{"id":118,"date":"2011-10-08T16:56:00","date_gmt":"2011-10-08T13:56:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/sokerina-pohjalla\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:43","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:43","slug":"sokerina-pohjalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/sokerina-pohjalla\/","title":{"rendered":"Sokerina pohjalla"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Yritin pari viikkoa sitten j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 bileet muun muassa vanhenemiseni kunniaksi. Se oli rohkeinta, mit\u00e4 olen pitk\u00e4\u00e4n aikaan tehnyt. Laitoin peliin kaiken. Menin syd\u00e4n pamppaillen nukkumaan ja mietin Lidlist\u00e4 ostettavia sipsej\u00e4 ja muita tarjoiluja. Siivosin p\u00e4iv\u00e4n, hukutin villakoirat siniseen vesisankoon ja kiipesin tiskivuorelle. Toivoin, ett\u00e4 kukaan vieraista ei keksisi kurkistaa keitti\u00f6n laatikoihin. Yhdest\u00e4 l\u00f6ytyi vasara, toisesta kadonnut hiustenkuivaaja. <\/p>\n

Tein kaikkeni, jotta asuntoni olisi n\u00e4ytt\u00e4nyt normaalin syntt\u00e4risankarin kodilta. Lavastus oli l\u00e4hes t\u00e4ydellinen. \u00c4iti oli leiponut juhlia varten suklaap\u00e4\u00e4llysteisi\u00e4 tuulamantorttuja,
\njoita on tarjoiltu jo yksivuotissyntt\u00e4reill\u00e4ni. Yst\u00e4v\u00e4ni J. loihti bileit\u00e4 varten sienipiirakan, jonka tuoksu leijui rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n aivan suunnitelmien mukaan. Se valmistui kolmea minuuttia ennen kuin ensimm\u00e4iset vieraat saapuivat.<\/p>\n

Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes er\u00e4s pahaa aavistamaton vieras esitti kysymyksen.<\/p>\n

H\u00e4n tiedusteli, saisiko h\u00e4n kahviinsa sokeria.<\/p>\n

Sokeria?<\/p>\n

Keitti\u00f6\u00f6n laskeutui syv\u00e4 hiljaisuus. Ihmiset katsoivat minua, silm\u00e4t odotuksesta opaalinmustina. Kello tikitti, mutta ei sein\u00e4ll\u00e4. Syd\u00e4mess\u00e4ni naksutti ainoastaan yksi ajatus: jos nyt l\u00e4htisin, kuinka kauan kest\u00e4isi tuikata itsens\u00e4 tuuletusparvekkeelle ja kavuta palotikkaita alas pakoon?<\/p>\n

Olin hetken hiljaa. Lopulta kamppasin kauhuni hersyv\u00e4\u00e4n hymyyn ja lausuin yksinkertaiset sanat: “Sokeria ei ole.”<\/p>\n

Keitti\u00f6 kohahti. Vieraat ny\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t. Katseet kierteliv\u00e4t seiniss\u00e4 ja sukissa. Sisareni yritti kevent\u00e4\u00e4 tunnelmaa kysym\u00e4ll\u00e4 vitsikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4: “No olisko Hermesetasta?”<\/p>\n

Mieleeni tuli heti jokin kreikkalainen tragedia. Hermesetastakaan ei valitettavasti ollut, vaikka omistin, luoja paratkoon, jo liikaakin kirjoja.<\/p>\n

T\u00e4llaisina hetkin\u00e4 toivoisi todellakin k\u00e4yneens\u00e4 Lapuan em\u00e4nt\u00e4koulun. Toivoisi olleensa valppaana kahdeksannen luokan kotitaloustunneilla. Toivoisi lukeneensa keittokirjoja yht\u00e4 paljon kuin L.M. Montgomeryn<\/b> Runotytt\u00f6<\/i>-romaaneja. Toivoisi kuorineensa sipuleita yht\u00e4 suurella innolla kuin oman identiteettins\u00e4 kerroksia. Toivoisi ostaneensa Ikeasta viinilaseja.<\/p>\n

(Niit\u00e4 kaivattiin erityisesti silloin, kun syntt\u00e4rivieraat piteliv\u00e4t k\u00e4siss\u00e4\u00e4n muumimukeja ja yrittiv\u00e4t p\u00e4ihty\u00e4.)<\/p>\n

Bileiden j\u00e4lkeen kesti jonkin aikaa nousta pohjalta. Sain valtavasti lohtua paitsi pianon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00f6k\u00f6ttelevist\u00e4 lahjoista, my\u00f6s portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan<\/b> teoksesta Levottomuuden kirja<\/i> (suom. Sanna Pernu). Siin\u00e4 Pessoan alter ego, apulaiskirjanpit\u00e4j\u00e4 Bernardo Soares Lissabonin kaupungista pohtii, millaista on olla uneksija. Tunnistan itseni l\u00e4hes jokaisesta sanasta:<\/p>\n

Tarkastellessani itse\u00e4ni ulkopuolisen silmin – kuten melkein aina tarkastelen – huomaan ettei minusta ole toiminnan mieheksi; minua h\u00e4iritsee jo pelkk\u00e4 ajatus ett\u00e4 joutuisin tekem\u00e4\u00e4n suunnitelmia ja aloitteita; en kykene kommunikoimaan ihmisten kanssa; minulla ei ole sis\u00e4ist\u00e4 viisautta ryhty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n henkist\u00e4 ponnistusta vaativaan puuhaan eik\u00e4 fyysist\u00e4 kest\u00e4vyytt\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4n mekaaniseen ty\u00f6h\u00f6n. On t\u00e4ysin luonnollista, ett\u00e4 olen sellainen. Uneksijat ovat sellaisia.<\/i><\/p>\n

Pessoan mielest\u00e4 viisaita ja onnellisia ovat ne, jotka k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kaikki on pelkk\u00e4\u00e4 kuvitelmaa. H\u00e4n saattaa olla oikeassa. Ehk\u00e4 sokeria ei ole edes olemassa. Ehk\u00e4 viinilasitkin ovat pelkk\u00e4 kangastus, ainakin siihen asti kun saan niit\u00e4 lahjaksi. Kansankielell\u00e4 voisi todeta, ett\u00e4 Pessoa oli taivaanrannan maalari. Taivaanrantaa maalaan min\u00e4kin, omalla tavallani, ja uskon, ett\u00e4 sill\u00e4 on my\u00f6s hyvi\u00e4 seurauksia. Kuten Pessoa viisaasti toteaa:<\/p>\n

“Todellisen maailman auringonlasku on tavoittamaton ja hetkellinen. Uneksijan auringonlasku on pysyv\u00e4 ja ikuinen.” <\/i><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yritin pari viikkoa sitten j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 bileet muun muassa vanhenemiseni kunniaksi. Se oli…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":457,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/Levottomuuden-kirja.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/Levottomuuden-kirja.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/118"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=118"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/118\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3690,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/118\/revisions\/3690"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/457"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=118"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=118"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=118"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}