![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2022\/04\/highfidelity.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Maaliskuun lopussa julkaistiin\u00a0Kirja vs. Leffan<\/em><\/a>\u00a0uusi kausi ja p\u00e4\u00e4sin j\u00e4lleen osallistumaan t\u00e4h\u00e4n hienoon radio-ohjelmaan. Jaksomme<\/a> High Fidelityst\u00e4<\/em>, romaanista ja elokuvasta, meni miehiseksi keskusteluksi rakkaudesta. Mietimme siin\u00e4 muun muassa, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6 parisuhteen olla poplaulun kaltaista huumaa, kuten High Fidelityss\u00e4 <\/em>tunnelmoidaan, vai voisiko niin sanotusti aikuisemmalla kumppanuudellakin olla arvoa?<\/p>\n Nick Hornbyn romaani Uskollinen \u00e4\u00e4nentoisto<\/em> (1995) ja siit\u00e4 tehty elokuva High Fidelity<\/em> (2000) ovat molemmat mukavan vanhentuneita. Niiden avulla kaltaiseni vanhat parrat voivat muistella kultaista 1990-lukua, jolloin esimerkiksi tehtiin viel\u00e4 kunnon musiikkia. Romaani on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 naiivi ja k\u00f6mpel\u00f6, mutta my\u00f6s rehellinen ja viihdytt\u00e4v\u00e4. Sen avulla voi esimerkiksi p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 musiikkimakunsa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 koko joukon uusia suosikkiartisteja.<\/p>\n Tarinassa kolmekymppinen teini Rob Gordon py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 levykauppaa Lontoossa tai Seattlessa (riippuen siit\u00e4 luetko kirjaa vai katsotko filmi\u00e4), sekoilee naissuhteissaan ja pit\u00e4\u00e4 viihteen mahdollistamaa eskapismia todellisuutta parempana vaihtoehtona. Yhdess\u00e4 kavereittensa ja ty\u00f6tovereittensa Barryn ja Dickin kanssa Rob tehtailee listoja parhaista jutuista, kuten vaikkapa hautajaisissa parhaiten soitettavaksi sopivista artisteista. Levykauppa ei tuota voittoa, eik\u00e4 Robin on-off-parisuhde Lauran kanssa suju yht\u00e4\u00e4n paremmin.<\/p>\n Sek\u00e4 Uskollista \u00e4\u00e4nentoistoa<\/em> ett\u00e4 High Fidelity\u00e4<\/em> voisi luonnehtia petollisen viihdytt\u00e4viksi. Niiss\u00e4 soiva musiikki on ensiluokkaista ja niiden henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4tkin ovat kuin suoraan kolmen minuutin poplaulusta, t\u00e4ynn\u00e4 nopeita nousuja ja laskuja. Mutta Hornbylla on vakavampaakin sanottavaa. H\u00e4n muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ettei pelk\u00e4n populaarikulttuurin kuluttamiseen perustuva el\u00e4m\u00e4 kannata. J\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4n\u00e4 vaihtoehtona esitell\u00e4\u00e4n sitoutumista pysyv\u00e4\u00e4n parisuhteeseen.<\/p>\n Tyls\u00e4\u00e4, typer\u00e4\u00e4 ja siirappista, kenties, mutta varsin paikkansa pit\u00e4v\u00e4\u00e4 useimpien ihmisten kohdalla. T\u00e4m\u00e4 Uskollisen \u00e4\u00e4nentoiston<\/em> viesti on vain vahvistunut nykyisen\u00e4 massaviihteen valtakaudella. Katsottavaa, kuunneltavaa ja pelattavaa riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n niin paljon, ett\u00e4 nauttimiseen on helppo hukkua. Sosiaalinen media on sekin lis\u00e4nnyt itsekkyytt\u00e4mme ja tehnyt monista angstista Robiakin itsekk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 tyyppej\u00e4.<\/p>\n Kaupallisessa viihteess\u00e4 ei ole l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti mit\u00e4\u00e4n pahaa. Se on vain niin koukuttavaa, ett\u00e4 sille omistaa mielell\u00e4\u00e4n kaiken aikansa. Uskollisessa \u00e4\u00e4nentoistossa<\/em> on itse asiassa jotakin samaa kuin tuoreessa romaanissani Aurinko<\/em><\/a>. Molemmat ovat viihdytt\u00e4vi\u00e4 tarinoita, joissa kuitenkin my\u00f6s kritisoidaan viihdett\u00e4. High Fidelity<\/em> -elokuva kuvittaa Hornbyn tarinan hienosti ja uskollisesti. Suosikkikohtani filmiss\u00e4 on tietenkin Bruce Springsteenin cameo<\/a>, jossa h\u00e4n ilmestyy maagisesti antamaan h\u00e4nt\u00e4 fanittavalle Robille parisuhdeneuvoja. Eik\u00f6 olisikin mahtavaa, jos meill\u00e4 olisi suora yhteys Springsteenin kaltaisiin kotijumaliimme ja pystyisimme aina halutessamme pyyt\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 ohjeita?<\/p>\n