{"id":2173,"date":"2016-04-26T15:06:19","date_gmt":"2016-04-26T12:06:19","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2173"},"modified":"2018-02-28T09:40:33","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:33","slug":"kirjailijan-kyynel-koskettaa-myos-lukijaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kirjailijan-kyynel-koskettaa-myos-lukijaa\/","title":{"rendered":"Kirjailijan kyynel koskettaa my\u00f6s lukijaa"},"content":{"rendered":"

No tears in the writer, no tears in the reader.<\/p>\n

-Robert Frost<\/p><\/blockquote>\n

Kun olin pieni, ehk\u00e4 alle kouluik\u00e4inen, mummini luki minulle usein kissanpennuista kertovaa runoa. En en\u00e4\u00e4 muista mit\u00e4 tuossa runossa sanottiin, mutta jotakin kaunista ja surullista siin\u00e4 oli. Halusin kuulla sen yh\u00e4 uudestaan.<\/p>\n

Runon innoittamana kirjoitin p\u00e4iv\u00e4kirjaani kertomuksen, joka my\u00f6skin kertoi kissanpennuista. Ja se oli hyvin surullinen. Niin surullinen, ett\u00e4 itkin sit\u00e4 kirjoittaessani.<\/p>\n

\"kissa<\/a><\/p>\n

Juttelin tarinasta is\u00e4ni kanssa, ehk\u00e4 jopa luin sen h\u00e4nelle \u00e4\u00e4neen. Keskustelun yksityiskohdat ovat jo painuneet unohduksiin, mutta yksi mielikuva j\u00e4i minussa el\u00e4m\u00e4\u00e4n: se, ett\u00e4 is\u00e4n mielest\u00e4 kirjoittajan herkistyminen oli hyv\u00e4n tekstin merkki.<\/p>\n

***<\/p>\n

Sain taannoin palautetta isosta kirjoitusty\u00f6st\u00e4, uudesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4ni<\/a> (josta kerron piakkoin lis\u00e4\u00e4). T\u00e4rke\u00e4 lukijani sanoi minulle, ett\u00e4 h\u00e4n oli sek\u00e4 nauranut ett\u00e4 itkenyt k\u00e4sikirjoitusta lukiessaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 palaute siveli syd\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 olin itsekin kokenut voimakkaita tunteita tuon tarinan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Elin mukana hahmojen ongelmissa ja onnenhetkiss\u00e4, mutisin heid\u00e4n repliikkej\u00e4\u00e4n kahvilan nurkassa, huomasin yht\u00e4kki\u00e4 naurahtavani \u00e4\u00e4neen. P\u00e4\u00e4si\u00e4islomalla Pohjanmaalla kirjoitin tekstin loppukohtaukset – ja itkin.<\/p>\n

Silloin tiesin, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 ihmisist\u00e4 oli tullut minulle todellisia. Ja ett\u00e4 heist\u00e4 voi tulla todellisia my\u00f6s muille.<\/p>\n

***<\/p>\n

Herkistyn helposti elokuvia ja tv-sarjoja katsoessani. Toisinaan jopa Frendit saa minut kyyneliin, vaikka se on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni komedia.<\/p>\n

\"linna<\/a><\/p>\n

Voin my\u00f6s nimet\u00e4 muutamia kirjoja, joita lukiessani olen itkenyt. V\u00e4in\u00f6 Linnan<\/strong> T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla\u00a0<\/em>-trilogian toisessa osassa surin Akseli Koskelan poikien kohtaloa. Riikka Pulkkisen<\/strong> Raja-<\/em>romaanissa murruin parikin kertaa, etenkin viimeisen lauseen luettuani. Etel\u00e4korelaisen\u00a0Kyung sook-Shinin<\/strong>\u00a0romaani\u00a0Pid\u00e4 huolta \u00e4idist\u00e4<\/em>\u00a0kuvasi koskettavasti \u00e4idin rakkautta, norjalaisen\u00a0Karl Ove Knausg\u00e5rdin<\/strong> Taisteluni<\/em>-sarjassa minua liikutti kertojan is\u00e4nkaipuu. My\u00f6s\u00a0Paul Austerin<\/strong>\u00a0Yksin\u00e4isyyden \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/em> kuvaa is\u00e4n kuoleman aiheuttamaa surua. Muistan, miten luin kirjaa joskus lentokoneessa ja itkin salaa.<\/p>\n

Pablo Nerudan<\/strong>\u00a0Andien mainingit<\/em>\u00a0-nimisest\u00e4 kokoelmasta l\u00f6ytyv\u00e4 runo “T\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 voin kirjoittaa…” saa minut melkein aina kyyneliin, etenkin n\u00e4m\u00e4 Pentti Saaritsan<\/strong> suomentamat s\u00e4keet:<\/p>\n

(–)<\/p>\n

En rakasta h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4, totta kyll\u00e4,\u00a0<\/em>mutta ehk\u00e4p\u00e4 rakastan.<\/em><\/p>\n

Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitk\u00e4.<\/em><\/p>\n

(–)<\/p>\n

***<\/p>\n

\"9789511291268\"<\/a>
KUVA: Otava.<\/figcaption><\/figure>\n

Edellinen koskettava lukukokemukseni oli Laura Lehtolan<\/strong>\u00a0esikoisromaani Pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalla<\/a>\u00a0(2015).\u00a0Se kertoo kolmikymppisest\u00e4 Aaposta, jonka vaimo Anna sairastuu vakavasti. Romaanissa kuvataan riipaisevasti rakkautta ja el\u00e4m\u00e4n haurautta, arjen ohikiit\u00e4vi\u00e4 hymynhetki\u00e4 ja l\u00e4heisen ihmisen menett\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Luin romaania viime talvena junassa matkalla Pohjanmaalle. Pyyhin vaunussa kyyneli\u00e4 ja yritin niist\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti. Hiippailin junan vessaan, jotta voisin koota itseni ja korjata meikki\u00e4ni – mutta k\u00e4vikin niin, ett\u00e4 vessassa itku p\u00e4\u00e4si toden teolla valloilleen. Ulkon\u00e4k\u00f6ni ei siis valitettavasti kohentunutkaan.<\/p>\n

Toisaalta tuohon samaiseen romaaniin mahtuu my\u00f6s hauskoja lauseita ja yksityiskohtia. Joissakin kirjoissa kertojan suru on niin painava, ett\u00e4 se tarvitsee kaverikseen huumoria, kuin olkap\u00e4\u00e4ksi. Tunnistan t\u00e4m\u00e4n samankaltaisen tasapainottelun my\u00f6s omista teksteist\u00e4ni. Saamani palautteen perusteella olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 esimerkiksi uusin kirjani Ennen kuin kaikki muuttuu<\/a> on saanut lukijat sek\u00e4 hymyilem\u00e4\u00e4n ett\u00e4 herkistym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 painon ja keveyden vuoropuhelusta minulle tulee mieleen\u00a0Aila Meriluodon<\/strong>\u00a0sanat, jotka h\u00e4n on kirjoittanut teokseensa Lauri Viita <\/em>(1974).\u00a0Tuossa kirjassa Meriluoto kuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja avioliittoa arvostetun kirjailijan\u00a0kanssa. En en\u00e4\u00e4 tarkalleen muista kirjan s\u00e4vy\u00e4 tai sit\u00e4, oliko siin\u00e4 huumoria, mutta jotakin ilmavaa teoksessa oli, vaikka tarina itsess\u00e4\u00e4n oli paikoin rankka:<\/p>\n

“Kirja on ollut raskas kirjoittaa. Siksi olen kirjoittanut sen hyvin kevyesti.”<\/p>\n

\"Lauri<\/a>
Aila Meriluodon ja Lauri Viidan rakkaustarinasta tehtiin my\u00f6s elokuva nimelt\u00e4 Putoavia enkeleit\u00e4 (2008).<\/figcaption><\/figure>\n

***<\/p>\n

Viime aikoina olen saanut ilokseni tutustua edell\u00e4 mainitsemaani Laura Lehtolaan. Olemme sy\u00f6neet yhdess\u00e4 jo monta hilpe\u00e4\u00e4 lounasta, yleens\u00e4 aina samassa ravintolassa. On k\u00e4ynyt ilmi, ett\u00e4 meill\u00e4 on melko samankaltainen musiikkimaku (eli siis “yht\u00e4 n\u00f6ss\u00f6”, Lauraa lainatakseni.) Kun h\u00e4n esimerkiksi halusi minun kuulevan\u00a0Dolly Partonin<\/strong>\u00a0alkuper\u00e4isen I Will Always Love You<\/a>\u00a0-tulkinnan, en lainkaan ihmetellyt miksi.<\/p>\n

Siin\u00e4 oli herkkyytt\u00e4, joka teki vaikutuksen.<\/p>\n

\"Laura<\/a>
Laura Lehtola. KUVA: Katja T\u00e4hj\u00e4 2015<\/figcaption><\/figure>\n

Ylihuomenna torstaina (28.4. klo 18) olemme Lauran kanssa vierailulla<\/a> hurmaavassa Rikhardinkadun kirjastossa. Se on loistava startti vapulle, ainakin meid\u00e4n mielest\u00e4mme.<\/p>\n

Luvassa on kuplivia keskusteluja kirjoittamisesta, kirjailijan ty\u00f6st\u00e4, luovuudesta, ideoista, inspiraatiosta ja todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s hauskan ja haikean tasapainoiluista. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, tarjolla on my\u00f6s simaa. Ehdotinkin esiintymisen alaotsikoksi: “Taina Latvala ja Laura Lehtola keskustelevat kirjoistaan vappusiman vauhdittamina”.<\/p>\n

\"Taina<\/a>
Min\u00e4. KUVA: Tommi Tuomi 2014.<\/figcaption><\/figure>\n

P\u00e4\u00e4timme kuitenkin hyl\u00e4t\u00e4 tuon otsikon\u00a0ja pysytell\u00e4 asialinjalla. Saa n\u00e4hd\u00e4, kuinka hyvin se onnistuu torstaina.<\/p>\n

Tervetuloa kuuntelemaan!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

No tears in the writer, no tears in the reader. -Robert Frost…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2200,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,1],"tags":[144,258,344,374,382,431,449,597,613,618,626,663,680,688,775,780,791,871,913],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/04\/latvala2014_1-1.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/04\/latvala2014_1-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2173"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2173"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2173\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3516,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2173\/revisions\/3516"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2200"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2173"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2173"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2173"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}