{"id":92,"date":"2012-09-10T08:21:00","date_gmt":"2012-09-10T05:21:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/merkintoja\/runojen-kirjoittamisesta\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:09","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:09","slug":"runojen-kirjoittamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/runojen-kirjoittamisesta\/","title":{"rendered":"Runojen kirjoittamisesta"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n
\n
<\/b><\/div>\n
\nMiten runoni syntyv\u00e4t<\/b><\/div>\n
\n
\n
\n<\/b>(Kirjoitettu
\nEiran aikuislukiossa 19.3.2012 pidetty\u00e4 luentoa varten.)<\/i><\/p>\n

<\/b>1<\/p>\n

Tulin puhumaan teille kahdesta aiheesta, siit\u00e4 miten aloin kirjoittamaan runoja
\nja siit\u00e4 miten runoni syntyv\u00e4t.<\/p>\n

Aloitin kirjoittamisen runsaat kymmenen vuotta sitten. Olin 17-vuotias, k\u00e4vin
\nHeinolan lukiota ja suunnittelin muuttoa Helsinkiin. Muutto toteutui seuraavana
\nvuonna. Runojen kirjoittamisen aloittamiseen liittyi kohdallani murrosvaihe, tyypillinen
\nhalu irrottautua Heinolan kaltaisen pienen kaupungin pienist\u00e4 piireist\u00e4, ja
\nmiksei my\u00f6skin kapina, monelle meist\u00e4 tuttu halu irrottautua vanhempiemme
\narvoista ja luoda oma arvomaailmamme.<\/p>\n

Suurin osa lukioaikaisista yst\u00e4vist\u00e4ni joi ja osa k\u00e4ytti huumeita. Se oli heid\u00e4n
\ntapansa kapinoida. K\u00e4sitin itse kirjoittamisen tervehenkiseksi vastavirtaan
\nkulkemiseksi, koska siin\u00e4 keskityttiin luomiseen tuhoamisen sijaan. Kiteytettyn\u00e4
\nvoidaan sanoa, ett\u00e4 aloin kirjoittamaan ensisijaisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni itseni,
\nmutta my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni paikkani maailmassa. Olen kirjoittanut siit\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n

Runojen pariin p\u00e4\u00e4tymisell\u00e4ni ei ollut mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 syyt\u00e4. Lainasin
\nHeinolan kirjastosta hetken mielijohteesta tunnettuja runoilijoita,
\nmuistaakseni ainakin Pentti Saarikoskea, ja ryhdyin j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti
\ntutustumaan heid\u00e4n tuotantonsa. T\u00e4llainen k\u00e4ytt\u00e4ytyminen on minulle tyypillist\u00e4:
\nryhdyn aina kaikkeen tosissani ja mahdollisimman vakavalla mielell\u00e4. Se
\nvaikeuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta on hy\u00f6dyksi ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4. Kuuntelin ensimm\u00e4iset
\nrunot lainattuani samaan aikaan my\u00f6s niin sanottua taidemusiikkia, jollaisena
\npidin muun muassa Bob Dylania ja CMX:\u00e4\u00e4, ja aloin kiinnostua laajemmin
\ntaiteesta. Esimerkiksi laulujen sanoittamista en kuitenkaan jostain syyst\u00e4 edes
\nyritt\u00e4nyt. P\u00e4\u00e4tin kirjoittaa runoja.<\/p>\n

Lukioaikaisessa heinolalaisessa yst\u00e4v\u00e4piiriss\u00e4ni ei harrastettu kirjallisuutta.
\nSana \u201dtaide\u201d ei tarkoittanut t\u00e4ss\u00e4 todellisuudessa mit\u00e4\u00e4n, tai ei ainakaan mit\u00e4\u00e4n
\nj\u00e4rjellist\u00e4. El\u00e4m\u00e4mme py\u00f6ri alkoholin, autojen, tytt\u00f6jen ja videopelien ymp\u00e4rill\u00e4.
\nEn my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muista, ett\u00e4 opettajamme olisi yl\u00e4asteen tai lukion \u00e4idinkielen
\ntunneilla puhunut runoudesta tai muusta kirjallisuudesta, joten te olette n\u00e4hd\u00e4kseni
\nt\u00e4ss\u00e4 suhteessa ja t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 minua paremmassa asemassa. Koulunk\u00e4ynti ei
\nrehellisyyden nimiss\u00e4 minua juuri kiinnostunut. Olen itseoppinut ja jouduin
\netsim\u00e4\u00e4n Saarikosken, Paavo Haavikon, Eeva-Liisa Mannerin ja muut minulle t\u00e4rkeiksi
\ntulleet runoilijat itse.<\/p>\n

Bruce Springsteen on todennut, ett\u00e4 musiikki antoi h\u00e4nelle identiteetin. H\u00e4n l\u00f6ysi
\nsoittaessaan omien sanojensa mukaan itsens\u00e4. Voin sanoa samaa kirjallisuudesta.
\nMuistan hyvin miten opin lukemaan runoutta. Siihenh\u00e4n on useimpien mielest\u00e4
\nvaikea saada otetta. Lainasin Heinolan kirjastosta \u00e4\u00e4nilevyn, jossa Pentti
\nSaarikoski luki \u00e4\u00e4neen runojaan. Vertasin \u00e4\u00e4neen luettuja tekstej\u00e4 kirjan
\nrunoihin ja opettelin rytmi\u00e4. Osasin pian pys\u00e4hty\u00e4 oikeissa kohdissa. <\/p>\n

Suosittelen kyseist\u00e4 tapaa kaikille. Runot noudattavat omaa kummallista
\nkielioppiaan, johon ei ole helppo p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n, mutta jonka omaksumalla p\u00e4\u00e4see
\nnauttimaan suuresta kielellisest\u00e4 rikkaudesta. Muutamaan kertaan mainitsemani
\nSaarikosken teksteist\u00e4 on muutenkin melko vaivatonta aloittaa, koska h\u00e4nen
\nkirjoitustapansa on jutusteleva, eik\u00e4 aloittelijan n\u00e4k\u00f6kulmasta yht\u00e4 haastava
\nkuin esimerkiksi Paavo Haavikon tai Eeva-Liisa Mannerin tyyli.<\/p>\n

Olen jo pitk\u00e4\u00e4n harkinnut ammattikirjailijaksi ryhtymist\u00e4. Ensimm\u00e4iset runoni
\neiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n olleet mist\u00e4\u00e4n kotoisin, koska minulla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista
\nk\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4, mutta aloin jo niiden my\u00f6t\u00e4 suhtautumaan
\nlyriikan tekemiseen ammattimaisesti. En ajatellut runouden olevan minulle
\nharrastus, vaan ty\u00f6t\u00e4 ja olennainen itseilmaisun tapa. Kirjoittamisesta tuli
\nnautinto. Kirjoitin paljon ja jatkuvasti, koska halusin kehitty\u00e4 ja oppia lis\u00e4\u00e4
\nitsest\u00e4ni. Aloin runoilijaksi ryhdytty\u00e4ni panemaan merkille pieni\u00e4
\nyksityiskohtia, jotka olivat aiemmin j\u00e4\u00e4neet minulta huomaamatta. Pystyin
\nesimerkiksi arvostamaan ennen itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4 pit\u00e4mi\u00e4ni asioita, kuten luonnossa
\ntapahtuvia muutoksia.<\/p>\n

Kirjoitin aluksi keskivertolukijan n\u00e4k\u00f6kulmasta melko vaikeaa teksti\u00e4.
\nEsimerkiksi voidaan ottaa aloitusruno kokoelmastani Y\u00f6kiipij\u00e4<\/i>:<\/p>\n

Uni on surullinen sanoo ja jos
\non rakkautta on my\u00f6s muuta<\/p>\n

<\/b>mies pudonnut pois n\u00e4hty\u00e4\u00e4n
\nliian unta ja putoaa siit\u00e4 pois syliin
\njoka on pehme\u00e4 joka on luulo
\nikuisuudesta joka on jotain kaunista<\/p>\n

unen surullinen saapuminen sen siivitt\u00e4 on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikea lent\u00e4\u00e4
\nnaista jonka jo k\u00e4vely k\u00e4y
\nrunoudesta ja mustat ovat h\u00e4nen siipens\u00e4<\/p>\n

hyv\u00e4n y\u00f6n j\u00e4ljet ovat pehme\u00e4t ovat aivan liian helposti unohdettavissa
\novat punaisen v\u00e4riset ovat
\nmusiikkia ovat katso k\u00e4si\u00e4ni ne ovat tulessa<\/p>\n

surullisuus pit\u00e4\u00e4 minut hengiss\u00e4 vaikka vaikeaa hengitt\u00e4minen ne
\nyht\u00e4 ne kahta ne kolmea ne niin
\npitk\u00e4\u00e4n kuin sormet riitt\u00e4v\u00e4t ne<\/p>\n

pitk\u00e4t matkat jonnekin joka ei en\u00e4\u00e4 ole pelkk\u00e4 sijainti vaan ehk\u00e4 jo koti.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on er\u00e4s kokoelman onnistuneimmista runoista. Tekstist\u00e4 on kuitenkin n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in
\najateltuna vaikea saada otetta. Tunnelma v\u00e4littyy, mutta kuvat ovat ep\u00e4tarkkoja.
\nT\u00e4m\u00e4 monista varhaisista runoistani l\u00f6ytyv\u00e4 ep\u00e4tarkkuus on vaivannut minua.
\nLuen vertailun vuoksi runon my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 kokoelmastani Kaukaisesta maasta<\/i>:<\/p>\n

Aamun l\u00e4pi voi n\u00e4hd\u00e4 maailman.
\nValo paistaa avoimeen taloon,
\nikkunoihin ja oveen.
\nSe ei pelk\u00e4\u00e4.
\nP\u00e4iv\u00e4\u00e4 katsoessaan ihmettelee
\nkuinka \u00e4\u00e4ni on mahdollinen
\nmutta
\ny\u00f6n hiljaisuuskaan ei tule
\nhelposti.
\nPimeyden (aivan kuten valonkin)
\neteen on taisteltava.
\nOn sukellettava syv\u00e4lle l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen.
\nRuumiin on sukellettava mutta
\nsielussa n\u00e4kee liikkeen, yht\u00e4jaksoisen
\nsiirtymisen valosta pimeyteen
\nja takaisin,
\nonnen ettei ole toisin.<\/p>\n

Ajatteluni on Y\u00f6kiipij\u00e4n<\/i> ja Kaukaisen maan<\/i> v\u00e4liss\u00e4 kuluneena nelj\u00e4n\u00e4
\nvuotena muuttunut selke\u00e4mm\u00e4ksi. Pyrin koko ajan viem\u00e4\u00e4n lyriikkaani kiteytymp\u00e4\u00e4n
\nsuuntaan. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tavoitteenani on
\nyksinkertaisesti kuvata maailman kauneutta. Varsinaista runousoppia minulla ei
\nole.<\/p>\n

Joskus kuulee puhuttavan kirjailijan omasta \u00e4\u00e4nest\u00e4. Kopioijia riitt\u00e4\u00e4, mutta ainutlaatuiset
\nkirjoittajat ovat harvassa. Etsin omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4ni noin kymmenen vuotta, mutta voin
\nt\u00e4ss\u00e4 vaiheessa todeta tekem\u00e4ni ty\u00f6n olleen vaivan arvoista. T\u00e4hanastinen
\nkehittymiseni on vahvistanut jo alussa omaksumaani k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4
\nmelkein kuka tahansa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen ihminen kykenee tulemaan hyv\u00e4ksi
\nkirjailijaksi. L\u00e4hes kaikki lukemisen arvoinen teksti on pitk\u00e4j\u00e4nteisen ty\u00f6n
\ntulosta.<\/p>\n

Paul Auster kuvaili kirjoittamista \u201dparantumattomaksi taudiksi\u201d. Se voi h\u00e4nen
\nmukaansa iske\u00e4 keneen tahaansa el\u00e4m\u00e4ntilanteeseen tai ik\u00e4\u00e4n katsomatta. Auster
\nsanoi, ett\u00e4 kun kirjoittamisen pakko iskee, niin entiseen ei ole paluuta. Sen j\u00e4lkeen
\non vain kirjoitettava niin paljon ja niin hyvin kuin mahdollista. Austerin
\nitsest\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 tauti iski h\u00e4neen parikymppisen\u00e4 ja minuun noin kymmenen
\nvuotta sitten. Olin silloin 17-vuotias, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n viittaa siihen ett\u00e4 olisin
\nparantumassa.<\/p>\n

2<\/p>\n

Runojen tekemist\u00e4 on vaikea kuvata. Se tuntuu kaiken kirjoittamisen tapaan
\nyleens\u00e4 v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4 ja joskus luontevalta. Runojen tekemiseen liittyvi\u00e4
\nvaikeuksia on helppo osoitella, mutta onnistumisen m\u00e4\u00e4ritteleminen on
\nhankalampaa.<\/p>\n

Edell\u00e4 selvisi, ett\u00e4 teoriat ovat minulle vieraita. En tunnusta koulukuntia tai
\nnoudata s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. T\u00e4h\u00e4n on tosin teht\u00e4v\u00e4 se varaus, etten sulje mit\u00e4\u00e4n tekstin
\ntuottamisen tapaa pois ja varaan itselleni oikeuden hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 jonkun tai
\njoidenkin keksimi\u00e4 rajoituksia. Toinen runokokoelmani Kolibrilla pes\u00e4ns\u00e4 mustien liljojen syd\u00e4mess\u00e4 <\/i>syntyi siten, ett\u00e4
\ntulkinnasta riippuen joko lainasin tai varastin muiden runoilijoiden tekstej\u00e4
\nja yhdistelin niit\u00e4 uusiksi kokonaisuuksiksi. T\u00e4h\u00e4n tapaan:<\/p>\n

Me itse olemme labyrintti.
\nHuolla ruumissielusi mysteeri\u00e4
\nniin anna itse\u00e4si rakentaa
\nsill\u00e4 sin\u00e4 olet salaisuus ja
\nihme
\nsinussa asuu jumala.
\nLiiku.
\nPienet, pienet liikkeet
\nvapauttavat melkein-\u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n
\nenergian.
\nSiihen on k\u00e4tkettyn\u00e4 hyv\u00e4ily
\nja tuohon hyv\u00e4ilyyn k\u00e4tkeytyy
\nkokonaisuus
\nniin k\u00e4tkeydy hyv\u00e4ilyyn
\nlabyrinttiin
\ntoiseen
\nitseesi.<\/p>\n

En muista t\u00e4ss\u00e4 esimerkiss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4ni runoilijoita, mutta muistaakseni
\nlainasin ainakin Gunnar Bj\u00f6rlingi\u00e4 ja G\u00f6ran Sonnevia, mahdollisesti muitakin.
\nKolibrikirjassa hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni cut-up-metodilla syntyi kiinnostavaa teksti\u00e4,
\njollaista en itse olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti kirjoittanut. Tutustuin
\ncut-up-taidetekniikan historiaan ja selvensin sit\u00e4 kokoelman alkusanoissa.
\nMinulle selvisi, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin tukeutuminen saattaa auttaa kirjoittamiseen
\nliittyviss\u00e4 hankaluuksissa, kuten aloittamisen pelossa.<\/p>\n

Ranskassa toimii OuLiPo-niminen 1900-luvulla perustettu kokeellinen
\nkirjailijaryhm\u00e4, jonka j\u00e4senet sitoutuvat yhteisesti keksimiins\u00e4 ja hyv\u00e4ksymiins\u00e4
\nmielivaltaisiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin. Georges Perec, er\u00e4s
\nlempikirjailijoistani ja OuLiPon tunnetuimmista j\u00e4senist\u00e4, kirjoitti vuonna
\n1969 pitk\u00e4n romaaninsa La Disparationin<\/i>
\nk\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ainuttakaan e-kirjainta. Haastetta riitti, koska e on Perecin \u00e4idinkielen
\nyleisin vokaali. Kyseinen romaani on suomennettu nimell\u00e4 Katoaminen<\/i>. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s on sik\u00e4li hauska, koska siin\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n
\na-kirjainta, ja a:han on tietysti suomen kielen yleisin vokaali.<\/p>\n

Perecin vuoden 1978 p\u00e4\u00e4teos El\u00e4m\u00e4 K\u00e4ytt\u00f6ohje
\n<\/i>kuuluu romaanisuosikkeihini pitk\u00e4lti taidokkaasti r\u00f6nsyilev\u00e4n kielens\u00e4 t\u00e4hden,
\nmutta oulipolaisten ja muiden ryhmittymien s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuus on minulle
\nkirjoittajana p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti vierasta. Pyrin noudattamaan suomen kielioppia ja
\nsaamaan aikaan mahdollisimman sujuvaa teksti\u00e4, mutta varaan oikeuden
\nesimerkiksi uudissanojen (kuten y\u00f6kiipij\u00e4n) ja edell\u00e4 mainitun cut-up-tyylin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.
\nRunoutta ei voi rajata. On turha yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen millaisia runoja
\naikoo kirjoittaa. Liian tietoiseksi aikeistaan tuleva runoilija tekee v\u00e4kin\u00e4ist\u00e4
\nteksti\u00e4.<\/p>\n

Edellisest\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 kirjoitan mielell\u00e4ni impulsiivisesti ja
\nintuitiivisesti, samanaikaisesti mielell\u00e4 ja ruumiilla. Pyrin improvisoimaan,
\nvapautumaan meit\u00e4 yleens\u00e4 kahlitsevasta ajattelusta ja sukeltamaan
\nalitajuntaan. Vertaan mielell\u00e4ni runoutta musiikkiin, koska molemmat toimivat n\u00e4hd\u00e4kseni
\nsamalla tavalla. Hyv\u00e4n laulun tunnistavat nekin, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n s\u00e4velasteikosta
\ntai muusta teoriasta. Sama p\u00e4tee hyviin runoihin.<\/p>\n

Tarvitsen runon kirjoittamiseen kahta asiaa: aikaa ja tilaa. Kun n\u00e4m\u00e4 kaksi
\nperustarvetta on tyydytetty, niin mik\u00e4 tahansa on periaatteessa mahdollista. Voin
\nkirjoittaa runoja mist\u00e4 tahansa. Pyrin tekem\u00e4\u00e4n sarjoja, koska saan t\u00e4ll\u00e4
\ntavalla teksteihini kaipaamaani jatkuvuutta. K\u00e4sikirjoitusvaiheessa sarjoista
\non helppo koostaa teemoiltaan yhten\u00e4isi\u00e4 kirjoja. Tekeill\u00e4 oleva seuraava
\nkokoelmani Joki<\/i> on tehty t\u00e4ll\u00e4
\ntavalla. Etsin jatkuvasti mieless\u00e4ni kokonaisuuksiksi soveltuvia runoaiheita ja
\nkirjani Kaukainen maa<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 useita
\ntekstin etsimist\u00e4 kuvailevia kohtia. Esimerkiksi:<\/p>\n

Kirjoitan lakkaamatta
\nseuraan ajatuksieni
\npitk\u00e4\u00e4 ja mutkikasta tiet\u00e4
\netsien kaukaista maata
\nseuraa
\nja sinua
\netsien seuraavaa matkaa
\nja seuraavaa saapumista
\nja matkan jatkumista
\naina seuraavaa.<\/p>\n

Kyse on keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 etsinn\u00e4st\u00e4, mielen sis\u00e4ll\u00f6n selvitt\u00e4misest\u00e4, j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4
\nja ajatusten pukemista sanoiksi.<\/p>\n

Runoni syntyv\u00e4t siten, ett\u00e4
\nistun alas, juon kahvia, kuuntelen musiikkia, keskityn ja alan kirjoittaa.
\nTunnin tai kahden p\u00e4\u00e4st\u00e4 olen tehnyt kymmenest\u00e4 viiteenkymmeneen lyhytt\u00e4 runoa,
\ntai osaa suuremmasta sarjasta. Pid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4ivien tai viikkojen taukoja s\u00e4keiden
\nty\u00f6st\u00e4misest\u00e4 kokeillakseni muita lajityyppej\u00e4. Teen arvosteluja kirjoista ja
\nvideopeleist\u00e4, koska niiden valmistaminen on suoraviivaista ja vaatii runoutta
\nk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 ajattelua. Esimerkiksi t\u00e4m\u00e4n esitelm\u00e4n tekeminen on ollut miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4
\nvaihtelua muuhun ty\u00f6h\u00f6n. Mink\u00e4 tahansa tekstin aloittaminen on minulle hankalaa,
\nmutta vauhtiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni sanat tulevat ik\u00e4\u00e4n kuin itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Jokainen kirjoittava ihminen tavoittelee flow-tilaan p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Kirjoittaminen on
\nvaikeaa: hyvi\u00e4 ajatuksia ei ole, teksti\u00e4 ei synny ja lauseet vaikuttavat v\u00e4kisin
\nv\u00e4\u00e4nnetyilt\u00e4. Viime vuosisadalla el\u00e4nyt tuottelias taidemaalari Francis Bacon v\u00e4itti,
\nettei pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n lahjakkaana, vaan ainoastaan kyvykk\u00e4\u00e4n\u00e4 vastaanottamaan
\nmuualta tulevia viestej\u00e4. H\u00e4n k\u00e4sitti olevansa maalatessaan ukkosenjohdatin,
\njoka siirt\u00e4\u00e4 ulkopuolelta l\u00e4hetetyt salamat (eli kuvat) kankaalle.<\/p>\n

Ymm\u00e4rr\u00e4n mit\u00e4 Bacon halusi sanoa. H\u00e4n kuvaili flow\u2019ta, joka valtaa jokaisen
\ntaiteilijan ty\u00f6skentelyn jossain vaiheessa. Parhaat runot syntyv\u00e4t
\npakottomasti. Korjaan s\u00e4keit\u00e4ni j\u00e4lkeenp\u00e4in, koska nopeasti yl\u00f6s pantuun
\ntekstiin j\u00e4\u00e4 helposti ajatus-, huolimattomuus- ja kirjoitusvirheit\u00e4, mutta
\nsuurin osa hyvist\u00e4 runoistani on silti syntynyt kerralla. Vaivattoman
\nkirjoittamisen tila on minulle tuttu, enk\u00e4 pid\u00e4 sen tavoittelua ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4
\nongelmana. Suurimmalle osalle kollegoistani runojen kirjoittaminen on tosin kuulemani
\nmukaan todella vaikeaa.<\/p>\n

Runoilija Harri Nordell totesi hauskasti ja osuvasti, ett\u00e4 proosan
\nkirjoittaminen tuo h\u00e4nen mieleens\u00e4 lankkuaidan maalaamisen. Sit\u00e4 kirjoittava
\naloittaa tietyst\u00e4 kohdasta ja lopettaa tiettyyn paikkaan. Sama toistuu
\nseuraavalla kerralla. Runous on Nordellin mukaan sen sijaan \u201dsuoraan helvetin
\nseitsem\u00e4nnest\u00e4 piirist\u00e4\u201d. Maailmassa riitt\u00e4\u00e4 tietysti runoilijoita, jotka
\nnaureskelevat kaikelle tai kirjoittavat esimerkiksi omista humalaisista
\ntoilailuistaan, mutta suurin osa lyyrikoista on n\u00e4hd\u00e4kseni Nordellin ja minun
\nkanssani samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 runous on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakava asia. Proosaa voi
\nsuunnitella, mutta runoutta tehdess\u00e4\u00e4n aloittaa aina puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4.
\nRunoilija joutuu kohtaamaan itsens\u00e4 ja maailman, eik\u00e4 parempaa suositusta t\u00e4lle
\nloputtomia mahdollisuuksia tarjoavalle lajityypille voi mielest\u00e4ni antaa.<\/p>\n

Kiitos.<\/p>\n

Esa M\u00e4kij\u00e4rvi
\n<\/b>esa.makijarvi[at]gmail.com<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Miten runoni syntyv\u00e4t (Kirjoitettu Eiran aikuislukiossa 19.3.2012 pidetty\u00e4 luentoa varten.) 1 Tulin…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":601,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[303,307,436],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/writingcomp.jpg","blog_id":50},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/50\/2015\/05\/writingcomp.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/92"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/users\/69"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=92"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3252,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions\/3252"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media\/601"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=92"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=92"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/merkintoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=92"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}