{"id":2369,"date":"2016-06-10T19:03:13","date_gmt":"2016-06-10T16:03:13","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2369"},"modified":"2018-02-28T09:40:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:31","slug":"mita-on-ihana-elama","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/mita-on-ihana-elama\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 on ihana el\u00e4m\u00e4?"},"content":{"rendered":"

”Joskus se vain valtaa ihmisen”, Rosa sanoo Bellalle. ”On pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois. Etk\u00f6 sin\u00e4 ikin\u00e4 tunne niin?”<\/p>\n

-Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla (1994)<\/p><\/blockquote>\n

Bella ja Rosa makaavat meren rannalla ja hymyilev\u00e4t kameralle. He ovat tummatukkaiset rantanaiset, kaksi kotirouvaa jotka jakavat saman kaipuun tuntemattomaan seikkailuun.<\/p>\n

Monika Fagerholmin<\/strong> romaani\u00a0Ihanat naiset rannalla <\/em>(Underbara kvinnor vid vatten<\/em>)\u00a0tutkii levotonta syd\u00e4nt\u00e4.\u00a0Se esitt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4, joita useimmat meist\u00e4 ennemmin tai my\u00f6hemmin pohtivat: Mit\u00e4 oikein haluan el\u00e4m\u00e4lt\u00e4? Olisinko onnellisempi jossakin muualla?<\/p>\n

\"Ihanat<\/a>
Ihanat naiset rannalla muuntui elokuvaksi vuonna 1998. Rantanaisten rooleissa n\u00e4htiin Marika Krook ja \u00c5sa Karlin.<\/figcaption><\/figure>\n

Bella ja Rosa tapaavat ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1962 kes\u00e4paratiisissa, idyllinkaltaisessa tilassa. Kes\u00e4paratiisissa makoillaan kaiket p\u00e4iv\u00e4t rantaviltill\u00e4, uidaan, veneill\u00e4\u00e4n, otetaan aurinkoa, siemaillaan drinkkej\u00e4, vietet\u00e4\u00e4n rapujuhlia valkoisessa huvilassa.<\/p>\n

Bella on ihanasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 haaveileva perheen\u00e4iti, kaunis kuin nuori Elizabeth Taylor. H\u00e4n on naimisissa Kajuksen kanssa, joka rakastaa yli kaiken jazzmusiikkia – ja Bellaa. Heill\u00e4 on kahdeksanvuotias poika Thomas, jolla on vilkas mielikuvitus ja kyky tehd\u00e4 tarkkoja havaintoja. Ehk\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 romaanin tapahtumat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein Thomaksen n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Yhten\u00e4 kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paratiisiin luikertelee valkoinen enkeli, kiilt\u00e4v\u00e4nkallis Chevrolet Chevelle jossa reissaa rikas perhe: sulava liikemies Gabbe, h\u00e4nen vaimonsa Rosa sek\u00e4 tytt\u00e4ret Nina ja Ren\u00e9e.<\/p>\n

Rauhaton Enkelin perhe tuo kes\u00e4paratiisiin tuulahduksen Amerikasta, viihdemusiikin ja road trippien valtakunnasta. Kun perheet yst\u00e4vystyv\u00e4t ja Bella tutustuu Rosaan, h\u00e4n saa n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksen ihanasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4,\u00a0<\/em>kaikesta siit\u00e4 mik\u00e4 mahdollisesti odottaa kodin seinien ulkopuolella. Thomaksen kanssa Bella onkin monesti leikkinyt ’poisl\u00e4ht\u00f6leikki\u00e4’: he ovat viikanneet vaatteet ja pakanneet matkalaukut t\u00e4yteen, aivan kuin kohta l\u00e4htisiv\u00e4t reissuun.<\/p>\n

\"hiekkaranta<\/a><\/p>\n

Ihanat naiset rannalla<\/em>\u00a0maalaa kauniin ja samalla surumielisen muotokuvan 1960-luvun kotirouvasta. H\u00e4nell\u00e4\u00a0on aviomies, lapsi tai pari, hyv\u00e4 koti ja valkoinen kes\u00e4huvila, mutta jotakin puuttuu. P\u00e4iv\u00e4t k\u00e4yv\u00e4t pitkiksi tupakoidessa, ruokaa laittaessa, rannalla makoillessa. El\u00e4m\u00e4 ilman haasteita tuntuu tahmealta kuin aurinko\u00f6ljy iholla.<\/p>\n

Samankaltaisesta ahtauden tunteesta k\u00e4rsiv\u00e4 naishahmo on tuttu muun muassa 1960-luvulle sijoittuvasta tv-sarjasta Mad Men<\/em> (2007-2015) sek\u00e4 Richard Yatesin<\/strong>\u00a0romaanista\u00a0Revolutionary Road <\/em>(1961).<\/p>\n

Fagerholmin romaanissa Rosa on jo havahtunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n muutoksen mahdollisuuden. Sen toteuttaminen kuitenkin vaatii rohkeutta.<\/p>\n

”Meid\u00e4n on luotava oma el\u00e4m\u00e4mme, Bella. Aloitettava alusta, aivan yksinkertaisesti.”<\/p>\n

\"sininen<\/a><\/p>\n

Arja Tuomarin <\/strong>suomentama Ihanat naiset rannalla<\/em> on yksi niist\u00e4 harvoista romaaneista, jotka olen lukenut useammin kuin kerran. Yliopistossa kirjoitin teoksesta joskus esseenkin, kurssilla joka k\u00e4sitteli idylli\u00e4. En en\u00e4\u00e4 muista mit\u00e4 kirjoitin, todenn\u00e4k\u00f6isesti pohdin romaanissa kuvattua idylli\u00e4 ja sen v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 murtumista.<\/p>\n

Romaanin \u00e4\u00e4rell\u00e4 tuli mieleeni Tove Janssonin<\/strong> Muumi<\/em>-kirjat sek\u00e4\u00a0 Sari Valkeajoen<\/strong> kirjoitus, joka on julkaistu artikkelikokoelmassa Romaanihenkil\u00f6n muodonmuutoksi<\/em>a (2003). Esseess\u00e4\u00e4n ”Sivullisuudesta perheyhteyteen: Henkil\u00f6kuvaus ja eksistentialismi Muumi-kirjoissa” Valkeajoki toteaa, ett\u00e4 jo lapsena h\u00e4n aisti noissa teoksissa samanaikaisesti sek\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n ett\u00e4 ahdistavan tunnelman. H\u00e4nen mukaansa ahdistavuus juontuu tilanteista, joissa henkil\u00f6t ”toimivat ulkoaohjautuvasti, eiv\u00e4tk\u00e4 sen mukaan, mit\u00e4 heid\u00e4n oma luontainen toimintantapansa olisi, (- -)”. Heill\u00e4 on eksistentialistinen kriisi, joka Valkeajoen mukaan ratkaistaan Muumi-kirjoissa usein l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 uuteen paikkaan.<\/p>\n

Samanlainen olo tulee Ihanat naiset rannalla –<\/em>romaanista. Se on mystinen yhdistelm\u00e4 paratiisinkaltaista onnelaa ja selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 uhkaa; ahdistusta, joka kumpuaa ihmisen sis\u00e4isest\u00e4 tyytym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Bella yritt\u00e4\u00e4 kuuliaisesti toteuttaa kotirouvan ja \u00e4idin rooliaan, mutta samanaikaisesti h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n asuu levoton kulkuri.<\/p>\n

\"merta2\"<\/a><\/p>\n

Traagisinta on, ett\u00e4 lukijan n\u00e4k\u00f6kulmasta Bella ja Rosa oikeastaan el\u00e4v\u00e4t jo ihanaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 – ainakin kes\u00e4isin. He saavat lomailla meren rannalla, j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 hauskoja juhlia, hiiht\u00e4\u00e4 vesisuksilla. Tekisi mieli koputtaa heit\u00e4 olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n ja sanoa: ”Hei kuulkaa, teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4 on oikeastaan aika kivaa. Ihana el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.”<\/p>\n

Mutta rantanaiset itse eiv\u00e4t koe niin, he kaipaavat jotakin muuta. T\u00e4st\u00e4 inhimillisest\u00e4 kaipuusta syntyy romaanin j\u00e4nnite.<\/p>\n

Monika Fagerholmin kieless\u00e4 on oma rytmins\u00e4, se on kuin musiikkia jota haluaa kuulla yh\u00e4 enemm\u00e4n. Kirjailija pit\u00e4\u00e4 lukijan otteessaan ripottelemalla informaatiota koukuttavasti, antamalla vihjeit\u00e4, ennakoimalla tulevaa. Teoksessaan Kertomuksen poetiikka<\/em>\u00a0(1983) kirjallisuudentutkija Shlomith<\/strong>\u00a0Rimmon-Kenan<\/strong> kutsuu t\u00e4llaista tehokeinoa nimell\u00e4\u00a0prolepsis,\u00a0<\/em>ennakointi.<\/p>\n

Kun keskustelin kirjalijayst\u00e4v\u00e4ni kanssa Fagerholmin romaaneista, h\u00e4n huomautti, ett\u00e4 Fagerholmin tyyli on toisteinen. N\u00e4in on my\u00f6s Ihanat naiset rannalla<\/em> -teoksen kohdalla. Tarinan avainkohtiin palataan yh\u00e4 uudestaan, kuin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin kysymyksiin jotka eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 rauhaan. T\u00e4m\u00e4 tuottaa romaaniin kiehtovan rakenteen.<\/p>\n

\"rantahiekka\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 on my\u00f6s tapa, jolla Fagerholm kuvaa rantanaisia. Bella ja Rosa ovat romaanin kiinnostavimmat henkil\u00f6t, mutta heit\u00e4 tarkkaillaan usein ulkoap\u00e4in, kuin kameran linssin l\u00e4pi. Saamme tiet\u00e4\u00e4 vain murto-osan heid\u00e4n mielenliikkeist\u00e4\u00e4n, ja siksi he j\u00e4\u00e4v\u00e4t mysteereiksi.<\/p>\n

Vuonna 1961 syntynyt Fagerholm kuvaa 1960-lukua nostalgisella viehkeydell\u00e4. 1960-luku oli suurten murrosten aikaa, kuuk\u00e4velyjen, minihameiden, rautalankamusiikin, television vallankumouksen, John F. Kennedyn kuoleman, kylm\u00e4n sodan. Ajoittain vuosikymmen sai synkki\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4, mutta jatkuvasti oltiin matkalla kohti uusia avaruuksia.<\/p>\n

Ja kaiken kuohunnan keskell\u00e4 piirtyi kuva naisesta, joka alkaa kyseenalaistaa omaa paikkaansa perheess\u00e4 ja yhteiskunnassa. Fagerholmin romaani raaputtaa n\u00e4kyviin naisen, joka v\u00e4hitellen uskaltaa vapautua ja toteuttaa unelmiaan; naisen, joka haluaa olla t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muutakin kuin ihana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Joskus se vain valtaa ihmisen”, Rosa sanoo Bellalle. ”On pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois.…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2386,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,24,1],"tags":[29,260,262,493,536,550,676,678,689,716,847],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/06\/ihanat-naiset-rannalla.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/06\/ihanat-naiset-rannalla.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2369"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2369"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2369\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3509,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2369\/revisions\/3509"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2386"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2369"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2369"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2369"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}