![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2021\/12\/9789511377931-400x0-c-default.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Mainosmiesten puheet kaikkien aikojen kirjasadosta osoittautuvat usein liioitteluksi tai tyhj\u00e4ksi p\u00f6hin\u00e4ksi, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyi tosiaan keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 enemm\u00e4n hienoja kirjoja. Etenkin aikuisten proosalla, suomalaisten suosikilla, meni lujaa. Monelta kovalta nimelt\u00e4, kuten Pirkko Saisiolta, Rosa Liksomilta ja Jari Tervolta, julkaistiin uusi romaani. Saara Turusen, Joonas Kallosen ja Antti R\u00f6ng\u00e4n kaltaiset v\u00e4h\u00e4n tuntemattomammat tekij\u00e4tkin vakuuttivat.<\/p>\n
Varsinkin kirjasyksy\u00e4 voisi jopa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ahtaaksi. Herkuteltavaa riitt\u00e4\u00e4 \u00e4hkyksi asti, joten helpotan urakkaa mainitsemalla seuraavaksi joitakin suosikkejani hiljattaisten kotimaisten romaanien joukosta. Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 muitakin lajityyppej\u00e4 on olemassa, mutta luin kirjakriitikkona t\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4t\u00e4 genre\u00e4.<\/p>\n
Kauno-Finlandia my\u00f6nnettiin eilen ansaitusti Jukka Viikil\u00e4n Taivaalliselle vastaanotolle<\/i>. Viikil\u00e4 teki melkoisen tempun, sill\u00e4 h\u00e4n voitti saman palkinnon jo edellisell\u00e4 romaanillaan Akvarelleja Engelin kaupungista<\/em> (2016). Kehuin Taivaallista vastaanottoa<\/em><\/a>\u00a0ja muutamaa muuta ehdolla ollutta kirjaa, Liksomin V\u00e4yl\u00e4\u00e4<\/i><\/a>, Saision Passiota<\/i><\/a> ja Matias Riikosen Mataraa<\/a>,<\/i> Demokraatissa<\/i>. Ne ovat erilaisia, rikkaita tarinoita, jotka nostavat riman korkealle.<\/p>\n Taivaallisessa vastaanotossa<\/i> minua vieh\u00e4tti erityisesti sen pakoton kokeellisuus. Romaani on kyll\u00e4 haastava ja fragmentaarinen, mutta sen per\u00e4ss\u00e4 pysy\u00e4kseen ei tarvitse ponnistella kohtuuttomasti.\u00a0V\u00e4yl\u00e4<\/i> on puolestaan voimaannuttava ja tunteellinen, lavealla paletilla maalattu\u00a0Passio<\/i> ihanan vanhanaikainen ja\u00a0Matara\u00a0<\/i>paras l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni kuvaus lasten tavasta kokea maailma.<\/p>\n Finlandia-esiraati teki t\u00e4ll\u00e4 kertaa hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, vaikka kirjallisen show’n keskittyminen l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen ymp\u00e4rille onkin toki valitettavaa. Ihmettelen Miki Liukkosen kielellisesti loistavan El\u00e4m\u00e4: Esipuheen<\/i><\/a> huomioimatta j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4, mutta kaikkiahan ei voi nostaa esiin ja palkita. Muita kirkkaamman valokeilan ansainneita lukuel\u00e4myksi\u00e4 olivat esimerkiksi Kallosen Giljotiini<\/i>, Turusen J\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 asioita<\/i>, R\u00f6ng\u00e4n Nocturno 21:17<\/i> ja Hassan Blasimin Kelloja ja vieraita<\/i><\/a>.<\/p>\n Enk\u00e4 malta tietenk\u00e4\u00e4n olla mainitsematta omaa romaaniani Aurinkoa<\/i>, joka ilmestyi sekin loppusyksyst\u00e4 koronamy\u00f6h\u00e4stelyjen j\u00e4lkeen. Melkoinen kirjavuosi, siis, eik\u00e4 sit\u00e4 varmaankaan hetkeen ylitet\u00e4. Ja koska kev\u00e4\u00e4n listatkin ehdittiin jo julkistamaan, niin nostan sielt\u00e4 viel\u00e4 esiin pari t\u00e4rppi\u00e4. Tuomas Mustikaisen esikoisromaani Mutta pimeys n\u00e4kee syd\u00e4men<\/i><\/a>, jonka esilukijana toimin, on voimakas el\u00e4mys. Odotan my\u00f6s Ville Hyt\u00f6sen romaania Johannes-Andreas<\/i><\/a>. Hyt\u00f6nen kertoo siin\u00e4 virolaisen sarjamurhaajan tositarinan eli saman kauhean jutun, jota k\u00e4sitteli podcastissaan<\/a>.<\/p>\n Ensi vuonna luetaan taas sek\u00e4 raskaampia ett\u00e4 kevyempi\u00e4 teoksia, mutta p\u00e4\u00e4paino taitaa olla j\u00e4lkimm\u00e4isiss\u00e4, ellei rikosjuttuja ja trillereit\u00e4 lasketa. Tunnen iloa kotimaisen kirjallisuuden monimuotoisuudesta, vaikka kustantamoissa keskityt\u00e4\u00e4nkin edelleen turhan tiukasti aikuisten proosaan. Kaikeksi onneksi se taipuu moneen muotoon, kuten Viikil\u00e4n ja Liukkosen kaltaiset kokeilijat taas n\u00e4yttiv\u00e4t.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mainosmiesten puheet kaikkien aikojen kirjasadosta osoittautuvat usein liioitteluksi tai tyhj\u00e4ksi p\u00f6hin\u00e4ksi, mutta…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[169,303,872,873],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2021\/12\/9789511377931-400x0-c-default.jpeg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4888"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4888"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4888\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4902,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4888\/revisions\/4902"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4888"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4888"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4888"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}