{"id":1605,"date":"2015-11-12T16:44:42","date_gmt":"2015-11-12T14:44:42","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=1605"},"modified":"2018-02-28T09:40:39","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:39","slug":"kuuntele-sydantasi-ja-kirjoita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kuuntele-sydantasi-ja-kirjoita\/","title":{"rendered":"Kuuntele syd\u00e4nt\u00e4si ja kirjoita"},"content":{"rendered":"

Ja ei oo mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ei vois sanoo, meiss\u00e4<\/em><\/p>\n

on pime\u00e4 mut meis on my\u00f6s valo.<\/em><\/p>\n

-Aurora: Kaikki mit\u00e4 n\u00e4\u00e4t<\/p><\/blockquote>\n

Olen viime aikoina kuunnellut usein Auroran<\/strong> kappaletta Kaikki mit\u00e4 n\u00e4\u00e4t<\/a>. Se kertoo tulisista tunteista ja ravistelevasta rakkaudesta, mutta valitsemani sitaatti sopii mielest\u00e4ni hyvin my\u00f6s kirjoittamiseen.<\/p>\n

Lainasin yll\u00e4 olevia sanoja, kun puhuin taannoin Porvoon Amistossa nuorille l\u00e4hihoitajaopiskelijoille. Puhuin siit\u00e4, miten kirjoittaminen voi toimia itseilmaisun keinona ja miten sanojen avulla voi ilmaista erilaisia tunteita: rakkautta, vihaa, iloa, surua, riemua, ep\u00e4toivoa.<\/p>\n

\"syksy<\/a><\/p>\n

Vierailuni Amistossa oli osa Lukukeskuksen ja Taiteen edist\u00e4miskeskuksen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4\u00a0Write on<\/a> -kirjailijakiertuetta, joka on suunnattu ammattioppilaitoksiin. Kiertueen tarkoituksena on kannustaa nuoria kirjoittamaan ja lukemaan.<\/p>\n

Aluksi puhuin lyhyesti kirjallisuusterapiasta, koska arvelin aiheen innoittavan tulevia l\u00e4hihoitajia. Olin tutkaillut vierailua varten kirjaa nimelt\u00e4 Hoivasanat<\/em> (toim. Silja M\u00e4ki\u00a0<\/strong>&\u00a0Terhikki Linnainmaa<\/strong>), joka on oivallinen opus kirjallisuusterapiasta kiinnostuneille.<\/p>\n

Hoivasanoissa<\/em> todetaan, ett\u00e4 luovan kirjoittamisen ja terapiakirjoittamisen ero on h\u00e4ilyv\u00e4. Luova kirjoittaminenkin voi olla terapeuttista, vaikka sill\u00e4 ei olisikaan terapeuttisia tavoitteita.<\/p>\n

”Jos runoutta ja kirjallisuutta ajatellaan taidemuotoina, ei niiden ole tarkoitus olla terapiaa, vaan taiteellisia luomuksia. Se ei est\u00e4 runoa tai tarinaa olemasta yksil\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta terapeuttinen, muutosta ja kasvua edist\u00e4v\u00e4”, kirjassa todetaan.<\/p>\n

\"20151112_143549<\/a><\/p>\n

Taide voi olla terapeuttista my\u00f6s sen vastaanottajalle, kuten taiteilija ja professori Teemu M\u00e4ki<\/strong>\u00a0on todennut esseekokoelmassaan\u00a0N\u00e4kyv\u00e4 pimeys <\/em>(2009). M\u00e4ki kirjoittaa, ett\u00e4 taide eroaa terapiasta juuri jaettavuudellaan: \u00a0”Se saattaa olla yht\u00e4 terapeuttista yleis\u00f6lleen kuin tekij\u00e4lleen.”<\/p>\n

T\u00f6rm\u00e4sin M\u00e4en pohdintoihin lukiessani\u00a0Niina Revon<\/strong>\u00a0pro gradu -tutkimusta ”Kirjailijana ja luovan kirjoittamisen ohjaajana – oppeja omista kokemuksista” (2010). L\u00f6ysin gradun etsiess\u00e4ni netist\u00e4 tietoa terapeuttiseen kirjoittamiseen liittyen. Opinn\u00e4ytety\u00f6ss\u00e4\u00e4n Repo pohtii muun muassa kirjailijaksi tulemista, l\u00e4helt\u00e4 itse\u00e4 kirjoittamista, terapiakirjoittamista ja kirjoittamisen ohjaamista.<\/p>\n

”Kirjoittamalla voi tutkia itse\u00e4\u00e4n, et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4, kertoa tarinoita, jotka ovat tai voisivat olla totta”, Repo tiivist\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Koen, ett\u00e4 kirjoittaminen on minulle useimmiten hyvinkin hoitavaa ja vapauttavaa. Olo helpottuu, kun jonkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen tunteen saa loihdittua vaikkapa laulun sanoiksi, novelliksi tai romaanin aluksi.<\/p>\n

\"kuva\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 lopullinen teos olisi suora, todellinen dokumentti minusta itsest\u00e4ni. Sanat el\u00e4v\u00e4t paperilla omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, draaman kaari muokkaa arjen kulkua, mielikuvitus laukkaa toden ohi.<\/p>\n

Repo tiivist\u00e4\u00e4 faktan ja fiktion eron hyvin gradussaan:<\/p>\n

”Vaikka fiktion kirjoittaja kirjoittaisi el\u00e4m\u00e4nkertakirjoittajan tavoin itsest\u00e4\u00e4n – etsisi itse\u00e4\u00e4n ja j\u00e4sent\u00e4isi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 – kirjoittamalla, \u00a0ei lopputulosta voi tulkita toden kautta.”<\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, kuinka paljon tekstiss\u00e4 on faktaa ja kuinka paljon fiktiota, onkin ehk\u00e4 lopulta se, millaisen tunteen tai reaktion teos her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijassa. Tulen aina todella onnelliseksi, jos oma kirjani on onnistunut koskettamaan jotakuta niin, ett\u00e4 h\u00e4n on nauranut tai itkenyt sen \u00e4\u00e4rell\u00e4, k\u00e4sitellyt kirjoitusteni kautta omia surujaan ja ilojaan.<\/p>\n

Puhuin opiskelijoille my\u00f6s aiheesta, jota olen paljon pohtinut: kirjoittajan rohkeudesta ja rehellisyydest\u00e4, uskalluksesta kurkistaa oman sielunsa kammioihin.<\/p>\n

”Kun kirjoitamme rehellisesti, teksti l\u00e4mpenee ja sen tuntee. Kun alamme aristella totuutta, sanat viilenev\u00e4t”, kirjoittaa Julia Cameron<\/strong> teoksessaan Tyhj\u00e4n paperin nautinto<\/em>.<\/p>\n

\"tyhj\u00e4n<\/a><\/p>\n

Teetin opiskelijoille muutamia kirjoitusharjoituksia, joissa tarkoituksena ei ollut tuottaa mit\u00e4\u00e4n ”hienoa” ja valmista, vaan kirjoittaa paperille niin kuin asiat ovat.<\/p>\n

Pyysin opiskelijoita esimerkiksi kirjaamaan yl\u00f6s heid\u00e4n ensimm\u00e4isen lapsuusmuistonsa. Oli hienoa huomata, kuinka nuoret kirjoittivat kyn\u00e4t sauhuten, omaan tarinaansa keskittyen.<\/p>\n

Tyhj\u00e4n paperin nautinto<\/em> -kirjassaan\u00a0Julia Cameron\u00a0toteaa, ett\u00e4 kirjoittaminen on pikemminkin muistiin merkitsemist\u00e4 kuin uuden keksimist\u00e4.<\/p>\n

”Kirjoittaminen on kuuntelevan syd\u00e4men taidetta”, Cameron sanoo.<\/p>\n

Tulkitsen tuon lauseen niin, ett\u00e4 ehk\u00e4 meiss\u00e4 uinuvat jo valmiiksi ne tarinat ja mahdolliset maailmat, jotka meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 luoda ja kirjoittaa.<\/p>\n

Meid\u00e4n t\u00e4ytyy vain kuunnella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ja ei oo mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ei vois sanoo, meiss\u00e4 on pime\u00e4 mut…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,24,1],"tags":[95,191,193,247,322,336,486,556,568,805,813,861],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/11\/syksy-pienempi-768x1024.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1605"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1605"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1605\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3538,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1605\/revisions\/3538"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1605"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1605"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1605"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}