Jusu Annalan kirjasta aDIEuXit (Ntamo, 2008)

aDIEuXit on kommentoijalle vaikea pala. Se on sekasotku, kielisokkelo ja kerta kaikkiaan mahdoton kirja käsitellä konventionaalisin perustein. Alussa lainataan rehvakkaasti Wittgensteinia ja Dantea. Kyse on kielen perusteiden tutkimisesta. Esitetään ikuisia kysymyksiä: mikä on kirjallisuutta? Mikä runoutta? Vai mitä pitäisi sanoa tästä, nokturnon artikkelista lainatusta runosta:

A QUOI UN POÈTE EST-IL BON?

Itest litlkubirdu, ausyystumnmuu2n währ(end)kaan
c@cht&ty, preparpantu al buio
compl&o lådtikkoon,
göra
fetar&&tu
mångkertai(seksi) undja kill&tu
noyerttamalla Armagnaciin
– hic!
Br@ent&tu ownssa f@vassaan
& e@ty aus boneuineen, siipngs.
D am it Criticojen fingrm&
eivät sporcarsitune&,
sen legl@ rollttiin pap/eriin.
C’est fruitvrai. Voilàbouill&out!
bonBon APPÉtit,
Monsieurra Côtel&te d’Porc.

Niinpä. Jusu Annalan runot ovat usein valtavirrasta poikkeavia, mutta aDIEuXit on hänen selvästi kokeilevin kirjansa tähän asti. Ei siis mikään ihme, että kirjaan ei yksikään arvostelija ole tietääkseni tarttunut. Meillä kun tupataan edelleen pelkäämään erilaista. Eikö kuitenkin pitäisi argumentoida, että runo on jo itsessään erilaista, ja kriitikon tulisi siksi siihen tarttua? aDIEuXit ei nimittäin ainakaan sulje itseään ulos laadullisin perustein.

Kirjan runot pyörivät sivuilla hallitsemattomasti. Erikokoiset kirjaimet, käsittämättömät sanayhdistelmät ja Lassi Hyvärisen kirjoitustyylin mieleen tuovat typografiset kokeilut seuraavat toisiaan. Puhtaasti kokeilevana kirjana Annalan uusin ei ole mikään mestariteos, kuten esimerkiksi Kari Aronpuron monet julkaisut, mutta sen vahvuus on lyhyt mitta. Annalan vyörytystä jaksaa hyvin aDIEuXitin vajaan 50 sivun verran.

Kustantajakin heittää esittelysivulla ranttaliksi: ”Sitaatti Wittgensteinilta pitää jo sinällään. Tietenkin jonkinlainen dadaismi, Tzara, cummings, Joyce, Lewis Caroll… valaisseet pimeyttä jota ei ole, ja toisaalta, sen läpi ei voi nähdä. ’Dreamy min dryyms, snoor und snyyze. Yxinyt. Vajos. Ajos. Jos.’” Mitäpä tähän enää lisäämään? aDIEuXit kehittää Annalan edellisen kirjan, Paellan, ideaa kiinnostavalla ja tuoreella tavalla.