![\"Rytmiss\u00e4\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/12\/rytmissa.jpg\")
<\/a><\/p>\nP\u00e4iv\u00e4t ovat vier\u00e4ht\u00e4neet \u00e4kki\u00e4, koska ne ovat olleet lyhyit\u00e4.<\/p>\n
Olen nukkunut pitk\u00e4\u00e4n ja pel\u00e4nnyt olevani jonkinlainen yhteiskunnan hylki\u00f6. Olen rakentanut kahtaa tarinaa ja ajatellut, ett\u00e4 ehk\u00e4 sittenkin olen osallinen jostakin. Olen tehnyt taustaty\u00f6t\u00e4 ja selvitt\u00e4nyt, kuinka monta sonnia voi olla keskisuurella maatilalla.<\/p>\n
Olen jumittunut yhteen kohtaukseen.<\/p>\n
Miten kuvata se hetki, kun kaksi ihmist\u00e4 kohtaa? Mist\u00e4 he puhuvat, miten he n\u00e4kev\u00e4t toisensa? Miten kertoa se niin, ett\u00e4 se on kiinnostavaa muillekin kuin minulle?<\/p>\n
Olen pit\u00e4nyt puheen Pohjalaisten osakuntien Porthan-juhlassa, sonnustautunut mustaan iltapukuun ja silkkihansikkaisiin ja muistellut, kuinka kirjoitin ensimm\u00e4isen kirjani Etel\u00e4-Pohjalaisen Osakunnan asunnossa noin 18 neli\u00f6n yksi\u00f6ss\u00e4. Olen sy\u00f6nyt j\u00e4lkiruuaksi pannacottaa, pidellyt k\u00e4dess\u00e4ni vesilasia ja laulanut juomalauluja kolmella eri kielell\u00e4.<\/p>\n
Olen surrut Pariisin terrori-iskuja, lukenut menehtyneist\u00e4 ja selviytyneist\u00e4 ja miettinyt, kuinka kaikki voi muuttua yhdess\u00e4 sekunnissa. Olen kirjoittanut aiheesta kolumnin<\/a> Ilkkaan ja ajatellut, ett\u00e4 ehk\u00e4 kirjoittaminen kuitenkin auttaa, kaikkeen.<\/p>\n Olen vieraillut \u00c4\u00e4nekosken\u00a0kirjallisuusmatineassa<\/a>, jota on j\u00e4rjestetty vuodesta 1964 l\u00e4htien. Olen googlannut, mit\u00e4 ‘matinea’ tarkoittaa ja painanut sen mieleeni. Olen nukkunut yhden y\u00f6n hotellissa Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 ja miettinyt, ett\u00e4 jos olisin muusikko, saattaisin jopa nauttia kiertue-el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Olen matkustanut junassa satoja kilometrej\u00e4 ja lukenut Laura Lehtolan<\/strong> esikoisromaania Pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalla<\/a>. Olen liikuttunut sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 kyyneliin, niin syd\u00e4mell\u00e4 siin\u00e4 kuvataan rakkautta ja rakkaan ihmisen menett\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Olen viett\u00e4nyt kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Pohjanmaalla, k\u00e4ynyt kolme kertaa teatterissa ja el\u00e4nyt siin\u00e4 sivussa tosiel\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n Olen k\u00e4ynyt Lapualla joulumyyj\u00e4isiss\u00e4 ja voittanut arvalla sein\u00e4kellon.<\/p>\n Olen n\u00e4hnyt ensilumen satavan ja olen n\u00e4hnyt sen sulavan pois.<\/p>\n Olen iloinnut siit\u00e4, ett\u00e4 Laura Lindstedt<\/strong> voitti Finlandia-palkinnon romaanillaan Oneiron<\/a>.<\/p>\n Olen istunut lapsuudenhuoneessani ja katsonut vanhoja valokuvia, kuinka kaverit heitt\u00e4v\u00e4t minut ilmaan syntt\u00e4reill\u00e4 ja kuinka istun \u00e4idin tai is\u00e4n syliss\u00e4 sohvalla. Olen kulkenut ymp\u00e4ri kotia, josta olen kauan sitten l\u00e4htenyt, ja ajatellut kuinka rakasta kaikki siell\u00e4 on minulle, jopa ovenkahvat.<\/p>\n Olen lenkkeillyt hirveiss\u00e4 liikuntavaatteissa ja toivonut, ett\u00e4 kukaan ei huomaa minua. Silti tuntuu, ett\u00e4 minut on n\u00e4hty.<\/p>\n Olen nauranut kolmelta y\u00f6ll\u00e4 ja kuunnellut Adelea pime\u00e4ss\u00e4 autossa.<\/p>\n Olen ollut todella onnellinen. Olen n\u00e4hnyt kuun, joka valaisi koko kaupungin.<\/p>\n Olen ollut v\u00e4lill\u00e4 surullinen ja pit\u00e4nyt tiedon enimm\u00e4kseen itsell\u00e4ni. Olen ajatellut hyvi\u00e4 hetki\u00e4 ja sit\u00e4, mihin niill\u00e4 on niin kiire.<\/p>\n Olen miettinyt varjoisiakin juttuja, n\u00e4hd\u00e4\u00e4nk\u00f6 minut eri tavalla kuin min\u00e4 n\u00e4en.<\/p>\n Millaisista sanoista pid\u00e4n ja millaisista en.<\/p>\n Miksi olen aina niin kiva ja yst\u00e4v\u00e4llinen silloinkin, kun ei tunnu silt\u00e4?<\/p>\n Tuleeko joskus hetki, jolloin uskallan lakata hymyilem\u00e4st\u00e4?<\/p>\n Sanoin hiljattain er\u00e4\u00e4lle l\u00e4heiselle ihmiselle, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 koen, ett\u00e4 olen menett\u00e4nyt huumorintajuni. Ett\u00e4 en jaksa kirjoittaa hauskasti koko ajan. Tai olla hauska, ottaa kaikkea huumorilla.<\/p>\n “Ehk\u00e4 s\u00e4 oot aikuistumassa”, h\u00e4n sanoi.<\/p>\n Se kuulosti melko j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4, mutta valitettavasti en usko sen olevan mahdollista. Luultavasti tunnen oloni aikuiseksi vasta sitten, kun minua k\u00e4rr\u00e4t\u00e4\u00e4n palvelutaloon.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>