{"id":69,"date":"2013-04-22T08:46:00","date_gmt":"2013-04-22T05:46:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/milan-kundera-esirippu\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:04","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:04","slug":"milan-kundera-esirippu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/milan-kundera-esirippu\/","title":{"rendered":"Milan Kundera: Esirippu"},"content":{"rendered":"<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-_g2ij2FqYXo\/UXT19tPTY6I\/AAAAAAAABA4\/--aB_Zq69cU\/s1600\/251895_487436714630925_100446453_n.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/251895_487436714630925_100446453_n.jpg\" height=\"320\" width=\"219\" \/><\/a><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nRevitty esirippu<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nMilan Kundera:&nbsp;Esirippu<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nSiltala 2013, 151<br \/>\ns.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nSuomentanut Ville Keyn\u00e4s<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nPitk\u00e4n uran tehnyt Milan Kundera (s. 1929) lukeutuu tunnetuimpiin t\u0161ekkil\u00e4isiin kirjailijoihin. H\u00e4nen romaanejaan, kuten p\u00e4\u00e4teosta <i>Olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n keveys<\/i>, on k\u00e4\u00e4nnetty<br \/>\nlaajasti muille kielille. Nobel-ehdokkaana useasti ollutta Kunderaa<br \/>\nkarsastetaan kuitenkin synnyinmaassaan, koska h\u00e4n muutti sielt\u00e4 Neuvostoliiton<br \/>\nvalloituksen j\u00e4lkeen ja on asunut vuosikymmeni\u00e4 Ranskassa. Monet h\u00e4nen kirjansa<br \/>\nkertovatkin muuttuneesta identiteetist\u00e4.<\/p>\n<p>Kundera k\u00e4sitteli ensimm\u00e4isess\u00e4<br \/>\nromaanissaan <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Pila<\/i>&nbsp;satiirisesti<br \/>\ntotalitarismia. H\u00e4din tuskin piilotetusta kritiikist\u00e4 suuttuneet<br \/>\nneuvostoliittolaiset kielsiv\u00e4t Kunderan teosten levitt\u00e4misen T\u0161ekiss\u00e4 aina maan<br \/>\nvuonna 1989 tapahtuneeseen vapautumiseen asti, mutta panna ei est\u00e4nyt tekij\u00e4n mainetta<br \/>\nlevi\u00e4m\u00e4st\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin tosin petturina Ranskaan muuttonsa takia. My\u00f6hemmiss\u00e4<br \/>\nromaaneissaan, kuten <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Kuolemattomuudessa<\/i>&nbsp;ja <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Kiireett\u00f6myydess\u00e4<\/i>, kirjailija<br \/>\nlis\u00e4si huumorin rinnalle filosofista pohdintaa.<\/p>\n<p>Kunderan esseetuotanto on v\u00e4hemm\u00e4n<br \/>\ntunnettu. Mielenkiintoista kyll\u00e4, siin\u00e4 miss\u00e4 suurin osa h\u00e4nen romaaneistaan on<br \/>\nkirjoitettu t\u0161ekiksi, esseet on tehty ranskaksi. My\u00f6s nyt suomennetun <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Esiripun<\/i> alkuteos on julkaistu Kunderan<br \/>\ntoisella kielell\u00e4. Kirjan on suomentanut Ville Keyn\u00e4s, muun muassa Michel<br \/>\nHouellebecqi\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt ranskalaisen kirjallisuuden asiantuntija. <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Esirippua<\/i> on ilo lukea. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4<br \/>\nitsens\u00e4 taustalle ja antaa Kunderan puhua omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 kertoo<br \/>\nuseimmiten onnistuneesta suomennoksesta.<\/p>\n<p>Kirja koostuu seitsem\u00e4st\u00e4<br \/>\nlyhyisiin osiin jaetusta esseest\u00e4. Teksteiss\u00e4 pohditaan romaanin olemusta, sit\u00e4<br \/>\nmik\u00e4 tekee romaanista keskeisen taiteessa. Kirjoitusten ytimess\u00e4 on ajatus<br \/>\nesiripusta, esitulkitusta maailmasta, jonka hyv\u00e4n kirjailijan on revitt\u00e4v\u00e4<br \/>\nalas. Kunderan mukaan ensimm\u00e4inen repimisess\u00e4 onnistunut taiteilija oli<br \/>\nespanjalainen Miguel de Cervantes (1547\u20131616), <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Don Quijoten<\/i>&nbsp;tekij\u00e4. H\u00e4n vaikutti l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden<br \/>\nkehitykseen merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Kursivointeja t\u00e4rke\u00e4t kohdat osoittaakseen usein<br \/>\nk\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Kundera kirjoittaa: \u201dRep\u00e4istess\u00e4\u00e4n esitulkinnan esiripun Cervantes l\u00e4hetti<br \/>\nuuden taidemuodon matkaan: h\u00e4nen tuhoava eleens\u00e4 heijastuu ja jatkuu jokaisessa<br \/>\nromaanissa, joka ansaitsee romaanin nimityksen; se on <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">romaanitaiteen tunnusmerkki<\/i>.\u201d (s. 83)<\/p>\n<p>Luova tuhoaminen takaa<br \/>\nKunderan mukaan jatkumon. Romaanitaide on pitk\u00e4 ketju, johon osallistuvan on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4<br \/>\nperinteen merkitys. \u201dKapinalliset, kaiken ja kaikkien vastustajat\u201d saavat esseistilt\u00e4<br \/>\ntylyn tuomion, koska \u201dhe kapinoivat ainoastaan sit\u00e4 vastaan, mik\u00e4 on tulkittua<br \/>\n(esitulkittua) ja siksi kapinoimisen arvoista.\u201d (s. 83) Todelliset uudistajat,<br \/>\nkuten poukkoilevan <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Tristram Shandy \u2013 el\u00e4m\u00e4<br \/>\nja mielipiteet<\/i>&nbsp;-romaanin tehnyt Laurence Sterne (1713\u20131768),<br \/>\nymm\u00e4rsiv\u00e4t perinteen t\u00e4rkeyden. Klassiseen, luonnollisesti kehittyv\u00e4\u00e4n<br \/>\ntarinnankerrontaan mieltyneen Kunderan on toisin sanoen vaikea n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n<br \/>\nkokeellisesta proosasta, kuten Jaakko Yli-Juonikkaan (s. 1976) nerokkaasta teoksesta<br \/>\n<i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Neuromaani<\/i>.<\/p>\n<p>Kundera vieroksuu<i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\"> Esiripussa<\/i> ilmenev\u00e4st\u00e4<br \/>\nkonservatiivisuudestaan huolimatta eniten kopiointia. El\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4vien romaanien<br \/>\ntulee h\u00e4nen mukaansa kertoa jotakin uutta omasta ajastaan. Entist\u00e4 toistavat<br \/>\nromaanit h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t nopeasti. Kaavoihin kangistunutta kirjallisuutta rakastavat<br \/>\npalauttavat esseistin mieleen pys\u00e4htyneisyydest\u00e4 k\u00e4rsineen ja sosialistista<br \/>\nrealismia taiteelta vaatineen Neuvostoliiton. Kundera n\u00e4kee vanhan ja uuden kekseli\u00e4\u00e4n<br \/>\nyhdist\u00e4misen taisteluna merkityksellisen taiteen puolesta.<i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\"><\/p>\n<p>Esiripun<\/i> tekij\u00e4n maahanmuuttajatausta tulee mielenkiintoisella<br \/>\ntavalla esiin h\u00e4nen puhuessaan maailmankirjallisuudesta. T\u0161ekin kaltaisten<br \/>\npienien kielien vaikutusmahdollisuudet ovat h\u00e4nen n\u00e4hd\u00e4kseen mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4t saksan<br \/>\nkaltaisiin suuriin kieliin verrattuna. Kundera nostaa esimerkiksi Prahassa<br \/>\nsyntyneen Franz Kafkan (1883\u20131944), jota pidet\u00e4\u00e4n t\u0161ekkil\u00e4isen\u00e4 kirjailijana, vaikka<br \/>\nh\u00e4n kirjoitti saksaksi. Saksan k\u00e4ytt\u00e4minen teki Kafkab tunnetuksi, mutta t\u0161ekkil\u00e4iset<br \/>\novat nurkkakuntaisuuttaan my\u00f6hemmin yritt\u00e4neet omia h\u00e4net.<\/p>\n<p>Kundera itse nousi kirjalliselle<br \/>\nkartalle muutettuaan Ranskaan ja ryhdytty\u00e4\u00e4n suurempaan kieleen vaihtaessaan maailmankirjailijaksi.<br \/>\nH\u00e4n ei menett\u00e4nyt identiteetti\u00e4\u00e4n, vaan antoi sen muuttua toiseksi. <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Esiripun<\/i> lopussa rummutetaan yksil\u00f6llisyyden<br \/>\npuolesta: \u201dKuvittelen ahdistuksen vallassa p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jolloin taide lakkaa etsim\u00e4st\u00e4<br \/>\nennen sanomatonta ja palaa kuuliaisena yhteis\u00f6llisen el\u00e4m\u00e4n palvelukseen, joka<br \/>\nvaatii sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kertaamisesta kaunista ja auttamaan yksil\u00f6\u00e4 sulautumaan<br \/>\nrauhan ja riemun vallassa olemisen yhdenmukaisuuteen.\u201d (s. 151)<\/p>\n<p>Romaanin teoria ei ole tietenk\u00e4\u00e4n kiveen hakattu, mutta punaista lankaa lajityypin historiasta etsiv\u00e4 <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Esirippu<\/i> on silti kiinnostava katsaus ter\u00e4v\u00e4n<br \/>\nt\u0161ekkil\u00e4is-ranskalaisen kirjailijan ajatusmaailmaan. Kundera kertoo kirjan<br \/>\nalussa muusikkona toimineesta is\u00e4st\u00e4\u00e4n. My\u00f6s poika on opiskellut musiikin<br \/>\nteoriaa, mink\u00e4 huomaa h\u00e4nen esseittens\u00e4 ja romaaniensa tarkkaan mietityst\u00e4 rakenteesta.<br \/>\nKundera per\u00e4\u00e4nkuuluttaa <i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Esiripussa <\/i>tyypilliseen<br \/>\ntapaansa t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 ajattelua ja musikaalisia lauseita. Toisaalta h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4<br \/>\nmuistuttaa taiteen olevan jokeltelua, lapsen ihmettely\u00e4 el\u00e4m\u00e4n edess\u00e4.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\"><br \/><\/i><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<i style=\"font-family: inherit; line-height: 150%;\">Julkaisematon arvostelu vuodelta 2013.<\/i><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<b style=\"line-height: 150%;\"><br \/><\/b><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<b style=\"line-height: 150%;\">Esa M\u00e4kij\u00e4rvi<\/b><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nesa.makijarvi[at]gmail.com<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Revitty esirippu Milan Kundera:&nbsp;Esirippu Siltala 2013, 151 s. Suomentanut Ville Keyn\u00e4s Pitk\u00e4n&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":555,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[153,302,303,392],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/251895_487436714630925_100446453_n.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/251895_487436714630925_100446453_n.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/69"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=69"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3229,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions\/3229"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/555"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=69"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=69"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=69"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}