![\"Suomen](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/08\/suomen-nykykirjallisuus-1-kuva.jpg\")
<\/a>Keskityin lukiessani nimenomaan kotimaiseen proosaan, joka on itselleni tutuinta aluetta. Lukemani perusteella nykyproosalle ovat ominaisia ainakin n\u00e4m\u00e4 tekij\u00e4t:<\/p>\n
*lajien rikkaus\u00a0ja monimuotoisuus<\/strong> (realistinen kirjallisuus, tieteis- fantasia- ja kauhukirjallisuus, uuskumma, surrealismi)<\/p>\n *metafiktio<\/strong> (kerrontaa kommentoivat tekstit, jotka paljastavat teoksen fiktiivisen luonteen, esim. Kari Hotakaisen Klassikko<\/em> ja Hannu Raittilan Kirjailijael\u00e4m\u00e4\u00e4<\/em>)<\/p>\n *autofiktio<\/strong> (romaanissa seikkailee kirjailijan niminen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, esim. Pirkko Saision Punainen erokirja <\/em>ja\u00a0Tuomas Vimman Helsinki 12. <\/em>My\u00f6s oma romaanini Paljastuskirja<\/a>\u00a0on Suomen nykykirjallisuus 1 -teoksessa m\u00e4\u00e4ritelty autofiktioksi.)<\/p>\n *historialliset aiheet\u00a0<\/strong>(mm. Leena Landerin, Jari Tervon, Katja Ketun ja Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen romaaneissa)<\/p>\n *sosiaalisten ongelmien tarkastelu\u00a0<\/strong>(mm. \u00a0Reko Lund\u00e1nin, Arto Salmisen ja Pirkko Saision teoksissa)<\/p>\n *kiinnostus el\u00e4m\u00e4kertoihin\u00a0<\/strong>(esim. Helena Sinervon Runoilijan talossa,<\/em>\u00a0Rakel Liehun Helene<\/em>, Karo H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen Yksin<\/em>)<\/p>\n *identiteetin, minuuden ja subjektiuden pohdinnat<\/strong>\u00a0(mm. Riitta Jalosen, Joel Haahtelan ja Riikka Pulkkisen romaaneissa)<\/p>\n *naiseuden kuvaukset\u00a0<\/strong>(naisen el\u00e4m\u00e4, ruumis, roolit, \u00e4itiys, naisen yhteiskunnallinen asema)<\/p>\n *mieheyden kuvaukset\u00a0<\/strong>(miehen ty\u00f6- ja yksityisel\u00e4m\u00e4, tunteet, seksuaalisuus, perhe)<\/p>\n *kansainv\u00e4listyminen\u00a0<\/strong>(paitsi proosan sis\u00e4ll\u00f6iss\u00e4, my\u00f6s itse kirjailijakunnassa globalisaation, kansainv\u00e4lisen liikkuvuuden ja maahanmuuton my\u00f6t\u00e4)<\/p>\n *postmodernit kokeilut<\/strong> (esim. \u00a0Antero Viinikaisen romaanit)<\/p>\n *yhteis\u00f6llisyyden kaipuu.<\/strong><\/p>\n Viimeksi mainittua kohtaa haluaisin avata hiukan enemm\u00e4n.<\/p>\n Leena Kirstin\u00e4<\/strong> ja Risto Turunen<\/strong> ovat tehneet kiinnostavan huomion artikkelissaan “Nykyproosan solmukohtia ja avauksia”: heid\u00e4n mukaansa 2000-luvun proosassa on havaittavissa kaipuuta menneen ajan yhteis\u00f6llisyyteen.<\/p>\n Suomalaisen kirjallisuuden traditiossa on tunnetusti kuvauksia kyl\u00e4yhteis\u00f6ist\u00e4, suvusta ja perheest\u00e4, jaetuista yhteis\u00f6llisist\u00e4 kokemuksista. Artikkelissa mainitaan esimerkkin\u00e4 V\u00e4in\u00f6 Linnan “yhteiskunnallis-kansallinen kirjallisuusk\u00e4sitys”.<\/p>\n Klassisina esimerkkein\u00e4 nousevat mieleeni my\u00f6s Aleksis Kiven Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em>, jossa tiivis yhteis\u00f6 muodostuu veljesten kesken,\u00a0tai vaikkapa Joel Lehtosen 1920-luvulla ilmestynyt romaani\u00a0Putkinotko,\u00a0<\/em>joka kuvaa viinatrokari Juutas K\u00e4kri\u00e4isen mets\u00e4l\u00e4isperheen ja h\u00e4nen vuokrais\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 aurinkoisena hein\u00e4kuun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n 1900-luvun lopulla individualismi ja yksil\u00f6arvot korostuivat, ja yhteis\u00f6 j\u00e4i yksil\u00f6n varjoon. T\u00e4m\u00e4 heijastui my\u00f6s ajan kirjallisuuteen. Esimerkiksi min\u00e4kertojan suosio on per\u00e4isin 1990-luvulta, yksil\u00f6keskeisen kerronnan ajalta.<\/p>\n Kirstin\u00e4n ja Turusen mukaan nykyproosassa on havaittavissa kaipuuta yhteis\u00f6n pariin. Esimerkiksi Heikki Turusen<\/strong>\u00a0uudemmissa romaaneissa haikaillaan agraarin el\u00e4m\u00e4nmenon selkeytt\u00e4. Nykyromaanissa tavoitellaan my\u00f6s yhteytt\u00e4 perheeseen, kuten Juha Itkosen<\/strong>\u00a0teoksessa\u00a0Kohti<\/em> (2007) ja Kari Hotakaisen<\/strong>\u00a0romaanissa\u00a0Ihmisen osa<\/em> (2009).<\/p>\n Artikkelia lukiessani tuli mieleeni my\u00f6s Satu Taskisen<\/strong>\u00a0Wieniin sijoittuva romaani T\u00e4ydellinen paisti<\/em> (2011), jossa suomalainen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Taru Korhonen yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti valmistaa herkullisen sianpaistin it\u00e4valtalaiselle miehelleen, t\u00e4m\u00e4n \u00e4idille, siskolle ja siskon tytt\u00e4relle – ja saada n\u00e4in yhteyden perheeseen ja vieraaseen kulttuuriin.<\/p>\n Ulla-Lena Lundbergin<\/strong> Finlandia-palkittu, toisen maailmansodan j\u00e4lkeiseen aikaan sijoittuva\u00a0J\u00e4\u00e4<\/em> (2012) on my\u00f6s mainio esimerkki yhteis\u00f6n kaipuusta. Nuoren papin perheest\u00e4 ja seurakunnasta kertova teos hohkaa saaristolaiskyl\u00e4n l\u00e4mmint\u00e4 yhteis\u00f6llisyytt\u00e4, mutta romaanin traaginen loppu s\u00e4rkee idyllin.<\/p>\n Artikkelissa todetaankin, ett\u00e4 entisaikojen yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 haikaillaan, mutta paluuta menneeseen ei ole.<\/p>\n Toisaalta yhteis\u00f6\u00e4 voi etsi\u00e4 my\u00f6s muualta kuin perheen, suvun tai kotikyl\u00e4n parista. Kirstin\u00e4 ja Turunen mainitsevat esimerkkin\u00e4\u00a0Mikko Rimmisen<\/strong>\u00a0Pussikaljaromaanin<\/em>\u00a0(2004), jossa yhteis\u00f6 muodostuu kaveriporukan kesken. Romaanissa kolme nuorta miest\u00e4 hengailee Helsingin Kalliossa, tavoittaen t\u00e4ysin oman kielen ja olemisen tavan.<\/p>\n Romaanin loppupuolelta l\u00f6ysin kohdan, jossa yhteis\u00f6n kaipuu ja tarve nousevat selv\u00e4sti esiin. Yksi miehist\u00e4 tuntee rinnassaan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen l\u00e4mpim\u00e4n olon ja miettii, miten ilmaisisi kiintymyksens\u00e4 yst\u00e4villeen.<\/p>\n “(- -) \u00a0tuli mieleen kaikkea ei ehk\u00e4 niin tarpeellista melodramaattista muhjua koskien me-henke\u00e4 ja muita sellaisia asioita, ja sitten sen huomasi vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan, siit\u00e4 ei tuntunut p\u00e4\u00e4sev\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n eroon, kiusallisesta tarpeesta tunnustaa se l\u00e4mmin onnellinen olo joka johtui kai l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4 ettei tarvinnut olla kokonaan yksin, ett\u00e4 siin\u00e4 oli mukana kuitenkin kaksi yst\u00e4v\u00e4\u00e4 (- -).<\/em><\/p>\n Kun asiaa ajattelen, huomaan yhteis\u00f6llisyyden kaipuun n\u00e4kyv\u00e4n my\u00f6s omissa kirjoituksissani. Esimerkiksi romaanissani V\u00e4limatka<\/a> (2012) pieness\u00e4 etel\u00e4pohjalaiskyl\u00e4ss\u00e4 asuva \u00e4iti ja h\u00e4nen kaksi aikuista tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n kaipaavat kadonnutta is\u00e4\u00e4, joka voidaan tavoittaa ainoastaan muistojen avulla. Uusimmassa kirjassani Ennen kuin kaikki muuttuu<\/a>\u00a0(2015) kaivataan voimakkaasti yhteytt\u00e4 toiseen ihmiseen, joka saattaa v\u00e4lill\u00e4 olla oma kumppani tai vieras asiakas kahvilassa, tai maailmaa n\u00e4hnyt juureton katusoittaja, jonka kertoja kohtaa novellissa Italialainen yst\u00e4v\u00e4:<\/p>\n Jokainen p\u00e4iv\u00e4 oli erilainen, h\u00e4n sanoi, n\u00e4ki uusia paikkoja ja rosoisia rautatieasemia, jumalaisia jokia ja autuaita auringonlaskuja. Joka p\u00e4iv\u00e4 tunsi olevansa elossa.<\/em><\/p>\n<\/a><\/a><\/a>