{"id":2527,"date":"2016-07-31T22:07:11","date_gmt":"2016-07-31T19:07:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2527"},"modified":"2018-02-28T09:40:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:29","slug":"munchenin-sydan-sykkii-surusta-huolimatta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/munchenin-sydan-sykkii-surusta-huolimatta\/","title":{"rendered":"M\u00fcnchenin syd\u00e4n sykkii surusta huolimatta"},"content":{"rendered":"

Palasin t\u00e4ll\u00e4 viikolla lomareissulta Saksasta.<\/p>\n

Tunnelma M\u00fcncheniss\u00e4 oli erilainen kuin silloin, kun 17-vuotiaana k\u00e4vin siell\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa saavuin kaupunkiin, jonne oli juuri edellisen\u00e4 iltana, perjantaina 22. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, tehty tuhoisa isku<\/a>.<\/p>\n

Lauantaina ilmapiiri tuntui haikealta, mihin varmasti vaikutti my\u00f6s oma turvattomuudentunne. V\u00e4lill\u00e4 satoi, kaupunki n\u00e4ytti murheelliselta, kaduilla liikkui joitakin poliiseja.<\/p>\n

Kaiken surun ja j\u00e4rkytyksen keskell\u00e4 kaupunki yritti jatkaa normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Munchenin<\/a>
T\u00e4m\u00e4 kuva on otettu tiistaina museokierroksen j\u00e4lkeen.<\/figcaption><\/figure>\n

Ostin viime syksyn\u00e4 Kiasmasta paidan, johon on painettu valokuvaaja Robert Mapplethorpen<\/strong> sitaatti: ”I want to see something I’ve never seen before.”<\/p>\n

M\u00fcncheniss\u00e4 – niin kuin usein matkoilla – n\u00e4in paljon sellaista, mit\u00e4 en ollut aiemmin n\u00e4hnyt. Tai jos olin, en ainakaan muistanut sit\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in tarjoilijoita, jotka kantoivat oluttuoppeja capripituisissa nahkahousuissa ja villasukissa.<\/p>\n

N\u00e4in j\u00e4ttikokoisen bretzel-rinkelin valokuvausliikkeen n\u00e4yteikkunassa.<\/p>\n

N\u00e4in oman, aivan \u00e4skett\u00e4in k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleen k\u00e4nnykk\u00e4mallini Samsung S3:n Deutsches Museumin lasivitriiniss\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in vaatekaupan, jonka nimi oli ”& other stories”. Siell\u00e4 piti tietysti k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n

\"vaatekauppa\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4in Hugendubel-nimisen kirjakaupan, jonka kyltiss\u00e4 luki ”Die Welt der B\u00fccher” eli ”kirjojen maailma”. Tuo maailma oli t\u00e4ynn\u00e4 tarinoita, joiden luota en olisi halunnut l\u00e4hte\u00e4 pois.<\/p>\n

N\u00e4in Albrecht D\u00fcrerin (1471-1528) omakuvan Alte Pinakothek -museossa. H\u00e4n tuijotti minua suoraan silmiin, kuin olisi halunnut kertoa jotakin.<\/p>\n

N\u00e4in Andy Warholin (1928-1987) taideteoksia Pinakothek der Moderne -museon valkoisilla seinill\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in kirjan, joka kertoi sinisen v\u00e4rin historiasta.<\/p>\n

\"sininen\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4in hotellihuoneessa\u00a0Borat<\/em>-elokuvan kohtauksia saksaksi dubattuna, mist\u00e4 en ehk\u00e4 toivu koskaan.<\/p>\n

N\u00e4in my\u00f6s Olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n keveys<\/em> -elokuvan (Die Unetr\u00e4gliche Leichtigkeit des Seins) saksankielisell\u00e4 puheella kuorrutettuna, p\u00e4\u00e4osissa Juliette Binoche<\/strong>, Daniel Day-Lewis<\/strong> ja Lena Olin<\/strong>.<\/p>\n

N\u00e4in Baijerin kuninkaiden kodin, Residenzin, jossa sai ihailla kullanhohtoisia koristeita, kattokruunuja, sein\u00e4nkorkuisia maalauksia ja purppuranpunaisia silkkivuoteita.<\/p>\n

\"ikkuna\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4in turistikauppoja t\u00e4ynn\u00e4 baijerilaisia k\u00e4kikelloja, kirjavia perinneasuja, M\u00fcnchen-lippalakkeja ja nahkahousuihin puettuja posliinienkeleit\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in auringon paahtaman naisen, joka istui kadulla ja puhui itsekseen, vesipullo syliss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ja miehen, joka makasi kyljell\u00e4\u00e4n asfaltilla ja poltti savuketta sumuinen katse silmiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

N\u00e4in St. Michaelin kirkon, jossa pidettiin hartaushetki M\u00fcnchenin iskussa kuolleiden uhrien muistoksi. Tuo tilaisuus j\u00e4rjestettiin iskun j\u00e4lkeisen\u00e4 iltana, lauantaina 23. hein\u00e4kuuta, jolloin ulkona satoi ja terassit tyhjeniv\u00e4t.<\/p>\n

\"tyhja<\/a><\/p>\n

N\u00e4in papin, joka yritti lohduttaa kirkkoon saapuneita ihmisi\u00e4. H\u00e4n totesi, ett\u00e4 kaiken kauheuden ja surun keskell\u00e4 oli kuitenkin n\u00e4kyviss\u00e4 ihmisten v\u00e4list\u00e4 solidaarisuutta ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4. H\u00e4n muistutti puheessaan, ett\u00e4 sit\u00e4 tarvitaan tavallisessa arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin.<\/p>\n

”Voisimme useammin kysy\u00e4 toiselta, mit\u00e4 sinulle kuuluu, milt\u00e4 sinusta tuntuu, mik\u00e4 sinuun sattuu”, pappi sanoi.<\/p>\n

Suru leijui salissa ja kosketti my\u00f6s minua.<\/p>\n

Kuulin urkujen soiton, musiikin joka t\u00e4ytti koko kirkon.<\/p>\n

\"kirche<\/a><\/p>\n

My\u00f6hemmin kuulin katusoittajat, jotka soittivat Marienplatzin aukiolla – M\u00fcnchenin syd\u00e4mess\u00e4 – klassista musiikkia. Tuntui silt\u00e4 kuin olisimme hetkeksi p\u00e4\u00e4sseet konserttiin.<\/p>\n

Kuulin metrojen ja junien huudot, liikenteen joka kohisi hotellihuoneen ulkopuolella.<\/p>\n

N\u00e4in unen, jossa joku tutun oloinen tuntematon istui minua vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 ja sanoi yht\u00e4kki\u00e4: ”Et sin\u00e4 oikein koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt minua l\u00e4hellesi.”<\/p>\n

N\u00e4in matkalla my\u00f6s jotakin, jonka olin n\u00e4hnyt jo 17-vuotiaana mutta josta minulla oli vain h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 muistikuvia: M\u00fcnchenin l\u00e4hell\u00e4 lyhyen junamatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevan Dachaun keskitysleirin ja sinne perustetun museon: KZ-Ged\u00e4nkst\u00e4tte Dachau.<\/p>\n

\"Dachau\"<\/a>
Dachaun keskitysleirin rakennuksia.<\/figcaption><\/figure>\n

En en\u00e4\u00e4 muista, k\u00e4vink\u00f6 lukioik\u00e4isen\u00e4 aivan kaikissa rakennuksissa, vai n\u00e4ink\u00f6 silloin vain osan.<\/p>\n

Oli j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kulkea l\u00e4pi hyyt\u00e4v\u00e4n kaasukammion, n\u00e4hd\u00e4 krematorion ja harmaanvalkoiset huoneet joissa vankien ruumiita s\u00e4ilytettiin. En halunnut juurikaan ottaa valokuvia noista paikoista, enk\u00e4 pysty oikein edes kirjoittamaan tuosta kokemuksesta, ainakaan viel\u00e4.<\/p>\n

Koko p\u00e4iv\u00e4n surin sit\u00e4, miten julmasti ihmiset ovat kohdelleet toisiaan. Viel\u00e4 illalla hotellihuoneessa kauhukuvat tunkeutuivat mieleeni ja nostivat kyyneleet silmiin. Tajusin, ett\u00e4 kokemus oli ollut minulle liian rankka.<\/p>\n

Samalla tiedostin, ett\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 noissa paikoissa, jotta voi tuntea historian, n\u00e4hd\u00e4 tapahtumapaikat omin silmin. Dachaussa jokainen havaitsee, mihin silmit\u00f6n viha, syrjint\u00e4, sota ja ihmisarvon kielt\u00e4minen voivat pahimmillaan johtaa.<\/p>\n

Dachaun j\u00e4lkeen palasimme junalla takaisin M\u00fcnchenin keskustaan. Tuntui, ett\u00e4 t\u00e4ytyi tehd\u00e4 jotakin, mist\u00e4 tulisi parempi olo, k\u00e4vell\u00e4 hetken kaupungilla, katsella katuja ja taloja jotka n\u00e4yttiv\u00e4t toisenlaisilta kuin Suomessa.<\/p>\n

\"Munchenin<\/a><\/p>\n

Ei varmastikaan ole sattumaa, ett\u00e4 pienen kiertelyn j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyimme lopulta kirjakauppaan – siell\u00e4 tunnen aina oloni jollakin tavalla turvalliseksi.<\/p>\n

Hypistelin hetken mit\u00e4 kauneimpia opuksia, silittelin kansia ja luin saksankielisi\u00e4 aloituslauseita, ostin Eduard M\u00f6riken kirjan joka kertoi Mozartin ja h\u00e4nen vaimonsa matkasta Prahaan. Olen aina halunnut k\u00e4yd\u00e4 Prahassa, ja nyt se onnistuu, ainakin kirjan v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 s\u00f6in eloisalla terassilla bretzelin ja kn\u00f6delin, join sitruunalimsaa ja katselin ohikulkevia ihmisi\u00e4. Nautin auringosta, joka l\u00e4mmitti poskia ja valaisi koko kaupungin.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 museokaupassa n\u00e4in muistikirjan, jota en ostanut mutta joka j\u00e4i mieleeni kannessa olleen Oscar Wilden (1854-1900) sitaatin vuoksi:<\/p>\n

\"vihrea<\/a><\/p>\n

Vapaasti suomennettuna lause kuuluu n\u00e4in: ”Lopussa kaikki on hyvin. Jos asiat eiv\u00e4t ole hyvin, viel\u00e4 ei ole loppu.”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Palasin t\u00e4ll\u00e4 viikolla lomareissulta Saksasta. Tunnelma M\u00fcncheniss\u00e4 oli erilainen kuin silloin, kun…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2532,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,19,24,1],"tags":[47,57,65,135,140,159,504,509,544,545,588,633,675,686,750],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/07\/munchenin-keskustassa-2.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/07\/munchenin-keskustassa-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2527"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2527"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2527\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3500,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2527\/revisions\/3500"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2532"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2527"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2527"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2527"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}