{"id":88,"date":"2012-10-05T11:28:00","date_gmt":"2012-10-05T08:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/naimapuuhista\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:08","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:08","slug":"naimapuuhista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/naimapuuhista\/","title":{"rendered":"Naimapuuhista"},"content":{"rendered":"
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSaamansa huomion puolesta eturivin amerikkalainen
\nnykykirjailijoihin kuuluva Jeffrey Eugenides totesi kollegansa Jonathan
\nSafran Foerin taannoisessa haastattelussa tuntevansa \u201dperverssi\u00e4 rakkautta\u201d
\npahasti rapistumaan p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 kotikaupunkiaan Detroitia kohtaan.
\nEugenides n\u00e4kee nuhjuisan tehdaskaupungin malliesimerkkin\u00e4 taantumaan
\najautunutta Yhdysvaltoja vaivaavista ongelmista. H\u00e4nen mukaansa \u201dsuurin
\nosa Yhdysvaltojen historian t\u00e4rkeimmist\u00e4 kehityskuluista ilmenee Detroitissa.
\nSiell\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 kaiken autoteollisuuden voittokulusta liukuhihnaty\u00f6n ja
\nrasismin esiinmarssiin, Motownin, MC5:n, housen ja teknon kaltaisen musiikin
\nsynnyst\u00e4 puhumattakaan.\u201d Haastattelussa Eugenides toteaa Detroitin t\u00e4m\u00e4nhetkisen
\ntilanteen olevan merkitt\u00e4v\u00e4 syy sille miksi h\u00e4n tekee kirjoja.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSuomessa vastik\u00e4\u00e4n vierailleen Eugenidesin
\nkaikki romaanit Virgin Suicides: Kauniina kuolleet<\/i> (1993), Middlesex<\/i>
\n(2002) ja Naimapuuhia<\/i> (2011) ovat ker\u00e4nneet kehuja. Kirjoista
\nkaksineuvoisen poikatyt\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kertova Middlesex<\/i> sai
\nilmestymisvuonnaan Pulitzer-palkinnon, Naimapuuhia<\/i>
\npuolestaan arvostetun National Book Critics Circle Award -tunnustuksen.
\nJulkisuutta karttavan Eugenidesin sanomisia ja tekemisi\u00e4 seurataan menestyksen
\ntakia tarkasti.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAmerikassa kaikki on tunnetusti el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa.
\nYhdysvaltalaisille ominainen taipumus liioitteluun heijastuu my\u00f6s kirjalliseen
\nkentt\u00e4\u00e4n. Tommi Melender lainaa Antiaikalainen<\/i>-bloginsa merkinn\u00e4ss\u00e4<\/a> pitk\u00e4n
\nlinjan runoilijaa Charles Simici\u00e4, joka kommentoi rapakon
\ntakaisen kirjallisuuden yleistilannetta k\u00e4rkev\u00e4sti New York Review
\nof Booksissa<\/i>: \u201dKansallinen k\u00e4sityksemme, jonka mukaan suurempi on parempaa,
\nmerkitsee etenkin viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 ilmestyneiden romaaniemme, joiden
\npituus on yleens\u00e4 600\u2013800 sivua, olevan pahasti ylikirjoitettuja.”<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEugenidesin hyvin myynyt kolmas romaani Naimapuuhia
\n<\/i>on hyv\u00e4 esimerkki Simicin kritisoimasta liikaa ilmaa sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n pit\u00e4v\u00e4st\u00e4
\nkirjallisuudesta. Sen suomennoksella on mittaa l\u00e4hes 600 sivua. Osaavalla
\nkustannustoimittamisella Eugenidesin kirjasta olisi hyvin voinut poistaa
\npuolet. Antti Majander mainitsee Helsingin Sanomien <\/i>arvostelussa<\/a> Naimapuuhien<\/i> parisuhdes\u00e4hlingin,
\nsukupolvierojen ja pienen porvarillisen teerenpelin riitt\u00e4v\u00e4n runsaan
\nsivum\u00e4\u00e4r\u00e4n perusteluksi, mutta t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain osittain paikkansa. On
\nmy\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Eugenidesin uusimman teoksen lukeminen on syviss\u00e4 vesiss\u00e4
\nuivista suomalaisista romaaneista poikkeava seesteinen nautinto. Romaanin kieli
\nhyv\u00e4ilee lukijaa. Yhdysvalloissa riitt\u00e4\u00e4 osaavia kirjailijoita, jotka hallitsevat
\nammattitaitoisen, hiotun ja miellytt\u00e4v\u00e4n ulosannun. Ammattitaito v\u00e4littyy my\u00f6s
\nsuomennoksista.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nToisaalta pit\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 amerikkalaiset julkimot
\novat komean ja tyhj\u00e4n puheen mestareita. Naimapuuhistakaan<\/i> on turha etsi\u00e4
\nsyv\u00e4llist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Romaani kertoo paikkaansa etsivist\u00e4 parikymppisist\u00e4
\nnuorukaisista, joista yksi matkustaa tajuntaansa laajentaakseen
\namerikkalaisittain mystiisiin paikkoihin, kuten Intiaan ja Ranskaan. Eugenides
\nmukailee viktoriaanisten romaanien naurettavuuksiin asti paisuneita
\nparisuhdesotkuja. Siin\u00e4 miss\u00e4 Naimapuuhien<\/i> edelt\u00e4j\u00e4 Middlesex<\/i> on
\nkiinnostavan r\u00f6nsyilev\u00e4, uudempi kirja ei onnistu j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4 j\u00e4lke\u00e4.
\nProosa on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mutta Larryn, Leonardin, Madelainen ja Mitchellin
\nyksiulotteisiksi j\u00e4\u00e4viin hahmoihin ei juonen tasapaksuuden takia muodostu
\nromaanin pituuden edellytt\u00e4m\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4 suhdetta. Aikuisuutta kohti matkaavien
\nnuorten rakkausvaikeudet eiv\u00e4t kiinnosta kirjallisuudelta muutakin kuin
\npelkk\u00e4\u00e4 lukunautintoa odottavaa lukijaa tarpeeksi.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMelender m\u00e4\u00e4ritteli Antiaikalaisessa <\/i>Eugenidesin
\npoliittisesti tyylitajuiseksi kirjailijaksi. Kommentti
\ntarkoittaa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 amerikkalaiskirjailija v\u00e4lttelee
\nparhaansa mukaan poliittisia t\u00f6lv\u00e4isyj\u00e4, sek\u00e4 toisaalta sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen
\nkirjojensa mieshahmot ovat poliittisesti korrekteja. Naimapuuhien<\/i> miehet
\nv\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t sopivalla itsekriittisyydell\u00e4\u00e4n pelottavana ilmestyksen\u00e4 taustalla
\nh\u00e4\u00e4lyv\u00e4n sovinistisen leiman. Melender lainaa Elaine Blairia, jonka
\nmukaan Eugenidesin, Jonathan Franzerin ja edell\u00e4 mainitun Safran Foerin
\nkaltaiset nuoremmat amerikkalaiset kirjailijat haluavat ett\u00e4 heist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n.
\nT\u00e4m\u00e4 johtaa keskitien kirjallisuuteen. Melenderi\u00e4 “h\u00e4iritsee franzeneissa,
\neugenideseissa ja safran foereissa ennen muuta se, ett\u00e4 heid\u00e4n romaaninsa ovat
\nniin laskelmoidusti lukijayst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 puuttuu vaaran tuntu l\u00e4hes
\nkokonaan. Ne eiv\u00e4t vaadi lukijalta muuta kuin ett\u00e4 h\u00e4n ottaa mukavan asennon
\nlaiskanlinnassaan, tyhjent\u00e4\u00e4 mielens\u00e4 h\u00e4iritsevist\u00e4 ajatuksista ja antaa
\ntarinan kuljettaa mukanaan.\u201d<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nViihdytt\u00e4miseen keskittyville tarinoille
\non toki paikkansa. Kultaisen keskitien kulkeminen est\u00e4\u00e4 amerikkalaista
\nnykykirjallisuutta kuitenkin nousemasta sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4
\nmaailmankirjallisuudeksi. Yhdysvalloissa tehtyj\u00e4 kirjoja luetaan
\nkyll\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa, mutta harvasta niist\u00e4 on muuksi kuin miellytt\u00e4v\u00e4ksi
\najankuluksi. Melender nostaa Eugenidesin, Franzerin ja Safran Foerin
\nyl\u00e4puolelle vanhat j\u00e4\u00e4r\u00e4t, kuten Norman Mailerin, Philip Rothin ja John
\nUpdiken. Heid\u00e4n lis\u00e4kseen voisi mainita aikaa kest\u00e4vi\u00e4 romaaneja julkaisseet
\nDon DeLillon ja David Foster Wallacen. Kaikki amerikkalainen kirjallisuus ei
\nsuinkaan ole kertak\u00e4ytt\u00f6ist\u00e4.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Saamansa huomion puolesta eturivin amerikkalainen nykykirjailijoihin kuuluva Jeffrey Eugenides totesi kollegansa Jonathan Safran…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":593,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[244,303,403],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/eugenides-022.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/eugenides-022.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/88"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=88"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/88\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3248,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/88\/revisions\/3248"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/593"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=88"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=88"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=88"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}