{"id":2035,"date":"2016-03-20T21:07:29","date_gmt":"2016-03-20T19:07:29","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2035"},"modified":"2018-02-28T09:40:35","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:35","slug":"ihmisena-olemisen-inventaario","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/ihmisena-olemisen-inventaario\/","title":{"rendered":"Ihmisen\u00e4 olemisen inventaario"},"content":{"rendered":"

joka p\u00e4iv\u00e4 keksin uuden yksityiskohdan\/ talojen julkisivuista, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4\/ n\u00e4en kaiken uudessa valossa.”<\/p>\n

-Pentti Saarikoski<\/p><\/blockquote>\n

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti, sulaneet pois huomaamatta kuin lumi. Olen jo alkanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirkkaankeltaisia aurinkolaseja ja n\u00e4hnyt katup\u00f6lyn k\u00e4denj\u00e4ljet ikkunoissa.<\/p>\n

\"sunnuntaina\"<\/a><\/p>\n

Olen siivonnut kotia kattoremontin j\u00e4ljilt\u00e4 ja heitt\u00e4nyt turhaa tavaraa roskiin. Olen l\u00f6yt\u00e4nyt laatikoista mykki\u00e4 kuolleita k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4, vanhoja vakavia passikuvia, totisen 27-vuotiaan tyt\u00f6n valokuva-automaatin kopissa. Kyseisess\u00e4 kuvasarjassa n\u00e4yt\u00e4n silt\u00e4 kuin minut olisi juuri vangittu Meksikon rajalla tuntemattomasta rikoksesta.<\/p>\n

Ehk\u00e4 ennen kaikki ei ollutkaan paremmin. “Ennen kaikki oli toisin”, t\u00e4sment\u00e4\u00e4 Kari Hotakainenkin<\/strong> Henkireik\u00e4<\/a>-romaanissaan.<\/p>\n

Olen l\u00f6yt\u00e4nyt vanhan Kirjailija-lehden vuodelta 2011, jutun jossa minut esitell\u00e4\u00e4n muiden joukossa Kirjailijaliiton uutena j\u00e4senen\u00e4. Kaikilta kysyt\u00e4\u00e4n muutama kysymys, kuten ensituntemukset j\u00e4seneksi hyv\u00e4ksymisest\u00e4. Nelj\u00e4s kysymys kuuluu: “Millaiset v\u00e4lit sinulla ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on lyytin kanssa? (Lyyti = pulppuava, vuolas luovuutesi?)”<\/p>\n

“Olemme vain yst\u00e4vi\u00e4”, min\u00e4 olen vastannut.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"paivista<\/a>
T\u00e4m\u00e4 on yksi niist\u00e4 kirjoista, joista en koskaan luovu.<\/figcaption><\/figure>\n

Hiljattain olen toteuttanut suurprojektin, joka kesti suunnilleen viikon: olen j\u00e4rjest\u00e4nyt kirjahyllyni aakkosj\u00e4rjestykseen ja pyyhkinyt jokaisen teoksen sitruunantuoksuisella puhdistusliinalla. Samalla luovuin isosta kasasta kirjoja, jotka murjottavat nyt kolmessa pahvilaatikossa keitti\u00f6n nurkassa. V\u00e4lill\u00e4 s\u00e4\u00e4lin niit\u00e4 ja k\u00e4yn salaa pelastamassa jonkin yksil\u00f6n takaisin kirjahyllyyn.<\/p>\n

Mutta ennen pitk\u00e4\u00e4 nuo hyl\u00e4tyt oliot on viet\u00e4v\u00e4 antikvariaattiin tai annettava pois. Muuten hukun kirjoihin. Toki se olisi t\u00e4ss\u00e4 ammatissa jokseenkin miellytt\u00e4v\u00e4 kuolema.<\/p>\n

Olen n\u00e4hyt kaksi n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, jotka saivat minut nauramaan ja liikuttumaan, miettim\u00e4\u00e4n kuinka *moniloperoosta on olla ihminen: Kom-teatterin Pasi was here<\/a>, joka heitti minut hetkeksi takaisin 1980-luvun lapsuuteen\u00a0sek\u00e4 Kansallisteatterin\u00a0Mahdolliset maailmat<\/a>, jossa pohditaan erilaisten valintojen vaikutusta el\u00e4m\u00e4n kulkuun.<\/p>\n

Olen lukenut Saara Turusen<\/strong>\u00a0esikoisromaania Rakkaudenhirvi\u00f6<\/a>. Siin\u00e4 supisuomalaisesta pikkukaupungista ponnistava tytt\u00f6 etsii paikkaansa maailmassa ja taistelee kotimaan ihmisille tyypillist\u00e4 tavallisuuden vaadetta vastaan.<\/p>\n

\"Rakkaudenhirvi\u00f6<\/a>
Romaani voitti HS:n esikoiskirjapalkinnon viime vuonna.<\/figcaption><\/figure>\n

Lukion j\u00e4lkeen romaanin min\u00e4kertoja p\u00e4\u00e4tyy hetkeksi t\u00f6ihin Englantiin. Noita jaksoja lukiessa minulle tulee kauhea ik\u00e4v\u00e4 kello viiden teet\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 pubeja, naisia ja miehi\u00e4 jotka tervehtiv\u00e4t tiskill\u00e4 sanomalla “Hi, love”.<\/p>\n

Ilmeisesti ihmisell\u00e4 voi olla yht\u00e4 aikaa ik\u00e4v\u00e4 Lapualle ja Lontooseen.<\/p>\n

Viime viikolla vietin yhden y\u00f6n Keski-Suomessa, k\u00e4vin Jyv\u00e4skyl\u00e4n kirjamessuilla ja luin Unelma-asiakas -novellini Kuultavia<\/a>-tapahtumassa. Illalla noin kello 22.30 jouduin vaihtamaan hotellia, koska kuulin autojen huminan jopa korvatulppien ja tyynyn l\u00e4pi.<\/p>\n

Olen siis prinsessa ja herne -sadun postmoderni pastissi.<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 mietin, onko minun el\u00e4m\u00e4ni jollakin tavalla moniloperoosempaa kuin muiden. Vastaus on kyll\u00e4.<\/p>\n

Torstaisin olen treenannut jazztanssia klo 17.35-18.30, tuntenut kehossani viisaan liikemuistin ja n\u00e4hnyt peilist\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksen siit\u00e4 balettityt\u00f6st\u00e4, joka olen sisimm\u00e4ss\u00e4ni aina ollut. Tunnin j\u00e4lkeen kysyin opettajalta, mink\u00e4 kappaleen tahdissa me tanssimme, ja h\u00e4n vastasi: Lindsey Stirlingin<\/strong>\u00a0Crystallize<\/a>.<\/p>\n

Olen k\u00e4ynyt kaksi kertaa laulutunneilla ja harjoitellut muun muassa Zen Caf\u00e9n Todella kaunista<\/a> (karaokebravuurini) sek\u00e4 Scandinavian Music Groupin kappaletta\u00a0Talvipuutarhaan<\/a>. Eilen musisoin yst\u00e4v\u00e4ni kanssa noin klo 22 asti laulaen ja soittaen pianolla\u00a0Lana del Rey’t\u00e4<\/strong>. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 alakerran asunnosta kopautettaisiin luudalla kattoon, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa niin ei k\u00e4ynyt.<\/p>\n

\"lana<\/a><\/p>\n

Olen my\u00f6s saanut palautetta kirjoitusty\u00f6st\u00e4ni, antanut neuvojen laskeutua minuun ja prosessoinut niit\u00e4. Olen yritt\u00e4nyt muistaa, ett\u00e4 kohtauksessa pit\u00e4\u00e4 aina olla konflikti, vaikkakin itse ihmisen\u00e4 mielell\u00e4ni v\u00e4lt\u00e4n niit\u00e4.<\/p>\n

Draamassa – kuten usein el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin – yksi henkil\u00f6 haluaa yht\u00e4, toinen toista.<\/p>\n

Miksi tuo yksinkertainen asia on v\u00e4lill\u00e4 niin vaikea muistaa, kun kirjoittaa?<\/p>\n

Olen ik\u00e4v\u00e4kseni v\u00e4h\u00e4n vierastanut tarinaa, jota olen aloittanut, sit\u00e4 jossa kuuluu toisenlainen \u00e4\u00e4ni<\/a> kuin aiemmissa kirjoituksissani. Ent\u00e4 jos tuo \u00e4\u00e4ni ei olekaan hyv\u00e4? Ent\u00e4 jos kirjoittamani sanat eiv\u00e4t sittenk\u00e4\u00e4n maistu ja tuoksu el\u00e4m\u00e4lt\u00e4? Saavutanko viel\u00e4 jossain vaiheessa sen ihanan hetken, er\u00e4\u00e4nlaisen kipurajan, jonka j\u00e4lkeen kirja vie minut mukanaan, kyselem\u00e4tt\u00e4?<\/p>\n

Olen kulkenut pitkin tuttuja valoisia teit\u00e4 ja tuntenut \u00e4killisen ilon iskun syd\u00e4mess\u00e4, kiitollisuuden siit\u00e4 ett\u00e4 saan olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4, k\u00e4vell\u00e4 n\u00e4it\u00e4 katuja, lukea kirjoja ja kirjoittaa uusia, kysy\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4, n\u00e4hd\u00e4 kev\u00e4\u00e4n joka aivan kohta l\u00e4mpenee kes\u00e4ksi.<\/p>\n

\"aurinkolasit\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

On oltava k\u00e4rsiv\u00e4llinen, mutta my\u00f6s valpas,\/ odotettava kauan ja sitten \u00e4kki\u00e4, siepattava.<\/em><\/p>\n

-Pentti Saarikoski<\/p>\n

 <\/p><\/blockquote>\n

*moniloperoonen = monimutkainen. Etel\u00e4pohjalainen murresana. K\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4 ainakin min\u00e4 ja \u00e4itini.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sitaatit ovat per\u00e4isin Pentti Saarikosken runosta, jonka l\u00f6ysin kirjahyllyni k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4, vuonna 2001 julkaistusta antologiasta nimelt\u00e4\u00a0P\u00e4ivist\u00e4 parhaimmat. Runo vuoden jokaiselle p\u00e4iv\u00e4lle<\/em>. Alun perin kyseinen runo on julkaistu Saarikosken runokokoelmassa Kuljen miss\u00e4 kuljen<\/em> (1965).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

joka p\u00e4iv\u00e4 keksin uuden yksityiskohdan\/ talojen julkisivuista, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4\/ n\u00e4en kaiken uudessa valossa.”…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2045,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,19,20,24,25,26,1],"tags":[134,332,341,367,374,395,408,421,426,435,438,465,472,496,602,611,619,665,703,718,789,834,927],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/03\/sunnuntaina.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/03\/sunnuntaina.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2035"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2035"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2035\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3520,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2035\/revisions\/3520"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2045"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2035"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2035"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2035"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}