Villin lännen kuolemasta

Sam Peckinpahin väkivaltaisessa elokuvassa Hurja joukko (1969) ja Rockstar Gamesin viihdyttävässä videopelissä Red Dead Redemption 2 (2018) villin lännen, myyttisen yhdysvaltalaisen maiseman ja käsitteen, hiipumista romantisoidaan vain vähän. Palasin näiden teosten pariin ja huomasin niiden muistuttavan toisiaan. Sekä filmissä että pelissä seurataan kelkasta pudonneita rikollisia, jotka taistelevat niin kutsuttua sivistystä vastaan sen levitessä kaupungeista syrjäseudulle.

Villillä lännellä (Wild Westillä) viitataan yleensä rajaseudun (frontier) uudisasukkaiden elämään ja noin vuosiin 1861–1890. Kyseisen jakson ”alussa kärsittiin sisällissodasta ja lopussa nähtiin viitteitä imperialismin sekä monopolien ajasta” (s. 34), kuten totesin tietokirjassani Rautainen 80-luku – toimintaelokuvan kultainen vuosikymmen (2018). Rajaseudulla tarkoitettiin kiinteän ja valvotun Yhdysvaltojen rajan länsipuolista aluetta, josta kuka tahansa tarpeeksi epätoivoinen tai rohkea saattoi vallata itselleen tietyn verran vapaata maata.

Lakia oli vaikea valvoa. Rauhattomuutta riitti, mutta villin lännen maine esimerkiksi verenhimoisine intiaaneineen ja lainsuojattomineen on osin mielikuvitusta. Todellisuutta väritettiin ja esimerkiksi väkivaltainen sisältö tuli amerikkalaisiin elokuviin juuri westernien, vanhimman ja rakastetuimman lajityypin, kautta. Peter von Bagh kirjoittaa Lajien synnyssä, että ”Länsi on Amerikan historian ja tietoisuuden vertauskuva. Keskeinen ajatus matkassa Länteen on Frontier – Raja – eli tietoisuus rajoittamattomista mahdollisuuksista, unelma ikuisesta nuoruudesta ja ikuisesta elämästä.” (s. 21)

Valkokankaalla villin lännen aitoa elämää ihannoitiin muun muassa Gary Cooperin Sheriffissä (1952), John Waynen Rio Bravossa (1959) ja Clint Eastwoodin Hyvissä, pahoissa ja rumissa (1966). Vaikka viimeisen sävy oli pessimistinen, sen kylmäveriset tappajat olivat kuitenkin viileitä ja siten samaistumisen kohteita. Hurjan joukon ja Red Dead Redemption 2:n antisankarit ovat viimeisiä keikkojaan tekeviä ikääntyviä roistoja, mutta heidän puolelleen asettuu, koska heitä jahtaavat tahot ovat niin ilkeitä. Lainsuojattomat kieltäytyvät hyväksymästä ahneuteen perustuvaa järjestystä ja kapinoivat sitä vastaan.

Hurja joukko on Red Dead Redemption 2:ta monisyisempi, koska elokuvassa käsitellään villin lännen lopun lisäksi Vietnamin sotaa, joka oli sitä tehtäessä ottamassa kierroksia. Peckinpah tarttuu suuriin yhdysvaltalaisiin traumoihin ja käsittelee niitä rohkeasti. Kuten von Bagh kirjoittaa, Hurjan joukon kohtauksista ”välittyy illuusioton kuva ihmisen halusta dominoida ja tappaa.” (s. 377)

Filmi sijoittuu itse asiassa vuoteen 1913, kauan rajaseudun virallisen lakkauttamisen jälkeen, siinä missä peli alkaa aivan 1800-luvun lopusta. Kuten kommentoin Rautaisessa 80-luvussa, Hurjassa joukossa eletään aikaa ”juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen verilöylyjä. Peckinpahin ohjauksessa autojen ja junien kaltaiset turhat keksinnöt ovat pilanneet hevosilla liikkuvien rehellisten ja yksinkertaisten erämaiden miesten elämän. Elokuvan rosvojoukko ratsastaa takapajuiseen Meksikoon etsimään elämäntavalleen jatkoa.” (s. 35)

Rajaseudun valloittaminen ja kesyttäminen liittyivät amerikkalaisiin päähänpinttymiin, kuten käsityksiin maan kohtalonkutsumuksesta ja poikkeuksellisuudesta. Red Dead Redemption 2:n asesankarit yrittävät suojella pientä joukkoa siviilejä, jotka ovat liittyneet heidän ryhmäänsä vapaaehtoisesti ja jonkinlaisen poliittisen utopian toivossa. Valtiota johtavat kapitalistit eivät kuitenkaan hyväksy heidän anarkismiaan.

Hurjaa joukkoa korrektimmassa Red Dead Redemption 2:ssa karskien miesten rinnalle nousee vahvoja naisia. Parhaat villin lännen tarinat miettivät kuitenkin sukupuolikysymysten sijaan luopumisen vaikeutta. Muuttuvia aikoja ei ole helppo hyväksyä, mitä puidaan myös Eastwoodin Armottomassa (1992). Sen ikääntynyt palkkatappaja huomaa väkivallan seuraavan häntä haamuna. Kaikkien näiden töiden sävy on surullinen. Villi länsi ei ehkä ollut sellaista ilotulitusta kuin millaisena se on esitetty, mutta kyseessä oli silti yksi Yhdysvaltojen historian värikkäistä luvuista.