{"id":5015,"date":"2022-10-25T13:50:36","date_gmt":"2022-10-25T10:50:36","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/?p=5015"},"modified":"2022-10-25T13:51:11","modified_gmt":"2022-10-25T10:51:11","slug":"valheesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/valheesta\/","title":{"rendered":"Valheesta"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Py\u00f6rit\u00e4n t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 Helsingin ty\u00f6v\u00e4enopistossa ranskalaisen nykykirjallisuuden lukupiiri\u00e4<\/a>. Sen p\u00e4\u00e4paino on yhteiskunnallisessa fiktiossa ja otanta sen verran laaja, ett\u00e4 jopa pian vuosituhannen vaihteen j\u00e4lkeen ilmestynyt Emmanuel Carr\u00e8ren (s. 1957) l\u00e4pimurtoromaani Valhe<\/em> mahtui mukaan.<\/p>\n

Carr\u00e8re julkaisi ennen 40-vuosissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 viisi romaania, jotka ker\u00e4siv\u00e4t kiitosta ja myiv\u00e4t v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kohtalaisesti. Mutta n\u00e4m\u00e4 teokset kalpenevat tyylillisesti verrattuna Valheeseen<\/em> ja Carr\u00e8relta sen j\u00e4lkeen ilmestyneisiin kirjoihin. Ne ovat tunnustuksellisia, jopa autofiktiivisi\u00e4, ja kirjailija noudattaa niiss\u00e4 teesi\u00e4\u00e4n, jonka mukaan ilmaisunvapaus pit\u00e4\u00e4 taata hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Valhe<\/em> kertoo Jean-Claude Romandin tositarinan. Romand teeskenteli olevansa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri 18 vuoden ajan, petti l\u00e4heisi\u00e4\u00e4n lis\u00e4ksi muun muassa kavaltamalla heid\u00e4n rahojaan ja murhasi paljastumisen l\u00e4hestyess\u00e4 vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa tammikuussa 1993. Carr\u00e8re tutustui Romandiin, oli t\u00e4m\u00e4n kanssa kirjeenvaihdossa ja halusi kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntarinan.<\/p>\n

Eeettiset ja moraaliset n\u00e4k\u00f6kohdat osoittautuivat t\u00e4ll\u00e4 kertaa kirjailijalle eritt\u00e4in vaikeiksi ratkaista. Carr\u00e8re ei halunnut tehd\u00e4 Romandista uhria tai sankaria, sellaista kuin Raskolnikov klassikossa Rikos ja rangaistus<\/em>, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Romandin tapausta hyv\u00e4kseen saadakseen romaanilleen helppoa julkisuutta. Carr\u00e8re taisteli Valheen<\/em> kanssa kuusi pitk\u00e4\u00e4 vuotta. H\u00e4n kokeili huonolla menestyksell\u00e4 eri l\u00e4hestymistapoja, kunnes keksi vaihtaa ensimm\u00e4isen persoonan kerrontaan. H\u00e4nen edelliset romaaninsa oli kirjoitettu kolmannessa persoonassa ja siten varsin et\u00e4\u00e4nnytetysti, mutta nyt h\u00e4n koki olevansa laittamaan itsens\u00e4 likoon.<\/p>\n

Kaunokirjalliseksi esikuvaksi tuli Truman Capoten true crime -klassikko Kylm\u00e4verisesti<\/em> (1966). Capoten teos oli Carr\u00e8resta huomattavista ansioistaan huolimatta moraaliton, koska amerikkalainen kirjailija k\u00e4tki siin\u00e4 laskelmoidusti l\u00e4heisen suhteensa k\u00e4sittelemiins\u00e4 murhaajiin. Mielest\u00e4\u00e4n moraalisempi<\/a> Carr\u00e9re halusi puolestaan Valheessa<\/em> tehd\u00e4 selv\u00e4ksi sek\u00e4 tuntevansa Romandin ett\u00e4 omaavansa h\u00e4nt\u00e4 kohtaan ristiriitaisia tunteita.<\/p>\n

Mutta my\u00f6s\u00a0Valhetta<\/em> voi kutsua arveluttavaksi useammasta syyst\u00e4. Ensinn\u00e4kin Carr\u00e8re on v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella eli murhaajan leiriss\u00e4 omaisten sijaan. Romand on h\u00e4nen teoksensa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja Carr\u00e8re itse selv\u00e4 kakkonen. Toiseksi Valhe<\/em> on romaani, kuten jo sen etukannessa lukee, mutta sit\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy helposti lukemaan tietokirjana, kuten Capoten Kylm\u00e4verisesti<\/em>-tarinaa. Mik\u00e4 on kaunokirjailijan vastuu? Ent\u00e4 tulisiko ilmaisunvapauden nimiss\u00e4 saada esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahansa tulkintoja faktoina?<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ovat kiinnostavia ja mielipiteit\u00e4 jakavia kysymyksi\u00e4. Varmaa on se, ett\u00e4 Valhe<\/em> on hieno romaani, vaikka se \u00e4rsytti luonnollisesti lukupiiril\u00e4isi\u00e4ni aika lailla. Carr\u00e8re on heid\u00e4n mukaansa \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n omahyv\u00e4inen (mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa, mutta lievent\u00e4vin\u00e4 asianhaaroina voidaan nostaa esiin h\u00e4nen ranskalaisuutensa ja kirjailijuutensa), mink\u00e4 lis\u00e4ksi Valhe\u00a0<\/em>antaa Romandin l\u00e4hipiirist\u00e4 puup\u00e4isen kuvan. Romaani sijoittuu Ranskan ja Sveitsin rikkaalle rajaseudulle. Sen asukkaat ovat Carr\u00e8ren tulkinnassa omahyv\u00e4isi\u00e4 typeryksi\u00e4, joille t\u00e4rkeint\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n kulisseista huolehtiminen. Se mahdollisti suurelta osin Romandin pitk\u00e4n valheen ja johti h\u00e4nen veritekoonsa.<\/p>\n

Parhaiden kaunokirjailijoiden sanotaan olevan parhaita valehtelijoita, sill\u00e4 pit\u00e4\u00e4h\u00e4n heid\u00e4n, sepitt\u00e4jien, vakuuttaa vaativat lukijat.\u00a0Valheen<\/em> suomenkielinen nimi (alkuteos on L\u2019Adversaire<\/em>, Vastustaja, mill\u00e4 viitataan ainakin paholaiseen) on siis herkullisen monimerkityksellinen. Niinp\u00e4 muun muassa edell\u00e4 linkitetyss\u00e4 The New York Timesin<\/em> artikkelissa esitetty v\u00e4ite, jonka mukaan Michel Houellebecq on Ranskan paras kaunokirjailija ja Carr\u00e8re paras tietokirjailija, tuntuu ep\u00e4tarkalta. Carr\u00e8re vain yhdistelee hienosti lajityyppej\u00e4 muiden autofiktion mestareiden tavoin.<\/p>\n

Valhe<\/em> ei ole menett\u00e4nyt todistusvoimaansa.reilussa 20 vuodessa.\u00a0Riitt\u00e4\u00e4 kun vertaa sit\u00e4 saman tekij\u00e4n\u00a0Huviretki painajaisiin<\/em>\u00a0-romaaniin (1995), joka k\u00e4sittelee vastaavia teemoja, mutta l\u00f6ysemmin. Valhe<\/em>\u00a0kasvaa puistattavaksi sepitteeksi hyv\u00e4uskoisuudesta, pahuudesta ja siit\u00e4, mihin valehteleminen toisten miellytt\u00e4miseksi voi kauheimmillaan johtaa. Olen my\u00f6s itse paininut n\u00e4iden samojen asioiden kanssa, mik\u00e4 tekee Carr\u00e8ren ehk\u00e4 parhaasta romaanista minulle henkil\u00f6kohtaisesti t\u00e4rke\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Py\u00f6rit\u00e4n t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 Helsingin ty\u00f6v\u00e4enopistossa ranskalaisen nykykirjallisuuden lukupiiri\u00e4. Sen p\u00e4\u00e4paino on yhteiskunnallisessa…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[800,758,518,896],"acf":[],"platta":{"numLikes":9,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","rikos"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2022\/10\/80.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/5015"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=5015"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/5015\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5027,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/5015\/revisions\/5027"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=5015"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=5015"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=5015"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}