![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2021\/03\/e5a05456d82e7bc4b9005fe173737c44.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Jarmo Laitanevan toimittama Kirja vs. Leffa -ohjelma jatkuu ja uusi kausi tulee kuunneltavaksi Yle Areenaan<\/a> niinkin pian kuin 8.4. P\u00e4\u00e4sin j\u00e4lleen mukaan ja keskustelemaan Solariksesta<\/em>, l\u00e4hinn\u00e4 Stanislaw Lemin tieteisromaanista<\/a> (1961) ja siit\u00e4 sovitetusta Andrei Tarkovskin elokuvasta<\/a> (1972). Jaksomme taitaa olla t\u00e4ll\u00e4 kertaa sielt\u00e4 vakavimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Science fiction ei ole ihan minun juttuni, mutta poikkeuksia s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n ovat Solariksen<\/em> lis\u00e4ksi ainakin Dyyni<\/em>-kirjasarja ja T\u00e4htien sota<\/em>. Lemin teoksessa psykologi Kris Kelvin matkustaa kaukaista Solaris-planeettaa kiert\u00e4v\u00e4lle tutkimusasemalle, jonne h\u00e4net on l\u00e4hetetty selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n siell\u00e4 ilmenneit\u00e4 ongelmia. Asemalla Kelvin kohtaa paitsi sen hulluiksi tulleet tutkijat, niin my\u00f6s vaimonsa Hareyn, joka on menehtynyt kymmenen vuotta aikaisemmin.<\/p>\n Syy pelottavaan kohtaamiseen selvi\u00e4\u00e4 nopeasti. Solarista peitt\u00e4v\u00e4 kolloidinen meri, jota ihmiset ovat turhaan yritt\u00e4neet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, on nimitt\u00e4in luodannut tutkimusaseman asukkaiden alitajuntoja ja l\u00e4hett\u00e4nyt heid\u00e4n luokseen l\u00f6yt\u00f6jens\u00e4 perusteella tuottamiaan vieraita, kuten Hareyn.<\/p>\n Kris yritt\u00e4\u00e4 ratkaista kriisi\u00e4 hankkiutumalla seuralaisestaan eroon ja onnistuukin t\u00e4ss\u00e4, mutta sen kopio l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4net pian. Ennen pitk\u00e4\u00e4 mies rakastuu Hareyyn, vaikka t\u00e4m\u00e4 on l\u00e4hinn\u00e4 Krisin haave- tai mielikuva. Harey ei esimerkiksi muista heid\u00e4n riitojaan tai itsemurhaansa. Sotkulla ei voi olla onnellista loppua.<\/p>\n Solaris-valtameri p\u00e4\u00e4tell\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 paljon kehittyneemm\u00e4ksi tai ainakin niin erilaiseksi, ettei sit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Me ihmiset olemme siihen verrattuna aivan liian ristiriitaisia. Er\u00e4s kirjan hahmoista kysyykin: \u201dMiten luulette voivanne vaihtaa tietoja meren kanssa kun ette kykene ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n edes toisianne?\u201d (s. 30)<\/p>\n Ihmisten mahdottomuus on Lemin tuotannossa toistuva teema. Miten kuvittelemme pystyv\u00e4mme valloittamaan avaruuden ja p\u00e4\u00e4sev\u00e4mme yhteyteen sen olioiden kanssa, jos emme hyv\u00e4ksy edes maapalloa ja toisiamme? Todellisesta kommunikaatiosta ei tule mit\u00e4\u00e4n, kuten jo Solaris-asukkaiden ja heid\u00e4n vieraittensa sekavista v\u00e4leist\u00e4 huomaa.<\/p>\n Tutkimusaseman tiedemiehet ovatkin k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet katseensa meren sijaan itseens\u00e4 ja mielemme syvyksiin. Romaanissa todetaan: \u201dIhminen on lent\u00e4nyt t\u00e4htiin tutkimaan toisia maailmoja ja toisia sivilisaatioita tutkimatta ensin omaa h\u00e4m\u00e4rien k\u00e4yt\u00e4vien ja salahuoneiden labyrinttiaan, ottamatta selv\u00e4\u00e4 mit\u00e4 on niiden ovien takana, jotka h\u00e4n on itse sulkenut.\u201d (s. 192)<\/p>\n Solariksen<\/em> kest\u00e4v\u00e4\u00e4 suosiota selitt\u00e4\u00e4 sen monipuolisuus. Siit\u00e4 l\u00f6ytyy muun muassa psykologisia ja hengellisi\u00e4 teemoja. Politiikkaa ei n\u00e4y, mutta sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kirjoittihan puolalainen Lem teoksensa rautaesiripun takana ja kylm\u00e4n sodan kuumennuttua. Kirjailija osoittaa kyll\u00e4 rohkeutta kirjoittaessaan uskonnosta ateistisessa Neuvostoliitossa.<\/p>\n Tarkovskin filmiss\u00e4 keskityt\u00e4\u00e4n pohtimaan Krisin ja Hareyn (tai Harin, kuten h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa kutsutaan) rakkautta. Valkokankaalla miehen kliininen masennus tuodaan selke\u00e4mmin esiin. H\u00e4n on niin yksin, ett\u00e4 on valmis j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n maapallon ja kanssaihmisens\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen Hareyn kanssa \u2013 vaikka vain mieless\u00e4\u00e4n. Katsoja joutuu tulkitsemaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4n loppuratkaisun.<\/p>\n