{"id":86,"date":"2012-10-31T09:30:00","date_gmt":"2012-10-31T07:30:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/new-york-trilogiasta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:07","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:07","slug":"new-york-trilogiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/new-york-trilogiasta\/","title":{"rendered":"New York -trilogiasta"},"content":{"rendered":"<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-DZuCCjkfGyo\/UJDjRAo_W5I\/AAAAAAAAA7A\/0f19gEs4-y0\/s1600\/TheNewYorkTrilogycover.jpg\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" height=\"320\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/TheNewYorkTrilogycover.jpg\" width=\"214\" \/><\/a><\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nPaul Austerin<br \/>\nkirjat <i>Lasikaupunki<\/i>, <i>Aaveita<\/i> ja <i>Lukittu huone<\/i> sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 <i>New York -trilogia<\/i><br \/>\n(1985\u20131987) hyl\u00e4ttiin per\u00e4ti 17 kustantamon toimesta ennen kuin San Franciscossa toimiva Sun and Moon Press hyv\u00e4ksyi sen<br \/>\nviimein julkaistavaksi. Runoilijana aloittaneen ja menestyksekk\u00e4\u00e4ksi<br \/>\nprosaistiksi my\u00f6hemmin ryhtyneen Austerin kirjailijanuran alku oli monen<br \/>\nkollegansa tapaan kivinen. H\u00e4n opiskeli parikymppisen\u00e4 Columbian yliopistossa, j\u00e4tti<br \/>\nopinnot kesken ja asui vuosia n\u00e4lk\u00e4\u00e4 n\u00e4hden Pariisissa ennen paluutaan<br \/>\nYhdysvaltoihin. <i>New York -trilogia<\/i>&nbsp;merkitsi Austerin nopeaa l\u00e4pimurtoa kirjailijana. Sen pikainen nousu kriitikoiden ja yleis\u00f6n suosikiksi oli sis\u00e4ll\u00f6n haastavuuden takia varmasti tekij\u00e4lle yll\u00e4tys.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nSuurinta osaa Austerin tuotannosta voi luonnehtia lukijaa hyv\u00e4ilev\u00e4ksi.<br \/>\nSuurin piirtein kirjan vuodessa julkaisevan amerikkalaisen teksti on sujuvaa ja<br \/>\nsulavaa. Se valuu lukijan k\u00e4sien l\u00e4pi l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 veten\u00e4, eik\u00e4 useimmissa<br \/>\ntapauksissa j\u00e4t\u00e4 pysyv\u00e4\u00e4 muistij\u00e4lke\u00e4. Kaltaisilleni Austerin teosten yst\u00e4ville<br \/>\nk\u00e4y helposti niin, ett\u00e4 kirjojen hahmot ja juonet alkavat j\u00e4lkik\u00e4teen sekoittua<br \/>\ntoisiinsa. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan haittaa, koska leijonanosa Austerin tarinoista on vain laadukasta viihdett\u00e4. Romaanit, kuten <i>Sattumuksia Brooklynissa<\/i> (2005) ja<br \/>\n<i>Sunset Park <\/i>(2009), saavat ajan lent\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nEdellinen ei p\u00e4de Austerin p\u00e4\u00e4teoksena pidettyyn <i>New York -trilogiaan<\/i>. Se k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n tekij\u00e4ns\u00e4 haastavimmaksi tekstiksi, eiv\u00e4tk\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset kuvaukset, kuten &#8220;mysteerej\u00e4 mysteereist\u00e4&#8221; tai &#8220;sekoitus etsiv\u00e4- ja taideromaania&#8221;, auta keskivertolukijaa. Aluksi erikseen ja my\u00f6hemmin yhteisniteen\u00e4 julkaistun kokonaisuuden teksti on kyll\u00e4 austermaisen menev\u00e4\u00e4, mutta juoni on abstrakti. Tarinoiden ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys selitt\u00e4\u00e4 miksi niin moni kustantaja hylk\u00e4si k\u00e4sikirjoituksen. Rahasta huolehtineet kustannustalot arvioivat Austerin vieh\u00e4tysvoiman pahasti pieleen.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nNew Yorkiin sijoittuvan proosasarjan aloittava <i>Lasikaupunki<\/i> sekoittaa eri lajityyppej\u00e4. Siin\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n Austerille sittemmin tyypilliseksi osoittautunutta l\u00e4hestymistapaa, jossa henkil\u00f6iden identiteetit, kuten kirjailijan ja h\u00e4nen luomiensa hahmojen suhteet, sekoittuvat toisiinsa. <i>Lasikaupungin<\/i> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 seikkaileva trillerikirjailija Quinn esimerkiksi tapaa romaanin alussa Paul Auster -nimisen miehen. Taustalla pauhaavan New Yorkin miljoonakaupungin vihjaillaan aiheuttaneen kertomuksessa esiintyv\u00e4t h\u00e4ilyv\u00e4t identiteetit.&nbsp;Alussa kerrotaan: \u201dNew York on uuvuttava tila, loputtomien<br \/>\naskelten labyrintti, ja vaikka h\u00e4n k\u00e4veli kuinka kauas tahansa, oppi tuntemaan<br \/>\nkotiseutunsa ja kadut kuinka hyvin tahansa, niin h\u00e4n tunsi aina olevansa<br \/>\neksyksiss\u00e4.\u201d<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nAuster viittaa mielell\u00e4\u00e4n muiden kirjailijoiden tarinoihin. Nicholas Dawson huomauttaa <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.bluecricket.com\/auster\/articles\/dawson.html\">esseess\u00e4\u00e4n<\/a>, ett\u00e4 <i>New York -trilogia<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 alluusioita muun muassa Edgar Allan Poen, Herman Melvillen ja Henry Thoreaun kirjoituksiin. Romaanien yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden yhdistelm\u00e4n onnistuneisuudesta kertoo muun muassa se, ett\u00e4 viitatun kirjallisuuden tunteminen tekee teksteist\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mpi\u00e4, mutta niihin tutustuminen ei silti ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. <i>Lasikaupungissa<\/i> Quinnin persoonallisuus sulautuu Austerin, h\u00e4nen luomiensa hahmojen ja New Yorkin kaupungin risteileviin luonteisiin.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<i>New York -trilogian<\/i> toisessa <i>Aaveita<\/i>-osassa henkil\u00f6iden et\u00e4\u00e4nnytys vied\u00e4\u00e4n viel\u00e4<br \/>\npidemm\u00e4lle. Tarinan hahmoille ei ole annettu oikeita nimi\u00e4, vaan heit\u00e4<br \/>\nkutsutaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n v\u00e4reill\u00e4. Halpaa trillerim\u00e4isyytt\u00e4 taidekirjalliseen vaikeuteen sekoittava alkaa seuraavasti: &#8220;White haluaa, ett\u00e4 Blue seuraa ja pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 Black-nimist\u00e4<br \/>\nmiest\u00e4 niin kauan kuin se on tarpeen. Brownin palveluksessa Blue varjosti<br \/>\nusein, ja t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 tuntuu aivan tavalliselta, ehk\u00e4 jopa helpommalta kuin<br \/>\nmonet muut.&#8221;<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nToimeksiannon kerrotaan tapahtuvan 3. helmikuuta 1947, mutta p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ei ole enemp\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4 kuin henkil\u00f6iden persoonallisuuksillakaan. Bluelle annettu varjostusteht\u00e4v\u00e4 johtaa h\u00e4nen hitaaseen muuttumiseensa Blackiksi.&nbsp;Dawsonin mukaan Austerin <i style=\"font-family: Arial; line-height: 150%;\">Mr. Vertigo<\/i> -romaanissa (1994) on kohta, jossa v\u00e4itet\u00e4\u00e4n toisen henkil\u00f6n kasvojen tuijottamisen tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n johtavan kohteen sulautumiseen itseens\u00e4. Blue vapautuu <i>Aaveita<\/i>-kertomuksessa minuuden kahleista. Blue tiedostaa, ett\u00e4 kirjailija tarkkailee h\u00e4nen toimiaan, ja vapaan valinnan mahdottomuuden hyv\u00e4ksyess\u00e4\u00e4n hahmo onnistuu l\u00e4htem\u00e4\u00e4n tarinasta muuttuen haamuksi.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nTrilogian p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 <i>Lukitussa huoneessa<\/i> nimet\u00f6n kirjailija saa haltuunsa menehtyneen kollegansa j\u00e4\u00e4mist\u00f6n ja huomaa siirtyv\u00e4ns\u00e4 entisen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 nahkoihin. Identiteettikriisiin joutuva ammattikyn\u00e4ilij\u00e4 huomaa p\u00e4\u00e4tyneens\u00e4 vertauskuvalliseen lukittuun huoneeseen, toisen henkil\u00f6n todellisuuden vangiksi. <i>Lukitussa huoneessa <\/i>p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n yll\u00e4tt\u00e4en saama omaisuus sys\u00e4\u00e4 tapahtumat liikkeeseen. Sattumanvaraisuudella on Austerin tuotannossa t\u00e4rke\u00e4 osa, kuten voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 vaikkapa h\u00e4nen&nbsp;<i>Sattuman soittoa<\/i>&nbsp;-romaaninsa (1992) paljonpuhuvasta nimest\u00e4. Ginger Jones ja Kevin Ells v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.academia.edu\/515582\/Chaos_and_Complexity_in_Paul_Austers_New_York_Trilogy\">kirjoituksessaan<\/a> Austerin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n tuotannossaan tietoisesti ja tiedostamattomasti kaaosteorian konventioita.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<i>Lasikaupunki<\/i>, <i>Aaveita<\/i> ja <i>Lukittu huone<\/i> muodostavat n\u00e4pp\u00e4r\u00e4n kudelman. Auster ripottelee niiss\u00e4 keksimiens\u00e4 asioiden sekaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 todellisia yksityiskohtia, kuten mainintoja Columbian yliopiston ja Pariisin vuosistaan. <i>New York -trilogiasta<\/i> tulee tekij\u00e4ns\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen omakuva. <i>Lukitussa huoneessa<\/i> sanotaan:&nbsp;\u201dKoko tarina pelkistyy lopun tapahtumiin, ja<br \/>\nilman tuota loppua sis\u00e4ll\u00e4ni minun olisi ollut mahdotonta aloittaa t\u00e4t\u00e4 kirjaa.<br \/>\nSama koskee kahta ensimm\u00e4ist\u00e4 teosta Lasikaupunkia ja Aaveita. N\u00e4m\u00e4 kolme<br \/>\ntarinaa ovat lopulta sama tarina, mutta jokainen edustaa eri tietoisuuden<br \/>\ntasoa, tarinan sis\u00e4ll\u00f6n kannalta.\u201d Romaanit ovat monimutkaisuutensa takia paikoin puuduttavia, mutta lukukokemus s\u00e4ilyy lyhyyden takia miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: left;\">\nKirjallisuudentutkijoille on k\u00e4det t\u00e4ynn\u00e4 t\u00f6it\u00e4 Austerin tuotannon perkaamisessa. Juuri&nbsp;<i>New York -trilogian<\/i> on helppo n\u00e4hd\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n tekij\u00e4ns\u00e4 kuoltua.&nbsp;Teos luottaa Austerin tuotannosta kaikkein v\u00e4hiten viimeisen p\u00e4\u00e4lle<br \/>\nhiottuun kieleen ja saavuttaa abstraktiudestaan huolimatta (tai siit\u00e4 johtuen)<br \/>\nsyvempi\u00e4 tasoja. Siin\u00e4 amerikkalainen valtavirtakirjailija p\u00e4\u00e4si l\u00e4himm\u00e4ksi<br \/>\nkirjallisuutta taiteena.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Paul Austerin kirjat Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 New York -trilogia&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":589,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[303,415,454],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/TheNewYorkTrilogycover.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/TheNewYorkTrilogycover.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/86"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=86"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/86\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3246,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/86\/revisions\/3246"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/589"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=86"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=86"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=86"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}