 siit\u00e4 ilmestyneeseen elokuvaan. Kahta eloonj\u00e4\u00e4nytt\u00e4, is\u00e4\u00e4 ja poikaa, esitt\u00e4v\u00e4t Viggo
\nMortensen ja Kodi Smit-McPhee n\u00e4yttelev\u00e4t hyvin, mutta heid\u00e4n matkansa ei
\nole yht\u00e4 musertava kuin kirjassa: \u201dH\u00e4n
\nk\u00e4veli ulos harmaaseen valoon ja seisahtui ja lyhyeksi hetkeksi h\u00e4nelle valkeni
\nkiistaton totuus maailmasta. Kylm\u00e4ll\u00e4 radallaan lakkaamatta kiert\u00e4v\u00e4 maapallo
\nei ollut j\u00e4tt\u00e4nyt testamenttia. L\u00e4pitunkematon pimeys. Auringon sokeat koirat
\njuoksussaan. Maailmankaikkeuden musertava musta tyhji\u00f6. Ja jossain kaksi
\njahdattua el\u00e4int\u00e4 vapisee kuin ketut koloissaan. Lainattua aikaa ja lainattu
\nmaailma ja lainasilm\u00e4t joilla sit\u00e4 surra.\u201d (s. 113)<\/p>\n

Tien<\/i> kuvaamissa olosuhteissa hyvyyden ja kauneuden yll\u00e4pit\u00e4minen on vaikeaa. Samalla ruoan ja veden kaltaiset v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydet
\nn\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t niiden k\u00e4ydess\u00e4 v\u00e4hiin uudessa valossa. Tavallisista
\nk\u00e4ytt\u00f6esineist\u00e4 tulee merkitt\u00e4vi\u00e4. Tien<\/i> perimm\u00e4inen tarkoitus ei ole syyllist\u00e4\u00e4,
\nvaan muistuttaa meit\u00e4, ett\u00e4 hyvyytt\u00e4 ja kauneutta l\u00f6ytyy yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4
\npaikoista. Romaani on j\u00e4rkytt\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n hetkin\u00e4, joina is\u00e4 ja poika ep\u00e4ilev\u00e4t kuolemaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 suloisemmaksi.<\/p>\n

McCarthy kuvaa kirjoissaan ik\u00e4vi\u00e4 asioita kauniisti. El\u00e4m\u00e4 jatkuu
\nhirvitt\u00e4vist\u00e4 vastoink\u00e4ymisist\u00e4 huolimatta ja niiden keskell\u00e4. Tiess\u00e4<\/i> puhutaan liekin kantamisesta, inhimillisyyden s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4
\nep\u00e4inhimillisen\u00e4 aikana. Se osoittaa, ett\u00e4 vaikka McCarthya on syytetty liiasta
\npessimismist\u00e4, h\u00e4n ei luovu uskostaan ihmiseen. Tie<\/i> p\u00e4\u00e4ttyy onnellisesti, vaikka
\npoikaa vaaroilta varjellut is\u00e4 kuolee sairauteen. Poika p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 luottaa
\nkohtaamaansa vieraaseen mieheen ja l\u00e4hte\u00e4 h\u00e4nen mukaansa. Osa meist\u00e4 pystyy
\nMcCarthyn mielest\u00e4 raakoina aikoinakin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvyytens\u00e4 ja j\u00e4rkevyytens\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Cormac McCarthyn k\u00e4sikirjoittama ja Ridley Scottin ohjaama hiljattainen The Counselor on vaivaannuttavaa…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":511,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[100,140,303,629,659],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/theroad.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/theroad.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/47"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=47"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/47\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3207,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/47\/revisions\/3207"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/511"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=47"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=47"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=47"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}