{"id":24,"date":"2015-04-23T14:49:00","date_gmt":"2015-04-23T11:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/lampimainen-kainalossa\/"},"modified":"2018-02-28T09:42:53","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:53","slug":"lampimainen-kainalossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/lampimainen-kainalossa\/","title":{"rendered":"L\u00e4mpim\u00e4inen kainalossa"},"content":{"rendered":"

Viime p\u00e4iv\u00e4t ovat vilahtaneet niin nopeasti, ett\u00e4 en ole ehtinyt tehd\u00e4 juuri muuta kuin kirjoittaa nime\u00e4ni omaan kirjaani. Ja puhua kirjasta. Availla lahja- ja kukkapaketteja, halata noin 70 ihanaa ihmist\u00e4, laulaa karaokessa, iloita hetkist\u00e4 ja murehtia turhia, etsi\u00e4 maljakoita, matkustaa taksissa ja junassa. Viime lauantaina saavuin Pohjanmaalle Vaasan kirjamessuja varten, enk\u00e4 koko aikana onnistunut yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n konettani nettiin, vaikka yritin painella kaikista mahdollisista napeista noin 68 minuutin ajan.<\/p>\n

Ehk\u00e4 nyt, kun olen taas netin \u00e4\u00e4rell\u00e4, on sopiva hetki ryhty\u00e4 purkamaan tapahtumien vyyhti\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
\n<\/p>\n

Perjantaina 10. huhtikuuta sain Otavalta viestin, jossa kerrottiin, ett\u00e4 Ennen kuin kaikki muuttuu -kirjani l\u00e4mpim\u00e4iskappale on saapunut.<\/p><\/div>\n

\nKun puhelin piippasi, olin juuri pakkaamassa reppuani Tampereen-reissua varten. Yst\u00e4v\u00e4ni j\u00e4rjesti kotonaan tytt\u00f6jenillan, ja tarkoitus oli l\u00e4hte\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 road tripille. Listasin mieless\u00e4ni, mit\u00e4 kaikkea tarvitsisin m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4ss\u00e4: Aqualan-rasvaa, puhtaita vaatteita, pyyhkeen, hammasharjan, korvatulpat, unirievun (silmien peitoksi), iltalukemista sek\u00e4 virtsatieinfektiol\u00e4\u00e4kkeet. Otan ne aina mukaani, kun l\u00e4hden matkalle. Ne saavat tuntemaan oloni turvalliseksi.<\/p>\n

Kaiken kiireen keskell\u00e4 k\u00e4sitin, ett\u00e4 en voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pient\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4iskappaletta yksin\u00e4\u00e4n viikonlopuksi, pime\u00e4\u00e4n toimistoon.<\/p>\n

Sulloin vaatteet ja kirjat \u00e4kki\u00e4 reppuun, toivoin ett\u00e4 Dostojevski ja Oprah Winfrey tulisivat toimeen kesken\u00e4\u00e4n. Tarkistin hellat ja hanat ja laitoin jalkaan uudet pinkit lenkkarit. Ne eiv\u00e4t ehk\u00e4 sopineet tilanteeseen, mutta en v\u00e4litt\u00e4nyt. Pieni l\u00e4mpim\u00e4iskappale tarvitsi minua juuri nyt.
\n <\/p>\n\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

Saavuin Otavalle hikisen\u00e4 ja raihnaisena, raskas reppu sel\u00e4ss\u00e4ni. Yht\u00e4kki\u00e4 kirjakaupassa odottikin vino pino uunituoretta kirjaani. En uskaltanut koskea noihin teoksiin. Intuitioni sanoi, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyisi ensin muodostaa fyysinen ja henkinen yhteys viralliseen l\u00e4mpim\u00e4iskappaleeseen.<\/p>\n

Paikalle sattui samaan aikaan kannen suunnitellut graafikko Piia Aho<\/b>, ja ihastelimme kirjaa yhdess\u00e4. Lopulta en kuitenkaan malttanut odottaa vaan tartuin yhteen noista kirjoista. Se tuntui ihmeelliselt\u00e4. Tekstit, joiden t\u00e4h\u00e4nastinen olomuoto oli ollut valkoinen paperikasa, lekottelivat nyt kauniiden kansien suojissa.<\/p>\n

Seuraavassa hetkess\u00e4 Otavan kustannustoimittaja ja vedosliikennett\u00e4 hoitanut\u00a0Aleksi P\u00f6yry <\/b>saapui paikalle ja ojensi minulle Sen Oikean l\u00e4mpim\u00e4iskappaleen, sen jota olin tullut hakemaan. Py\u00f6rittelin kirjaa k\u00e4siss\u00e4ni, luin takakansitekstin, silittelin kannen kiireist\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. Poseerasin kirjan kanssa kameralle kuin kaverikuvassa. Sitten otin sen kainalooni ja l\u00e4hdin kaupungille.<\/p>\n

Stockmannin edess\u00e4 odotin yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni, jonka kyydiss\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme Tampereelle. Jo ensimm\u00e4isen kuuden kilometrin aikana minulle tuli huono olo, en ollut koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sy\u00f6nyt kuin yhden ruisleiv\u00e4n. Yst\u00e4v\u00e4ni kurvasi ABC:lle, jossa tilasin fish and chips -aterian limsan kera. Vaistomaisesti otin my\u00f6s l\u00e4mpim\u00e4iskappaleen mukaan ruokailemaan. Hiljaisena se tarkkaili sy\u00f6mist\u00e4ni.
\n <\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

Tampereella sain viett\u00e4\u00e4 illan rakkaiden yst\u00e4vien seurassa, sy\u00f6d\u00e4 ja saunoa, puhua kaikesta, katsoa jopa yhden jakson paratiisisaarella kuvattua\u00a0Aatami etsii Eevaa<\/i> -sarjaa. Siin\u00e4 toisilleen tuntemattomat ihmiset menev\u00e4t treffeille alasti. Olin melko h\u00e4mmentynyt tuon kaiken edess\u00e4. Oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ettemme katsoneet ohjelmaa pys\u00e4ytyskuvin.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yksi yst\u00e4vist\u00e4ni luki kirjaani sohvalla makoillen. Min\u00e4 harjasin hiuksiani, etten olisi tutkaillut h\u00e4nen jokaista ilmett\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n alkoi nauraa ja luki \u00e4\u00e4neen jonkin lauseen, joka oli huvittanut h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Se tuntui niin kivalta, ett\u00e4 punastuin.<\/p>\n

Menimme my\u00f6s k\u00e4velylle yhdess\u00e4, vaelsimme vieretysten halki siirtolapuutarhan, n\u00e4imme pieni\u00e4 ja siroja m\u00f6kkej\u00e4, turkooseja, pinkkej\u00e4 ja oransseja asumuksia. Kiipesimme lintutorniin, jonka seinille oli kirjoitettu el\u00e4m\u00e4n suuria filosofisia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

Vasta illalla palasin kotiin Helsinkiin, l\u00e4mpim\u00e4inen yh\u00e4 repussani. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 sen kunniaksi pit\u00e4isi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 juhlat, tavalla tai toisella.<\/p>\n

Mutta se onkin jo toinen tarina, ja siit\u00e4 kerron my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 kirjan ja ruusun p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaikille!<\/p>\n

PS: Kuten ehk\u00e4 huomasitte, blogini ei ole viel\u00e4 siirtynyt uuteen osoitteeseen. Ilmoitan sitten, kun niin tapahtuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime p\u00e4iv\u00e4t ovat vilahtaneet niin nopeasti, ett\u00e4 en ole ehtinyt tehd\u00e4 juuri…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":168,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[176,374,434,591],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/lampimainen.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/lampimainen.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/24"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=24"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3596,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions\/3596"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/168"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=24"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=24"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=24"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}