{"id":67,"date":"2013-05-14T09:19:00","date_gmt":"2013-05-14T06:19:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/jukeboksista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:04","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:04","slug":"jukeboksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/jukeboksista\/","title":{"rendered":"Jukeboksista"},"content":{"rendered":"<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-8C3ieSZZeVQ\/UZH97SyLpvI\/AAAAAAAABBs\/UHc0I00gOtA\/s1600\/handke.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" height=\"217\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/handke.jpg\" width=\"320\" \/><\/a><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nPieni LURRA Editions<br \/>\n-kustantamo tekee kulttuurity\u00f6t\u00e4 julkaisemalla muun muassa Thomas Bernhardin el\u00e4m\u00e4kertaa<br \/>\nja Peter Handken tuotantoa suomeksi. It\u00e4valtalaiskirjailija Handken pienoisromaani tai<br \/>\npitk\u00e4 novelli <i>Jukeboksista<\/i>&nbsp;(2005) on minulle t\u00e4rkeit\u00e4 kirjoja. Matkaamisesta kertova teksti kulkee usein mukanani ollessani ulkomailla, kuten nyt kirjoittaessani pyhimys Franciscus Assisilaisen kotiseudulla keskell\u00e4 vehre\u00e4\u00e4 Italiaa.<\/div>\n<p><i><br \/>\nJukeboksista<\/i>-kirjaa markkinoidaan yleens\u00e4 kirjoittamista k\u00e4sittelev\u00e4n\u00e4 pitk\u00e4n\u00e4<br \/>\nesseen\u00e4, vaikka kyse on enimm\u00e4kseen lyhyest\u00e4 proosasta. Markkinointimiehi\u00e4 (ja mahdollisesti my\u00f6s tekij\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n) sekoittanee se, ett\u00e4 <i>Jukeboksista<\/i> yhdist\u00e4\u00e4 saumattomasti eri lajityyppej\u00e4,<br \/>\nkuten matkakirjallisuutta, proosaa ja esseet\u00e4. Handke on monien tyylien taitaja.<\/p>\n<p><i><br \/>\nJukeboksista<\/i> on selv\u00e4sti fiktiota, mutta siin\u00e4 on omael\u00e4m\u00e4kerrallisia<br \/>\nelementtej\u00e4. Teoksen p\u00e4\u00e4hahmo on kirjailija, joka suunnittelee kirjoittavansa jukebokseista.<br \/>\nProjektin aloittamista v\u00e4ltelless\u00e4\u00e4n h\u00e4n harhailee 1980-luvun lopun pohjoisessa Espanjassa. Otto Lappalainen <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.kiiltomato.net\/peter-handke-jukeboksista-versuch-uber-die-jukebox\/\" target=\"_blank\">kirjoittaa<\/a> <i>Kiiltomadossa<\/i>: \u201d<i>Jukeboksista<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yhdell\u00e4<br \/>\ntasollaan esseen jukeboksin historiasta ja kulttuurisesta merkityksest\u00e4 sek\u00e4<br \/>\nsen yhtym\u00e4kohdista teoksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Samalla se on pienoisromaani<br \/>\nkirjailijan ty\u00f6n siit\u00e4 vaiheesta, jossa teos on hahmottumassa mieless\u00e4 mutta<br \/>\nsen paperille saattamista on lyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4 mahdollisimman otollisiin olosuhteisiin \u2013<br \/>\nmik\u00e4 samalla on tekosyy olla aloittamatta varsinainen kirjoitusty\u00f6. <i>Jukeboksista<\/i><br \/>\non my\u00f6s hyvin keskittynyt kuvaus matkasta sek\u00e4 fyysisen\u00e4 siirtymisen\u00e4 ett\u00e4<br \/>\nhenkisen\u00e4 irtiottona tutusta tuntemattomaan.\u201d<\/p>\n<p><i>Jukeboksista<\/i> on romaani kirjoittamisen<br \/>\nvaikeudesta, mutta sen voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s kertovan muuttuvasta maailmasta (sen<br \/>\ntapahtuma-aika on Espanjan lopullisen demokratisoitumisen ja kylm\u00e4n sodan lopun<br \/>\naikaa) tai olevan kaunis tunnelmapala (sen kertoja analysoi vierasta ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4<br \/>\nkirjailijamaisen kauniilla ja tarkalla tavalla). Romaani on t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4llaisia<br \/>\nmonimerkityksellisi\u00e4 kohtia: \u201dSeuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u2013 s\u00e4\u00e4 pysyi sateisena, ja<br \/>\nlehtien mukaan Soria oli j\u00e4lleen kerran Espanjan kylmin maakunta \u2013 h\u00e4n l\u00e4hti j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isk\u00e4velylle<br \/>\nkaupungin halki. Ilman ett\u00e4 oli suunnitellut sit\u00e4 etuk\u00e4teen, h\u00e4n n\u00e4ki yht\u00e4kki\u00e4<br \/>\nedess\u00e4\u00e4n Santo Domingon julkisivun, jonka mitat ja vaaleat, usein py\u00f6reiksi<br \/>\npuhaltuneet hiekkakivet kertoivat heti rakennuksen i\u00e4n. Miten h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4v\u00e4yttiv\u00e4tk\u00e4\u00e4n<br \/>\nromaanistyyliset rakennukset, tekiv\u00e4t sen niin vaikuttavasti, ett\u00e4 h\u00e4n tunsi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti<br \/>\nniiden suhteet olemuksessaan, hartioissaan, kupeissaan, jalkapohjissaan, ik\u00e4\u00e4n<br \/>\nkuin kyseess\u00e4 olisi ollut h\u00e4nen varsinainen, k\u00e4tketty ruumiinsa.\u201d (s. 33\u201334)<\/p>\n<p><i><br \/>\nJukeboksista<\/i> ei sis\u00e4ll\u00e4 selke\u00e4\u00e4, helposti seurattavaa juonta, mink\u00e4 takia<br \/>\nlyhyys on sille eduksi. Teksti on tyylik\u00e4st\u00e4, mutta yht\u00e4\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4<br \/>\njaksaisi lukea. <i>Kiiltomadossa<\/i> todetaan: \u201d<i>Jukeboksista<\/i> on Handken kaiken<br \/>\nproosan tavoin teksti\u00e4, jossa maailman havainnoimisella on t\u00e4rke\u00e4 sija. Se on<br \/>\naktiivista toimintaa, ty\u00f6t\u00e4, johon n\u00e4hden kirjoittaminen on jopa toisarvoista.<br \/>\nTekstiss\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s ajattelun kuvaaminen. Havainnot ja niiden tulkinta<br \/>\novat olennainen osa fiktiivisen henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4. N\u00e4in syntyy proosaa, joka ei<br \/>\ntarvitse varsinaista juonta ollakseen kiinnostavaa ja koskettavaa.\u201d<\/p>\n<p>Teoksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 k\u00e4rsii ja nauttii juurettomuudestaan. H\u00e4n kaipaa lapsuutensa<br \/>\nkielt\u00e4 saksaa, mutta ei pid\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 kovin kiinnostavana. Huomioimisen arvoisia<br \/>\novat h\u00e4nen ajatuksensa siit\u00e4, ett\u00e4 tietyt kirjat tarvitsevat tietty\u00e4<br \/>\nkirjoitusymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa huonon s\u00e4\u00e4n takia melankolisena n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4\u00e4<br \/>\nEspanjaa: \u201dTuulen mukana pois leijuvat lastukierukat sekoittuivat tuhkah\u00f6ytyviin,<br \/>\njotka olivat per\u00e4isin jostakin nuotiosta; alhaalla talon edess\u00e4, keitti\u00f6n oven<br \/>\nluona, josta saattoi astella suoraan ohdake-, j\u00e4tesora- ja sammalkent\u00e4lle,<br \/>\npuhdisti joku oppipoika k\u00e4sivarren pituisella veitsell\u00e4 melkoista joukkoa viel\u00e4kin<br \/>\npitempi\u00e4 kaloja, niin ett\u00e4 ilmassa lenteli ja v\u00e4l\u00e4hteli vaaleanhohtoisia<br \/>\nsuomuja.\u201d (s. 57)<\/p>\n<p>Handke sijoittaa romaaninsa Baskimaahan, mit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 poliittisena<br \/>\nkommenttina. Omaleimaisen kulttuurin omaavat pohjoisessa asuvat baskit ovat pitk\u00e4\u00e4n halunneet<br \/>\nitsen\u00e4isty\u00e4 Espanjasta, mutta ep\u00e4onnistuminen on saanut monet heist\u00e4 vajoamaan<br \/>\napatiaan. <i>Jukeboksista<\/i> on t\u00e4ten my\u00f6s kuvaus baskien luovuttamisen<br \/>\nromanttisesta laadusta, siit\u00e4 milt\u00e4 ihmisest\u00e4 tuntuu kun h\u00e4nell\u00e4 ei ole<br \/>\nkotimaata ja juuria.<\/p>\n<p>Handke on joutunut ep\u00e4suosioon poliittisten mielipiteittens\u00e4<br \/>\ntakia. H\u00e4nelt\u00e4 on muun muassa ev\u00e4tty Heinrich Heine -palkinnon ehdokkuus sen takia,&nbsp;ett\u00e4 h\u00e4n on julkisesti puolustanut Jugoslavian<br \/>\nvaltiota ja erityisesti sen monien mielest\u00e4 kaikkein ryvettyneint\u00e4 entist\u00e4 osaa<br \/>\nSerbiaa. K\u00e4rkev\u00e4t poliittiset kannanotot eiv\u00e4t kuitenkaan juuri esiinny h\u00e4nen<br \/>\nsuomennetuissa romaaneissaan, vaikka Jugoslavia mainitaankin ohimennen<br \/>\npositiivisesti <i>Jukeboksista<\/i>-kirjan&nbsp;sivuilla. Handken kirjalliset ansiot ovat kiistattomat, mink\u00e4 meill\u00e4 l\u00e4hes tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4nyt<br \/>\n<i>Jukeboksista<\/i>&nbsp;osoittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Pieni LURRA Editions -kustantamo tekee kulttuurity\u00f6t\u00e4 julkaisemalla muun muassa Thomas Bernhardin el\u00e4m\u00e4kertaa&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":551,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[264,303,463],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/handke.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/handke.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/67"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=67"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/67\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3227,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/67\/revisions\/3227"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/551"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=67"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=67"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=67"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}