{"id":73,"date":"2013-03-14T08:53:00","date_gmt":"2013-03-14T06:53:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/mestarista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:05","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:05","slug":"mestarista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/mestarista\/","title":{"rendered":"Mestarista"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVuonna 1970 syntynyt Paul
\nThomas Anderson on t\u00e4m\u00e4n hetken kiinnostavimpia amerikkalaisia ohjaajia.
\nH\u00e4nen elokuvansa, kuten Magnolia<\/i> (1999), There Will Be Blood <\/i>(2007) ja nyt
\nteattereissa py\u00f6riv\u00e4 Mestari<\/i> (2012), ovat ker\u00e4nneet ansaittua tunnustusta. Suurin osa
\nniist\u00e4 ei ole ollut myyntimenestyksi\u00e4, mutta palkintoja on tullut
\nYhdysvalloista ja Euroopasta. Entertainment Weekly<\/i> nimesi Andersonin hiljattain
\nkymmenenneksi parhaaksi yh\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4ksi ohjaajaksi ja The Guardian<\/i> nosti h\u00e4net
\nvastaavan listansa k\u00e4rkisijalle. Andersonin nuoren i\u00e4n huomioiden h\u00e4nen parhaat ty\u00f6ns\u00e4
\novat todenn\u00e4k\u00f6isesti viel\u00e4 edess\u00e4.<\/div>\n


\nMestari<\/i> kuvaa karismaattista \u00e4lykk\u00f6\u00e4 (Philip Seymour Hoffman), joka perustaa
\nuskonnon 1950-luvun Yhdysvalloissa. Elokuva viittaa monessa kohtaa
\nskientologiaan ja sen h\u00f6yryp\u00e4iseen perustajaan, tieteiskirjailija L. Ron
\nHubbardiin, mutta sit\u00e4 tai h\u00e4nt\u00e4 ei mainita nimelt\u00e4. Anderson on tosin kielt\u00e4nyt filmins\u00e4 kertovan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n skientologiasta. Tarina on yleisluontoinen, kertomus sodan
\nj\u00e4lkeisest\u00e4 henkisest\u00e4 tyhji\u00f6st\u00e4, joka on otollinen ajankohta uskonnon
\nperustamiselle. Mestarissa<\/i> Lancaster Dodd -niminen kummallisilla teorioillaan
\nrahoiksi ly\u00f6v\u00e4 mies saa vastavoimakseen Freddie Quellin (Joaquin
\nPhoenix), toisen maailmansodan veteraanin ja pahasti alkoholisoituneen miehen.
\nKahden sis\u00e4isest\u00e4 myllerryksest\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n ihmisen kohtaamisesta kertova elokuva
\nkuuluu viime vuosien parhaisiin.<\/p>\n

Hoffmanin ja Phoenixin valitseminen p\u00e4\u00e4rooleihin on erinomainen ratkaisu. Heid\u00e4n
\nintensiivisyytens\u00e4 tekee heid\u00e4t sopiviksi esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Doddin ja Quellin
\nkaltaisia sis\u00e4isesti s\u00e4rkyneit\u00e4 hahmoja. Roger Ebert kritisoi arvostelussaan<\/a> kyll\u00e4kin sit\u00e4, ettei elokuvan kahden p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n vahvaa yhteytt\u00e4 selit\u00e4 tarpeeksi.
\nV\u00e4ite on kummallinen. Tarina ei ole valmiiksi pureskeltu, mutta se tarjoaa
\nsilti tarpeeksi vihjeit\u00e4 kokonaisuuden hahmottamiseksi. Doddin ja Quellin (henkinen? homoseksuaalinen?) lataus purkautuu kunnolla keskivaiheen lyhyess\u00e4 sellikohtauksessa, jossa vaikeuksistaan tarpeekseen saaneet miehet huutavat
\ntoisilleen kuula punaisina jouduttuaan poliisin pid\u00e4tt\u00e4miksi. Dodd vangitaan
\nh\u00e4nen pidetty\u00e4\u00e4n uskonnollisia tilaisuuksia ilman asianmukaista lupaa, Quell puolestaan h\u00e4nen
\nk\u00e4ytt\u00e4ydytty\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaisesti. Molemmat miehet vaikuttavat k\u00e4rsiv\u00e4n itsetuhoisesta
\njakautuneesta persoonallisuudesta. <\/p>\n

Ebert kritisoi Mestaria<\/i> yleisest\u00e4 suunnanpuutteesta. On totta, ettei se ole yht\u00e4 mestarillinen kuin Andersonin kuuden vuoden takainen There Will Be
\nBlood<\/i>, mutta kyseess\u00e4 on silti erinomainen elokuva. Aikana, jolloin julkiseen
\nlevitykseen p\u00e4\u00e4see l\u00e4hinn\u00e4 h\u00f6yhenenkevyit\u00e4 romanttisia komedioita ja typeri\u00e4
\ntoimintarymistelyit\u00e4, Mestarin<\/i> kaltaisen keskivertoa \u00e4lykk\u00e4\u00e4mm\u00e4n filmin
\nilmaantuminen on tervetullutta. The Guardianin<\/i> Rachel Cooke kommentoi kritiikiss\u00e4\u00e4n<\/a> Mestarin<\/i> olevan pettymys sen p\u00e4\u00e4hahmojen luotaanty\u00f6nt\u00e4vyyden takia.
\nHe eiv\u00e4t muutu, eik\u00e4 heist\u00e4 tule parempia ihmisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tekee kuitenkin n\u00e4hd\u00e4kseni
\nMestarista<\/i> todenmukaisen, kertomuksen kahdesta parantumattoman s\u00e4rkyneest\u00e4
\nsielusta. <\/p>\n

Kriitikot ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Mestari <\/i>on upean n\u00e4k\u00f6inen. Ebertin
\nmukaan kyseess\u00e4 on ensimm\u00e4inen elokuva sitten Kenneth Branagh\u2019n Hamletin
\n<\/i>(1996), joka on kuvattu 65 mm:n tekniikalla. Meren ja suolatasangon kaltaiset
\navoimet maisemat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t erityisen komeilta. Anderson ei silti uhraa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 korean ulkokuoren takia. Mestari<\/i> on erinomaisen tasapainoinen elokuva siit\u00e4 mihin ihmiset parhaimmillaan
\nja pahimmillaan pystyv\u00e4t. Massojen villitseminen onnistuu vahvoilta
\npersoonallisuuksilta helposti, ja joukkojen innostuminen johtaa useimmiten pahaan.
\nMestarissa<\/i> Lancaster Doddin oudot teoriat kasvavat lopulta h\u00e4nt\u00e4 suuremmiksi ja vaarallisen tuntuisiksi. Seuraavia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 voi vain arvailla.<\/p>\n

Radioheadin kitaristi Jonny Greenwood vastaa Mestarin<\/i> mieleenpainuvasta
\nmusiikista. Greenwood teki hienon \u00e4\u00e4niraidan Paul Thomas Andersonin aiempaan elokuvaan There Will Be Bloodiin<\/i>, mutta nyt muusikko on ylitt\u00e4nyt itsens\u00e4. Onkin kummallista, miksi Mestarin<\/i> monipuolista musiikkia ei hyv\u00e4ksytty edes ehdolle
\nhiljattaisessa Oscar-gaalassa. Maailmassa on harvoin oikeudenmukaisuutta, eik\u00e4
\nedes Andersonin uusimman elokuvan tekeminen ollut kirkossa kuulutettu.
\nEnsimm\u00e4iset rahoittajat vet\u00e4ytyiv\u00e4t projektista ep\u00e4illen sen mahdollisuuksia.
\nT\u00e4t\u00e4 kirjoitettaessa Mestari<\/i> on p\u00e4\u00e4ssyt kutakuinkin omilleen, tuottaen
\nlippuluukulla l\u00e4hes budjettinsa verran k\u00e4teist\u00e4. Andersonin t\u00e4rke\u00e4 elokuva ansaitsisi silti suurempaa huomiota.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuonna 1970 syntynyt Paul Thomas Anderson on t\u00e4m\u00e4n hetken kiinnostavimpia amerikkalaisia ohjaajia.…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":563,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[140,379,455],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/master_ver6_xlg.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/master_ver6_xlg.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=73"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3233,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions\/3233"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/563"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=73"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=73"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=73"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}