{"id":1822,"date":"2016-01-21T13:00:30","date_gmt":"2016-01-21T11:00:30","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=1822"},"modified":"2018-02-28T09:40:37","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:37","slug":"onko-kenenkaan-elama-tavallinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/onko-kenenkaan-elama-tavallinen\/","title":{"rendered":"Onko kenenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4 tavallinen?"},"content":{"rendered":"

H\u00e4n oli tavoitellut viisautta ja l\u00f6yt\u00e4nyt pitkien vuosien p\u00e4\u00e4tteeksi tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Ja mit\u00e4 muuta? h\u00e4n mietti. Mit\u00e4 muuta?<\/p>\n

Mit\u00e4 sin\u00e4 odotit? h\u00e4n kysyi itselt\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

-John Williams: Stoner<\/p><\/blockquote>\n

Kaupallinen yhteisty\u00f6: Fabula<\/em><\/p>\n

Viime vuonna kaikki puhuivat William Stonerista. T\u00f6rm\u00e4sin h\u00e4neen kirjakaupoissa, n\u00e4in h\u00e4nen nimens\u00e4 lehdiss\u00e4 ja Facebook-statuksissa, luin miten h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 pohdittiin kirja-arvosteluissa.<\/p>\n

Ajattelin, ett\u00e4 min\u00e4kin haluan tutustua t\u00e4h\u00e4n mieheen. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4nt\u00e4 pidettiin melko tavallisena, mutta kuitenkin h\u00e4n kiinnosti lukijoita ymp\u00e4ri maailman.<\/p>\n

Kuka h\u00e4n oikein on?\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/em><\/p>\n

\"Willliams<\/a>
Stoner ilmestyi suomeksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2015. KUVA: Bazar<\/figcaption><\/figure>\n

Sainkin kohdata Stonerin<\/a>\u00a0<\/em>melko pian, kun selailin Fabulan<\/a>\u00a0kirjatarjontaa. Fabula on sovellus, jonka avulla voi lukea s\u00e4hk\u00f6kirjoja kuukausimaksua vastaan ja johon olen saanut ilokseni tilaisuuden tutustua<\/a>. Viime aikoina olenkin lukenut kirjoja k\u00e4tev\u00e4sti \u00e4lypuhelimestani esimerkiksi ratikka- ja metromatkoilla.<\/p>\n

Stonerin<\/em> on kirjoittanut\u00a0amerikkalainen John Williams<\/a><\/strong>\u00a0(1922-1994), ja sit\u00e4 on kuvailtu muun muassa unohdetuksi klassikoksi. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1965 mutta sai 2000-luvulla uuden el\u00e4m\u00e4n, kun siit\u00e4 otettiin uusintapainoksia. Kirjailija\u00a0Anna Gavalda<\/strong> ihastui Stoneriin<\/em> ja k\u00e4\u00e4nsi sen ranskaksi vuonna 2011. V\u00e4hitellen kiinnostus romaania\u00a0kohtaan virisi muuallakin Euroopassa.<\/p>\n

Ilkka Rekiaron<\/strong> suomentama Stoner<\/em> on vedonnut my\u00f6s suomalaiseen lukijakuntaan. Kirjabloggaajien \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 romaani sai hiljattain Blogistanian vuoden 2015 Globalia-palkinnon eli parhaan k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjan maininnan.<\/p>\n

Stonerin tarina tempaisi minutkin heti mukaansa. Se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kertomus maanviljelij\u00e4n pojasta, josta kasvaa englannin kielen ja kirjallisuuden apulaisprofessori, k\u00e4rsiv\u00e4 aviomies ja lempe\u00e4 is\u00e4. Se on my\u00f6s tarina yhden miehen sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, rakkaudesta, riemusta ja pettymyksist\u00e4, vastoink\u00e4ymisist\u00e4, odotuksista ja onnenhetkist\u00e4.<\/p>\n

William Stoner syntyy Yhdysvaltojen Keskil\u00e4nnessa vuonna 1891. Ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n tottunut maanviljelij\u00e4n poika aloittaa 19-vuotiaana opinnot Missourin yliopiston maataloustiedekunnassa. Pakollisella englanninkielisen kirjallisuuden johdantokurssilla nuorukainen kuitenkin kokee er\u00e4\u00e4nlaisen valaistumisen. Karismaattisen opettajan lukema Shakespearen 73. sonetti her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Stonerin syd\u00e4mess\u00e4 rakkauden, joka ei koskaan kuole – rakkauden kirjallisuuteen.<\/p>\n

\"Stoner<\/a>
Stoner tabletin ruudulla.<\/figcaption><\/figure>\n

Opinahjon ulkopuolella riehuu ensimm\u00e4inen maailmansota, mutta rauhallinen ja vet\u00e4ytyv\u00e4inen Stoner l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman paikkansa yliopistosta, jossa h\u00e4n ryhtyy opettamaan ja tutkimaan.<\/p>\n

“Juuri meit\u00e4 varten yliopisto on olemassa, meit\u00e4 maailman osattomia varten, (–), sanoo David Masters, Stonerin suorasukainen yst\u00e4v\u00e4, joka my\u00f6hemmin v\u00e4rv\u00e4ytyy armeijaan.<\/p>\n

Romaanissa on kiehtova kertojan\u00e4\u00e4ni: kaiken n\u00e4kev\u00e4 tarkkailijakertoja kuvailee p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4 hellyyden- ja ironiansekaisella ymm\u00e4rryksell\u00e4.\u00a0H\u00e4n kuvaa, miten Stoner kosii suurin piirtein ensimm\u00e4ist\u00e4 naista joka miellytt\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4; h\u00e4n selostaa ep\u00e4onnistuneen kuherruskuukauden, haparoivan avioliiton ensiaskeleet, kahden toisilleen vieraan ihmisen yrityksen el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 liitossa k\u00e4rvistelev\u00e4n pariskunnan hiljaisen valtataistelun ja Stonerin hitaan n\u00e4ivettymisen.<\/p>\n

Kertoja kuvaa my\u00f6s, miten Stoner her\u00e4\u00e4 eloon, kun h\u00e4n nelikymppisen\u00e4 rakastuu korviaan my\u00f6ten toiseen naiseen. T\u00e4ss\u00e4 hullussa, salatussa romanssissa ja rakastavaisten k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 on jotakin hyvin tunnistettavaa. Katherine Driscollin yksi\u00f6 vet\u00e4\u00e4 hajamielist\u00e4 professoria puoleensa vastustamattomalla voimalla, siit\u00e4 tulee rakkauden ja kiihkon turvasatama, jossa Stoner kokee aidon intohimon.<\/p>\n

Juuri tuo tunnistamisen kokemus, jonka romaani tarjoaa lukijalle Stonerin el\u00e4m\u00e4n lukuisissa eri tilanteissa, on yksi romaanin suurimmista ansioista. Teoksen henkil\u00f6t tuntuvat aidoilta ja todellisilta ja heid\u00e4n tekonsa motivoiduilta.<\/p>\n

Usein Stoner<\/em> saa my\u00f6s hymyn huulille. Kun Stonerin is\u00e4 kuulee, ett\u00e4 pojasta ei koskaan tulekaan agronomia eik\u00e4 maatilan is\u00e4nt\u00e4\u00e4, h\u00e4n toteaa kuivasti:<\/p>\n

“Jos sinusta tuntuu, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne lukemaan kirjojasi, niin se sinun kuuluu tehd\u00e4.”<\/p>\n

Toisaalta romaanissa on my\u00f6s jotakin hyvin haikeaa. Teoksen esipuheen laatinut kirjailija\u00a0John McGahern<\/strong>\u00a0arvelee, ett\u00e4 romaanin teemana on rakkaus, “rakkauden monet ilmenemismuodot ja kaikki voimat, jotka sit\u00e4 vastustavat”. Se on mielest\u00e4ni osuva tiivistys. Stonerissa<\/em> on kyse siit\u00e4, mitk\u00e4 asiat tekev\u00e4t el\u00e4m\u00e4st\u00e4 merkityksellist\u00e4, ja lopulta kaikki kiteytyy rakkauteen. Mik\u00e4 oikeastaan voisi olla t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 rakastaa – kirjallisuutta, ty\u00f6t\u00e4, perhett\u00e4, kahta yst\u00e4v\u00e4\u00e4 joista toinen on jo kuollut, ja yht\u00e4 naista jonka luokse ei oikeastaan pit\u00e4isi menn\u00e4?<\/p>\n

\"stoner<\/a>
Stoner \u00e4lypuhelimessa.<\/figcaption><\/figure>\n

Toinen t\u00e4rke\u00e4 teema romaanissa on elinik\u00e4inen oppiminen. On opittava rakastamaan, ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n, valitsemaan, luopumaan, pettym\u00e4\u00e4n, nousemaan, toivomaan uutta alkua.<\/p>\n

“”Himo ja oppiminen”, Katherine sanoi kerran. “Muuta ei loppujen lopuksi ole.””<\/p>\n

Vaikka Stonerin el\u00e4m\u00e4 kulkee n\u00e4enn\u00e4isen tavanomaisia polkuja, se on kuitenkin t\u00e4ynn\u00e4 taianomaisia hetki\u00e4 – niit\u00e4 ohimenevi\u00e4 el\u00e4mysten sekunteja, jotka me kaikki koemme omalla tavallamme ja jotka siksi tekev\u00e4t jokaisen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ainutlaatuisen.<\/p>\n

Romaanin viimeinen luku, jossa sairauden nujertama Stoner tekee tili\u00e4 kaikesta mit\u00e4 h\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n sai ja mist\u00e4 h\u00e4n luopui, on yksi teoksen koskettavimmista. Kyyneleet nousevat silmiin etenkin kohdassa, jossa Stoner hypistelee viimeisill\u00e4 voimillaan kauan sitten kirjoittamaansa kirjaa. Kohtaukseen kiteytyy jotakin hyvin olennaista siit\u00e4, millainen merkitys kirjoitetulla sanalla voi olla tekij\u00e4lleen, vaikka teos olisikin jo joutunut unohduksiin:<\/p>\n

“Stoner ei kuvitellut l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tuosta kirjasta, sen haalistuvilta sivuilta, mutta tiesi, ett\u00e4 pieni osa h\u00e4nest\u00e4, osa jota h\u00e4n ei voinut kiist\u00e4\u00e4, oli kuin olikin kirjassa ja pysyisi siell\u00e4.”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

H\u00e4n oli tavoitellut viisautta ja l\u00f6yt\u00e4nyt pitkien vuosien p\u00e4\u00e4tteeksi tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Ja mit\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,4,12,13,14,17,23,1],"tags":[68,189,272,305,306,374,688,706,748,753],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/01\/willliams-stoner-1-674x1024.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1822"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1822"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1822\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3528,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1822\/revisions\/3528"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1822"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1822"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1822"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}