![\"peltoa](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/08\/peltoa-1.jpg\")
<\/a><\/p>\nViimeksi se iski minuun viime viikolla. Yht\u00e4kki\u00e4 huomasin, ett\u00e4 kes\u00e4 on kohta mennyt, ja min\u00e4 olin k\u00e4ynyt Lapualla vain kerran.<\/p>\n
Olin py\u00f6r\u00e4illyt Berliiniss\u00e4, rient\u00e4nyt kirjajulkkareista toiseen, hionnut Helsingin helteiss\u00e4, tuulettunut Taiteiden y\u00f6ss\u00e4, harjoitellut salsaa amfiteatterilla ja keskustellut 2000-luvun nykykirjallisuudesta ja kirjailijan asemasta yhteiskunnassa.<\/p>\n
Koko ajan tuntui olevan kiire johonkin.<\/p>\n
Sitten tuli p\u00e4iv\u00e4, jolloin syd\u00e4meni ilmoitti, ett\u00e4 minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 hetkeksi Pohjanmaalle. Ajattelin lapsuudenkotia ja laakeita maisemia, jokea joka virtasi kaupungin l\u00e4pi, j\u00e4rve\u00e4 jonne minua lapsena vietiin moottoriveneell\u00e4.<\/p>\n
Siin\u00e4 vaiheessa minun oli jo etsitt\u00e4v\u00e4 nen\u00e4liinaa.<\/p>\n
Lauantaina her\u00e4sin klo 9.20 ja p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 minun on pakko ehti\u00e4 klo 10.06 junaan. Ihme kyll\u00e4 se onnistui. En oikeastaan edes tied\u00e4, miten se on tieteellisesti katsottuna mahdollista.<\/p>\n Nyt kuitenkin olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Olen k\u00e4ynyt lenkill\u00e4 Simpsi\u00f6ll\u00e4 ja haistellut mets\u00e4n tuoksua, lukenut huoneessani\u00a0Alberto Moravian<\/strong> Keskip\u00e4iv\u00e4n aavetta<\/em>, ostanut Halpa-Hallista muun muassa valkoiset legginsit ja harmaan syysmyssyn (jossa paljettikukkia), selaillut Antti Tuurin\u00a0<\/strong>Lakeuden kutsua<\/em>\u00a0ja bongannut sielt\u00e4 t\u00e4llaisen lauseen:<\/p>\n ”Taina toi kahvit nyt p\u00f6yt\u00e4\u00e4n; min\u00e4 sanoin kotiseuturetkeni alkaneen tuttuun tapaan, loppumattomana kahvinjuontina.”<\/em><\/p>\n Lauantai-iltana suuntasin tytt\u00f6porukalla huvilakauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isiin Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen<\/a>\u00a0alueelle. Yksi seurueesta (joka oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Lapualla) huomautti, ett\u00e4 alue toi mieleen\u00a0Flow-festivaalin monine rakennuksineen ja mahdollisuuksineen. Kun tarkkailin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4ni t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, huomasin itsekin, ett\u00e4 jotakin yhteist\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 minulle tutulla maisemalla ja\u00a0Suvilahdella<\/a>.<\/p>\n Venetsialaisten p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4n\u00e4 oli Elonkerjuu<\/a>-orkesteri, jonka laulaja Juha Lagsr\u00f6m<\/strong> on kotoisin Lapualta. Yleis\u00f6ss\u00e4 vilahteli joitakin tuttuja kasvoja, kuten vanhoja koulukavereita jotka hengailivat omissa porukoissaan ja joille en uskaltanut menn\u00e4 juttelemaan.<\/p>\n Paitsi yhdelle vessajonossa.<\/p>\n Siit\u00e4 huomaan, ett\u00e4 olen ollut kauan poissa.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n