{"id":49,"date":"2013-11-24T10:08:00","date_gmt":"2013-11-24T08:08:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/amerikan-psykosta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:00","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:00","slug":"amerikan-psykosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/amerikan-psykosta\/","title":{"rendered":"Amerikan Psykosta"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/p>\n

Bret Easton Ellisin p\u00e4\u00e4teos Amerikan Psyko<\/i> her\u00e4tti ilmestyess\u00e4\u00e4n valtavaa kohua. Vuonna 1991
\njulkaistu romaani kertoo nuoresta Patrick Batemanista, joka viett\u00e4\u00e4 p\u00e4ivisin
\nrikkaan liikemiehen ja \u00f6isin murhaajan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Vauhdikasta 1980-lukua
\nkuvaavassa kirjassa kritisoidaan ter\u00e4v\u00e4sti kapitalismia. Karikatyyrim\u00e4inen
\nBateman on vastenmielinen, ontto hahmo, joka ei suuresta omaisuudestaan
\nhuolimatta pysty nauttimaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tasolla. H\u00e4nen unelmansa on kuulua
\njoukkoon, p\u00e4\u00e4st\u00e4 osaksi tavallisten ihmisten onnesta. <\/div>\n

\n
\nRomaanin rankka seksuaalis-v\u00e4kivaltainen sis\u00e4lt\u00f6 her\u00e4tti suurinta porua. Amerikan Psykon<\/i> alkuper\u00e4inen kustantaja
\nSimon & Schuster vet\u00e4ytyi projektista, koska Ellis ei suostunut
\nmuuttamaan k\u00e4sikirjoituksen pahimpia kohtia. Bateman tappaa tarinassa
\nkulkukoiria, prostituoituja ja liikemiehi\u00e4 tuntematta katumusta. Vintage Books
\njulkaisi kirjan lopulta l\u00e4hes sellaisenaan, mutta kovakantista painosta ei
\nviel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole Yhdysvalloissa laajassa levityksess\u00e4. Keskustelu romaanin
\ntaiteellisista ansioista jatkuu, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki hyv\u00e4ksy sit\u00e4 vakavaksi
\nkirjallisuudeksi.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Ellisin muu tuotanto on ep\u00e4tasaista, Amerikan Psyko<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vain hyv\u00e4\u00e4 teksti\u00e4. Se muuttuu
\nkatkonaisemmaksi lopussa, kun kertojana toimivan Batemanin mielenterveys
\nj\u00e4rkkyy kohtalokkaalla tavalla. Bateman on ep\u00e4luotettava kertoja, eik\u00e4
\nv\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 puhu totta. Muiden hahmojen naureskelevia ja v\u00e4h\u00e4ttelevi\u00e4
\nreaktioita h\u00e4nen rikoksiinsa voi halutessaan lukea joko kirjan kuvaaman
\naikakauden v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4 tai Batemanin sekop\u00e4isyyten\u00e4. H\u00e4n ei ole
\nv\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tehnyt mit\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan kuvitellut sairaassa mieless\u00e4\u00e4n
\nkaiken.<\/p>\n

Amerikan Psykon<\/i> huumori j\u00e4i aikoinaan
\nl\u00e4hes huomioimatta. Wall Streetin pukumiehet ja heid\u00e4n ty\u00f6nantajansa
\nsekoittuvat romaanissa jatkuvasti toisiinsa, koska he ja ne ovat samanlaisia.
\nNuorten rikkaiden ihmisten ja heid\u00e4n limusiiniensa paljous mahdollistaa
\nBatemanille n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myyden, joka on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 h\u00e4nen rikolliselle uralleen.
\nBateman pit\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 hy\u00f6dykkein\u00e4, k\u00e4ytt\u00f6tavarana. Uhrien esineellist\u00e4minen
\nmahdollistaa h\u00e4nen hirvitt\u00e4v\u00e4t, raakalaismaiset tekonsa.<\/p>\n

Ellis pehment\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa irrallisilla ja hauskoilla kohdilla. Bateman
\narvostelee kirjassa Genesiksen, Huey Lewis & The Newsin ja Whitney
\nHoustonin musiikkia asiantuntevalla tavalla. Lopusta l\u00f6ytyy hykerrytt\u00e4v\u00e4 luku,
\njossa hirvi\u00f6m\u00e4isiin tekoihin syyllistynyt kertoja puhuu puhelimessa
\nkollegoittensa kanssa ja yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n kanssaan yhteisymm\u00e4rrykseen
\nillallispaikasta. Sivukaupalla jatkuva kohtaus on loistava esimerkki dialogin
\nmestarillisesta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. V\u00e4ittely on erityisen absurdia, koska kaikki
\nBatemanin seurueen suosimat keskustan ravintolat ovat kalliita ja tarjoilevat
\nhyv\u00e4\u00e4 ruokaa.<\/p>\n

Amerikan Psykon<\/i> hahmot j\u00e4\u00e4v\u00e4t
\net\u00e4isiksi. Yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ei ole kiinnostavia ajatuksia tai samaistuttavia
\nominaisuuksia, ja kirjailijaa onkin syytetty empatian puutteesta. El\u00e4ytyminen
\nei kuitenkaan sopisi romaanin liioittelevaan tyyliin. Teoksessa v\u00e4itet\u00e4\u00e4n,
\nettei pelkk\u00e4\u00e4n kuluttamiseen perustuva el\u00e4m\u00e4 voi olla j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Amerikan Psyko<\/i> kuvaa arvonsa menett\u00e4nytt\u00e4
\nmaailmaa. Et\u00e4\u00e4nnytys tekee kirjan seksist\u00e4 ja v\u00e4kivallasta puistattavaa ja
\nosoitelluista asioista kipeit\u00e4.<\/p>\n

Bateman pohjautuu Elliksen is\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 kertoo olennaisen heid\u00e4n suhteestaan.
\nYh\u00e4 sekavammaksi muuttuva Bateman pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n j\u00e4sentym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja
\nmuotoutumattomana: \u201d\u2026jossain on Patrick Batemanin idea, jonkinlainen
\nabstraktio, mutta mit\u00e4\u00e4n todellista minuutta ei ole, pelkk\u00e4 olio vain, jotain
\nkuviteltua, ja vaikka voin verhota kylm\u00e4n katseeni ja te voitte puristaa
\nk\u00e4tt\u00e4ni ja tuntea lihan puristuvan omaanne ja kenties my\u00f6s vaistota, ett\u00e4
\nel\u00e4m\u00e4ntyylimme ovat melko lailla samanlaiset, minua ei yksinkertaisesti ole.\u201d
\n(s. 423)<\/p>\n

Amerikan Psykon<\/i> jankkaava ja itse\u00e4\u00e4n
\ntoistava rakenne tekee romaanista paikoin puuduttavan, mutta lukukokemus on
\nsilti her\u00e4ttelev\u00e4. Kirjasta tehtiin vuonna 2000 kohtalainen elokuva, jonka
\np\u00e4\u00e4osassa n\u00e4htiin my\u00f6hemmin Batmanin\u00e4 h\u00e4\u00e4rinyt Christian Bale. Filmatisointi
\nkeskittyi Ellisin satiiriin. T\u00e4m\u00e4 mahdollisti rahoituksen saamisen, mutta teki
\nfilmist\u00e4 puolivillaisen. Ellisin p\u00e4\u00e4teokseen perustuva musikaali saa puolestaan
\nensi-iltansa joulukuussa Lontoossa. Sen ja elokuvan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 huumori on
\nkuitenkin vain yksi ravistelevan romaanin monista puolista.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Bret Easton Ellisin p\u00e4\u00e4teos Amerikan Psyko her\u00e4tti ilmestyess\u00e4\u00e4n valtavaa kohua. Vuonna 1991…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":515,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[39,82,303,743],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/American-Psycho-by-Bret-Easton-Ellis.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/American-Psycho-by-Bret-Easton-Ellis.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/49"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=49"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3209,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions\/3209"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/515"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=49"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=49"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=49"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}