{"id":4875,"date":"2021-10-21T11:22:19","date_gmt":"2021-10-21T08:22:19","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=4875"},"modified":"2021-10-21T11:22:19","modified_gmt":"2021-10-21T08:22:19","slug":"elama-esipuheesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/elama-esipuheesta\/","title":{"rendered":"El\u00e4m\u00e4: Esipuheesta"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Miki Liukkosen nelj\u00e4s romaani El\u00e4m\u00e4: Esipuhe<\/em> on kirjasyksyn tapauksia, vaikka Helsingin Sanomien<\/em> siit\u00e4\u00a0hiljattain julkaisema arvostelu<\/a>\u00a0olikin v\u00e4h\u00e4n sekava. Jutussa Liukkosta syytettiin muun muassa ajatuksellisista aivopieruista ja perusteettomasta r\u00f6yhkeydest\u00e4. H\u00e4nen uusi teoksensa kuulemma vain teeskentelee olevansa kokeellinen. Paljon melua tyhj\u00e4st\u00e4, kiteytti kriitikko, jonka ajatuksista nousi pieni myrsky kirjailijan \u00e4l\u00e4hdetty\u00e4<\/a> niist\u00e4 sosiaalisessa mediassa.<\/p>\n

Kirjoitin<\/a> El\u00e4m\u00e4: Esipuheesta<\/em> tuttuun tapaan Demokraattiin<\/em>. Totesin arvostelussani muun muassa, ett\u00e4 hienossa romaanissa kaikkiin asioihin paneudutaan \u201dnautinnollisen ja tuskallisen tarkasti.\u201d Lukijaa ei todellakaan p\u00e4\u00e4stet\u00e4 helpolla. Pelkk\u00e4 kirjan selailu ei kannata, sill\u00e4 t\u00e4rke\u00e4t kohdat, kuten ter\u00e4v\u00e4t kiteytykset, on piilotettu valkoiseksi kohinaksi j\u00e4\u00e4v\u00e4n muun tekstin sekaan. Intensiivinen paneutuminen on pakollista, jos haluaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tarinaa ja teemoja.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4: Esipuhe<\/em> on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokeellinen. Sen kielellinen haastavuus ei kuitenkaan h\u00e4iritse minua, pidinh\u00e4n\u00a0yht\u00e4 lailla Taina Latvalan Torinon enkelin<\/em> kaltaisesta viihteellisemm\u00e4st\u00e4 kerronnasta kuin Jukka Viikil\u00e4n Taivaallisen vastaanoton\u00a0<\/em>tapaisesta haastavammasta tarinoinnista. Olenkin kirjallisuuden suhteen jokseenkin kaikkiruokainen. Minulle riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirja on hyv\u00e4. Viime vuosina olen kuitenkin kallistunut enemm\u00e4n rennomman tyylin suuntaan, mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen, miksi en ole varauksetta Liukkosen proosan puolella. Puolustan silti h\u00e4nen oikeuttaan kokeilla.<\/p>\n

Liukkonen on maksimalisti. H\u00e4nen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen estetiikkansa j\u00e4\u00e4\u00a0kauas Ernest Hemingwayn ja kumppaneiden minimalismista, jossa kerrotaan vain olennainen. Pid\u00e4n itse v\u00e4limuodosta, tasapainosta tiiviin ja runsaan ilmaisun v\u00e4lill\u00e4. Mainitsin t\u00e4st\u00e4 kritiikiss\u00e4ni: \u201dEl\u00e4m\u00e4: Esipuhe<\/em> on kuin umpeen kasvanut tekstiviidakko, jonka l\u00e4pi lukijan pit\u00e4\u00e4 taistella tiens\u00e4 viidakkoveitsell\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen kauniiden n\u00e4kymien, kuten vesiputousten, \u00e4\u00e4relle. En t\u00e4ysin pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4 Liukkosen taiteellisesta ratkaisusta, mutta se on perusteltu, kuten kaikki muukin teoksessa.\u201d<\/p>\n

Romaanin maailma on neuroottisuudestaan huolimatta johdonmukainen ja uskottava. Inhimillisimmill\u00e4\u00e4n kerronta on k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n toimimattomia perheit\u00e4. Yhteisen ymm\u00e4rryksen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, oli kyse sitten perheest\u00e4, ty\u00f6yhteis\u00f6st\u00e4 tai yhteiskunnasta.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4: Esipuheessa<\/em> t\u00e4m\u00e4 kommunikaation pirstaloituminen pistet\u00e4\u00e4n muun muassa sosiaalisen median piikkiin. K\u00e4rsimme informaatiotulvasta ja kovalevymme, siis aivomme, ovat t\u00e4ynn\u00e4 hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 tietoa. Meist\u00e4 on tullut keskittymish\u00e4iri\u00f6isi\u00e4: \u201dTekem\u00e4mme asiat j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4ljen hermosolujen v\u00e4lisiin yhteyksiin: tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivoja muokkaa niit\u00e4, ja kun aivot tottuvat poukkoilemaan asiasta toiseen, ne omaksuvat sen yleiseksi toimintatavakseen.\u201d (s. 807)<\/p>\n

Tekstin raskautta ja sen iskuja pehmennet\u00e4\u00e4n absurdilla huumorilla, joka on sekin Liukkosen tavaramerkkej\u00e4. Kirjassa sateenkaaren p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy Willem Dafoe ja pallomeren keksij\u00e4lle toivotaan h\u00e4nen ansaitsemaansa rangaistusta. Jotkut kohdat voi puolestaan tulkita sek\u00e4 mustaksi huumoriksi ett\u00e4 faktoiksi: \u201dOmasta mielest\u00e4ni jokainen ihminen hy\u00f6tyisi terapiasta n\u00e4in\u00e4 aikoina.\u201d (s. 836)<\/p>\n

Mainitsin Demokraatissa<\/em>, ett\u00e4 Liukkosen proosa tuo mieleen yhdysvaltalaiset klassikot, kuten Thomas Pynchonin ja William Gaddisin. Suomalainen on napannut ideoita my\u00f6s esimerkiksi David Foster Wallacelta ja Don DeLillolta. Liukkonen on n\u00e4it\u00e4 mestareita sekavampi ja ep\u00e4johdonmukaisempi, mutta tarkoituksellisesti, ei koska h\u00e4n olisi heit\u00e4 huonompi kirjoittaja. Liukkosen kanssa ei tarvitse olla samalla aaltopituudella, mutta h\u00e4nen lahjojaan ei voi kielt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4: Esipuhe<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 t\u00e4ydellisi\u00e4 jaksoja, mutta tekij\u00e4ns\u00e4 estetiikan mukaisesti my\u00f6s paljon ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Toimisiko teos lyhyemp\u00e4n\u00e4? Tuskin, vaan siin\u00e4 voisi olla yht\u00e4 hyvin tuhat lis\u00e4sivua. T\u00e4llaisenaankin\u00a0El\u00e4m\u00e4: Esipuhe<\/em> vaatii l\u00e4hes ep\u00e4inhimillist\u00e4 keskittymiskyky\u00e4. Sit\u00e4 tuskin l\u00f6ytyy kirjan kohdeyleis\u00f6lt\u00e4 eli nuorilta aikuisilta.<\/p>\n

Innostun aina Liukkosta lukiessani ja saan h\u00e4nelt\u00e4\u00a0paljon ideoita omiin kirjoihini. Ne muistuttavat siit\u00e4 vain periaatteessa ilmeisest\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 voin kirjoittaa mist\u00e4 haluan ja mit\u00e4 haluan. Etenkin h\u00e4nen romaaninsa valavat minuun ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 rohkeutta, jonka puutteesta en ennen niihin tutustumista edes tiennyt k\u00e4rsiv\u00e4ni. Kiitos t\u00e4st\u00e4, Miki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miki Liukkosen nelj\u00e4s romaani El\u00e4m\u00e4: Esipuhe on kirjasyksyn tapauksia, vaikka Helsingin Sanomien…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[871,767,518,832],"acf":[],"platta":{"numLikes":14,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2021\/10\/9789510450925_frontcover_final_original-scaled.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4875"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4875"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4875\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4886,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4875\/revisions\/4886"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4875"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4875"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4875"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}