{"id":2345,"date":"2016-05-29T20:16:56","date_gmt":"2016-05-29T17:16:56","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2345"},"modified":"2018-02-28T09:40:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:31","slug":"palaako-houellbecqin-lukija-koskaan-ennalleen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/palaako-houellbecqin-lukija-koskaan-ennalleen\/","title":{"rendered":"Palaako Houellbecqin lukija koskaan ennalleen?"},"content":{"rendered":"

Joskus h\u00e4n k\u00e4vi ulkona, katseli nuorisoa ja kerrostaloja. Yksi asia oli varma: kukaan ei en\u00e4\u00e4 tiennyt miten el\u00e4\u00e4.<\/p>\n

-Michel Houellbecq: Alkeishiukkaset<\/p><\/blockquote>\n

Olen nyt lukenut kokonaan yhden Michel Houellbecqin<\/strong> romaanin, teoksen nimelt\u00e4\u00a0Alkeishiukkaset <\/em>(2000).\u00a0En tied\u00e4, milloin toivun j\u00e4rkytyksest\u00e4ni.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole moite. Alkeishiukkasista on vaikea ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puhua tavanomaiseen tapaan. Piditk\u00f6 kirjasta? Oliko se hyv\u00e4?<\/p>\n

Hyv\u00e4<\/em>? Se oli ravisteleva.<\/p>\n

\"alkeishiukkaset\"<\/a>
Alkeishiukkaset (Les particules \u00e9l\u00e9mentaires) ilmestyi Ranskassa vuonna 1998.<\/figcaption><\/figure>\n

Ville Keyn\u00e4ksen<\/strong> suomentama romaani kertoo kahdesta keski-ik\u00e4isest\u00e4 velipuolesta, Michelist\u00e4 ja Brunosta, jotka el\u00e4v\u00e4t melko erilaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Heit\u00e4 ei yhdist\u00e4 juuri muu kuin vapaudenjanoinen hippi\u00e4iti, joka hylk\u00e4si heid\u00e4t jo lapsina. Erill\u00e4\u00e4n kasvaneet veljekset ovat molemmat henkisesti kadoksissa, kumpikin omalla tavallaan.<\/p>\n

Michel tekee uraauurtavaa ty\u00f6t\u00e4 geenibiologina. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 kaiken DNA-molekyyleist\u00e4 mutta ei osaa rakastaa.\u00a0Brunosta puolestaan kehkeytyy levoton hedonisti, joka etsii el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 merkityst\u00e4 yh\u00e4 hurjemmista seksikokemuksista.<\/p>\n

Veljekset tapaavat pari kertaa vuodessa ja keskustelevat asioista, joista on vaikeaa puhua muille.<\/p>\n

Nuoruusvuosia kelaavien takaumien kautta valotetaan veljesten menneisyytt\u00e4. Bruno joutuu sis\u00e4oppilaitoksessa julman kiusan ja n\u00f6yryytyksen kohteeksi. Sy\u00f6misest\u00e4 lohtua etsiv\u00e4 teinipoika kaipaa ep\u00e4toivoisesti yhteytt\u00e4 tytt\u00f6ihin mutta ei l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4. Luvussa “Kaikki on Caroline Yessayanin syyt\u00e4” kuvataan hetki, jota Bruno on kantanut mukanaan koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, kuin h\u00e4pe\u00e4tahraa: elokuvakerhossa h\u00e4n laskee k\u00e4tens\u00e4 Carolinen reidelle, mutta muutaman sekunnin kuluttua tytt\u00f6 siirt\u00e4\u00e4 k\u00e4den pois.<\/p>\n

Michelin haava puolestaan liittyy Annabelleen, kaunottareen jonka kanssa h\u00e4n jo poikasena yst\u00e4vystyi. Syd\u00e4nten sisaruudesta kumpuava ensirakkaus on puhdas, mutta se tahraantuu yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Houellbecqin romaani kysyy, voiko yksi kohtalokas virhe pilata kaiken, ehk\u00e4 jopa koko el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Vastaus on lukijan tulkittavissa. Alkeishiukkasissa ihminen voi saada toisen tilaisuuden, mutta yht\u00e4 hyvin h\u00e4n voi pilata sen. H\u00e4n saattaa my\u00f6s saada vastuksekseen jotakin paljon itse\u00e4\u00e4n vahvempaa – v\u00e4kevimp\u00e4n\u00e4 kuoleman.<\/p>\n

Kertojan silm\u00e4 on tarkka ja havainnot l\u00e4nsimaiden nykytilasta veitsenter\u00e4vi\u00e4.\u00a0Romaanissa ei ole kielellist\u00e4 kikkailua, vaan siin\u00e4 kuvataan todellisuutta paljaana, niukoin koristein.<\/p>\n

\"alkeishiukkaset<\/a><\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 Houellbecq sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6hahmojen suuhun dialogia, joka muistuttaa \u00e4\u00e4neen puhuttua esseet\u00e4, tai h\u00e4n heitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ajatuksia, jotka tuovat mieleen korkealentoiset yliopistoluennot. Joidenkin t\u00e4llaisten kohtien viereen kustannustoimittaja olisi voinut kirjata hennon lyijykyn\u00e4merkinn\u00e4n: “\u00c4l\u00e4 esitelm\u00f6i.” Toisaalta metafyysiset tai geenibiologiaan liittyv\u00e4t pohdinnat lienev\u00e4t osa romaanin eetosta.<\/p>\n

Alkeishiukkasten maailmankuva on melko pessimistinen. Se paljastaa raadollisen puolen l\u00e4nsimaisesta el\u00e4m\u00e4nmenosta ja ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4, l\u00e4v\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silmille asiat joita emme haluaisi ajatella: sy\u00f6v\u00e4n, vanhenevan kehon, s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4kivallan, el\u00e4m\u00e4n rajallisuuden, kauan sitten haudatun iso\u00e4idin p\u00e4\u00e4kallon.<\/p>\n

Nuoruuden kukkeina vuosina kaikki on viel\u00e4 mahdollista, mutta kokematon nuori ei osaa tehd\u00e4 oikeita valintoja. Nelikymppinen ehk\u00e4 jo osaa, mutta Houellbecqin romaanissa nuorekaskin 40-vuotias on geneettisesti katsottuna “vanheneva yksil\u00f6”.<\/p>\n

Viime k\u00e4dess\u00e4 kaikki nivoutuu el\u00e4m\u00e4n absurdiuteen. Miksi me olemme syntyneet t\u00e4nne? Mit\u00e4 meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4?<\/p>\n

Kaikessa rehellisyydess\u00e4\u00e4n Alkeishiukkaset yltyy ajoittain jopa hauskaksi; koomisen ja traagisen rajat h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t siin\u00e4 kiintoisalla tavalla. Siksi onkin paradoksaalista, ett\u00e4 romaanin kertojan mielest\u00e4 huumorista ei ole pelastajaksi:<\/p>\n

“El\u00e4m\u00e4\u00e4 voi tarkastella huumorilla vuosikaudet, joskus hyvinkin pitk\u00e4\u00e4n, joissakin tapauksissa asioihin voi suhtautua huumorilla viimeiseen saakka, mutta loppujen lopuksi el\u00e4m\u00e4 murtaa ihmisen syd\u00e4men.”<\/p>\n

\"alkeishiukkaset<\/a><\/p>\n

Esseekokoelmassaan Yhden hengen orgiat: Esseit\u00e4 luetusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/em>\u00a0(2013) Tommi Melender<\/strong> pohtii lukemisen merkityst\u00e4 ja kirjallisuuden teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Ironian tuolle puolen -nimisess\u00e4 esseess\u00e4\u00e4n h\u00e4n viittaa edesmenneen kirjailijan David Foster Wallacen ajatuksiin taiteen ja viihteen erosta:<\/p>\n

“Kirjallisuuden pit\u00e4isi opettaa meit\u00e4 kuolemaan, mutta televisuaalisen kulttuurin luomiin kaavoihin kangistunut roskakirjallisuus tekee parhaansa jotta unohtaisimme kuolevaisuutemme”, Melender kirjoittaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lause tuli mieleeni, kun luin Houellbecqin Alkeishiukkasia. Se ei \u00a0anna lukijansa unohtaa ajan kulumista ja ihmisen kuolevaisuutta, ja siksi sit\u00e4 on v\u00e4lill\u00e4 tuskallista lukea.<\/p>\n

Toisaalta, etenkin loppua kohden, romaani suhtautuu syntisen kurjaan ihmislajiin melkeinp\u00e4 hellyydell\u00e4. Usein ihminen yritt\u00e4\u00e4 parhaansa, h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 uskoa ja pyrki\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n, vaikka ei kertojan mukaan olekaan juuri “apinaa kummempi”.<\/p>\n

Ja vaikka Alkeishiukkaset saa lukijansa huolestumaan kaikesta niin, ett\u00e4 lopulta t\u00e4m\u00e4 harkitsee soittoa terveysasemalle, teos j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syd\u00e4meen my\u00f6s ripauksen kiitollisuutta: onneksi maailma on kaikesta huolimatta edelleen olemassa, ja onneksi minun syd\u00e4meni ly\u00f6.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus h\u00e4n k\u00e4vi ulkona, katseli nuorisoa ja kerrostaloja. Yksi asia oli varma:…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2357,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12,13,14,24,1],"tags":[53,522,688,842,890,910],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/05\/alkeishiukkaset.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/05\/alkeishiukkaset.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2345"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2345"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2345\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3510,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2345\/revisions\/3510"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2357"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2345"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2345"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2345"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}