{"id":2621,"date":"2016-09-05T20:38:12","date_gmt":"2016-09-05T17:38:12","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2621"},"modified":"2018-02-28T09:40:28","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:28","slug":"minun-kesani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/minun-kesani\/","title":{"rendered":"Minun kes\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

Nyt seuraa pienimuotoinen kouluaine yll\u00e4 mainitulla otsikolla.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 aihe tuli mieleeni, kun luin Natalie Goldbergin\u00a0<\/strong>kirjoittamisopasta\u00a0Avoin mieli<\/a> <\/em>(suom. Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen<\/strong>). Kirjassa Goldberg muistelee, kuinka h\u00e4n oli kahdeksannella luokalla yritt\u00e4nyt kirjoittaa ainetta otsikolla Mit\u00e4 tein viime kes\u00e4n\u00e4. Useiden aloitusten j\u00e4lkeen h\u00e4n oli kirjoittanut pelanneensa softballia niin kuin monet muutkin lapset, vaikka se ei ollut totta. Lopulta h\u00e4n oli viel\u00e4 lis\u00e4nnyt tekstiin:<\/p>\n

“Oli tosi hauskaa. Minulla oli kiinnostava kes\u00e4. Oikein kivaa.”<\/p>\n

\"mermaids<\/a><\/p>\n

My\u00f6hemmin Goldberg on oivaltanut, ett\u00e4 hyv\u00e4 kirjoittaminen on konkreettista ja yksityiskohtaista. Tekstist\u00e4 tule el\u00e4v\u00e4\u00e4, kun kirjoittaja pyrkii rehellisyyteen ja totuuteen, yksityiskohtia viljellen.<\/p>\n

Saman min\u00e4kin olen oppinut. Yritet\u00e4\u00e4n siis puhua totta.<\/p>\n

Totuus on, ett\u00e4\u00a0kes\u00e4 on kovaa vauhtia l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ja vilkuttaa meille, kuin junan ikkunasta.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4n kaipaamaan sen l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja valoa, merenrantoja, vaaleanpunaista taivasta, Daim-j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4, bikinej\u00e4, ballerinakenki\u00e4, purjeveneit\u00e4 jotka viilett\u00e4v\u00e4t aina minun ulottumattomissani. J\u00e4\u00e4n kaipaamaan spontaaneja hetki\u00e4, sit\u00e4, ett\u00e4 voi l\u00e4hte\u00e4 m\u00e4rill\u00e4 hiuksilla ulos, koska aurinko kuivaa ne kuitenkin.<\/p>\n

Koko kes\u00e4n yritin ruskettua lenkkeilem\u00e4ll\u00e4 shortseissa ja hihattomissa paidoissa. En onnistunut.<\/p>\n

Ostin kahdet mikroshortsit, pinkit ja keltaiset. K\u00e4ytin usein paitaa, jossa lukee “I grew up with mermaids”. Ilta-Sanomien jutusta<\/a> huomasin, ett\u00e4 Chisulla<\/strong> on samanlainen. T\u00e4m\u00e4 teki minut jollakin tavalla iloiseksi.<\/p>\n

\"alppiruusupuistosta<\/a><\/p>\n

Samoilin Haagan Alppiruusupuistossa ihailemassa kukkia. Katselin Ateneumissa Alice Neelin<\/strong>\u00a0maalauksia. Kuuntelin Helsinki-p\u00e4iv\u00e4n konsertissa Sannia<\/strong> ja JVG:t\u00e4. Koin yhdet tuparit, yhdet julkkarit, yhdet festivaalit ja parit syntt\u00e4rit. K\u00e4ytin sadetakkia usein, my\u00f6s niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 kun aurinko paistoi.<\/p>\n

K\u00e4vin laulutunneilla, ennen kuin opettajani j\u00e4i kes\u00e4lomalle. Lauloin suihkussa, esitin pesukoneelle Sannin 2080-luvulla -biisin<\/a>. Mietin, voiko lauluni kantautua rakenteiden l\u00e4pi naapurin vessaan. Todenn\u00e4k\u00f6isesti voi.<\/p>\n

Harjoitin karaokea Swengiss\u00e4 ja Myllypuron Jyv\u00e4sess\u00e4. Kuuntelin Kaupungin Naisten konserttia Balderin salissa. Mukana oli my\u00f6s yksi minun sanoittamani tango. Nousin punaisena seisomaan, kun kuoron johtaja sanoi nimeni.<\/p>\n

Tein joitakin omia lauluja. Kirjoitin sanoja, juttelin pianolle. Se helpotti oloa. Viime kuukausina olen miettinyt paljon sit\u00e4, miten v\u00e4liaikaista kaikki on. Tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaikki menee ohi, ennemmin tai my\u00f6hemmin, niin kuin kes\u00e4kin. Joskus se voi olla valtava helpotus, joskus suuri suru. Usein muutos tekee olon turvattomaksi. Haluaisin luottaa enemm\u00e4n ihmisiin, omiin silmiini, maailman hyvyyteen, havaintoihini, hauislihaksiini. Mutta mik\u00e4\u00e4n ei ole itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4\u00e4, ja se on pelottavaa.<\/p>\n

Siksi pit\u00e4isi yritt\u00e4\u00e4 tarttua hetkeen, kaksin k\u00e4sin, kuin pelastusrenkaaseen.<\/p>\n

\"avoin<\/a><\/p>\n

Hein\u00e4kuussa n\u00e4ytin fysioterapeutille kipe\u00e4\u00e4 nilkkaani. H\u00e4n sanoi, ettei jalka vaikuttanut nyrj\u00e4ht\u00e4neelt\u00e4. Vastaanoton aikana fysioterapeutti huomasi, ett\u00e4 pikkuvarpaani oli oudon apaattinen. Se ei ollut vaarallista. Nauroimme yhdess\u00e4 t\u00e4lle varpaalle, joka ei suostunut noudattamaan k\u00e4skyj\u00e4. Jollakin tavalla ihailin sen kapinahenke\u00e4.<\/p>\n

Tein fysioterapeutin antamia harjoitteita. Jossain vaiheessa, kuin huomaamatta, nilkan kipu lakkasi.<\/p>\n

Olen kirjoittanut ja my\u00f6s lukenut jonkin verran. Nyt minulla on kesken muun muassa Anthony de Mellon kirja\u00a0Havahtuminen\u00a0<\/em>(suom. Vuokko Rissanen<\/strong>).\u00a0Sen yhten\u00e4 ajatuksena on, ett\u00e4 ei pit\u00e4isi odottaa kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Mutta onko se mahdollista?<\/p>\n

“Siin\u00e4, miss\u00e4 on rakkautta, ei ole mit\u00e4\u00e4n vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teist\u00e4 kiinni”, de Mello kirjoittaa. Miten helpottava mutta haastava ajatus ihmiselle.<\/p>\n

\"hiukset<\/a>
(Ihan kohta on taas aika menn\u00e4 kampaajalle.)<\/figcaption><\/figure>\n

Hein\u00e4kuussa k\u00e4vin kampaajalla laittamassa vaaleita raitoja. Hiuksiani leikattiin vain muutama millimetri, koska ajattelin v\u00e4h\u00e4n kasvattaa niit\u00e4.<\/p>\n

Huomenna saatan olla eri mielt\u00e4.<\/p>\n

Lomalla lensin\u00a0M\u00fcncheniin<\/a>, n\u00e4in yhdell\u00e4 miestarjoilijalla nahkahousucaprit. L\u00f6ysin kasvisannoksen seasta lihanpalan. Syljin sen serviettiin. K\u00e4vin kuninkaiden palatsissa ja tajusin, ett\u00e4 joku Ludvig on nukkunut tuossa haalistuneessa purppuranpunaisessa s\u00e4ngyss\u00e4 1700-luvulla. Tunsin oloni alipukeutuneeksi, kun kuljin farkkushortseissa kattokruunujen alla. Matkustin junalla katsomaan Dachaun keskitysleiri\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 en koskaan p\u00e4\u00e4se yli tuosta kokemuksesta, en milloinkaan saa p\u00e4\u00e4st\u00e4ni kuvaa joka mieleeni tunkeutui.<\/p>\n

Nyt se on jo v\u00e4h\u00e4n haalistunut. Koska kaikki menee ohi, ennen pitk\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Vietin joitakin aikoja Pohjanmaalla. Uin koko kes\u00e4n\u00e4 vain yhden kerran, EpopParkin maauimalassa Lapualla. K\u00e4vin veneilem\u00e4ss\u00e4 Lappaj\u00e4rvell\u00e4, sill\u00e4 ainoalla j\u00e4rvell\u00e4 jota rakastan. Piipahdin sukujuhlissa, py\u00f6r\u00e4ilin peltojen v\u00e4liss\u00e4, otin valokuvia lapsuudestani.<\/p>\n

\"jokimaisema<\/a>
N\u00e4k\u00f6ala sillalta (Lapuanjoki)<\/figcaption><\/figure>\n

Kokeilin kahdesti SUP-lautailua, kerran Lapualla, kerran Helsingiss\u00e4. Suppaillessa tajusin kirkkaasti, ett\u00e4 aallot ja tuuli ovat minua voimakkaampia. Vaikka treenaisin joka p\u00e4iv\u00e4 salilla, tuo asia ei muuttuisi.<\/p>\n

(N\u00e4in ainakin sanon itselleni. En ole k\u00e4ynyt kuntosalilla kertaakaan t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4).<\/p>\n

Olen istunut jonkin verran junassa, kerran ykk\u00f6sluokassa. N\u00e4in tutun, jota en saanut tervehditty\u00e4, koska hetki meni ohi. Ehk\u00e4 h\u00e4n tunsi samoin. Nukuin joitakin \u00f6it\u00e4 hotelleissa. Hiljattain k\u00e4vin Vaasan kaupunginteatterin n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kauden avajaisissa, mist\u00e4 kirjoitin\u00a0edellisess\u00e4 postauksessani<\/a>.<\/p>\n

Ostin nelj\u00e4t kuvioidut legginsit, joista kolmet viime viikonloppuna. Yksiss\u00e4 Batman suutelee Diana Prince\u00e4, toisissa huojuvat m\u00e4nnyt, kolmansiin on painettu pianon koskettimet. Ihmisell\u00e4 ei voi koskaan olla liikaa legginsej\u00e4.<\/p>\n

\"legginsit<\/a><\/p>\n

Lauantaina n\u00e4in Tuure Kilpel\u00e4isen ja Kaihon Karavaanin keikan Puu-Vallilan katubileiss\u00e4. Keikan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 alkaa klo 19.15, mutta satoi kaatamalla. Kylm\u00e4\u00e4, m\u00e4rk\u00e4\u00e4, julmaa vett\u00e4. Viel\u00e4 seitsem\u00e4lt\u00e4 istuin kotona ja ajattelin, ett\u00e4 en voisi antautua sateen armoille. Kaiken lis\u00e4ksi yst\u00e4v\u00e4ll\u00e4ni oli kurkku kipe\u00e4, ja toinen mahdollinen avec katseli YouTubesta hassuja videoita.<\/p>\n

Kello 19.05 soitin taksin. Tajusin kirkkaasti, ett\u00e4 minun keikalle menemiseni ei voi olla riippuvainen toisten suunnitelmista.<\/p>\n

Ja kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin perille Vallilaan, suuri kiitollisuus valtasi minut. Ett\u00e4 on olemassa Helsinki, ja t\u00e4m\u00e4 b\u00e4ndi, tuo mies jolla on hattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja pitk\u00e4vartiset nahkasaappaat. Ett\u00e4 h\u00e4n on tehnyt lauluja, joita min\u00e4 ja muut saamme kuunnella. Ett\u00e4 ihmiset tanssivat sadetakeissaan ja laulavat mukana Valon pisaroita<\/a> ja\u00a0Yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/a>.<\/p>\n

\"tuure<\/a>
Tuure Kilpel\u00e4isen ja Kaihon Karavaanin uusin hitti on nimelt\u00e4\u00e4n Autiosaari.<\/figcaption><\/figure>\n

Kun karavaani lauloi kappaletta\u00a0Tahtoisin, tahtoisin<\/a>, huomasin yht\u00e4kki\u00e4 itkev\u00e4ni kaikkea yht\u00e4 aikaa, surun ja ilon pisaroita, sit\u00e4 mik\u00e4 on mennyt ja mit\u00e4 minulla nyt on. Encorena karavaani esitti osuvasti laulun nimelt\u00e4\u00a0\u00a1Eloon!<\/a>. B\u00e4ndin yhteisvoimin loihtima teksti alkaa sanoilla “Mul on rinnassa pala joka hiert\u00e4\u00e4. Mul on jalat jotka rantoja kiert\u00e4\u00e4.” Mutta kertos\u00e4keess\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kaiken yli, niin kuin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aina, tavalla tai toisella:<\/p>\n

“M\u00e4 her\u00e4\u00e4n eloon eloon eloon eloon.<\/em><\/p>\n

Iloon eloon el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n

Eloon eloon eloon eloon,\u00a0ja kyll\u00e4 kest\u00e4\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4.”<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Tosiaankin. Kiitos kuluneesta kes\u00e4st\u00e4!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nyt seuraa pienimuotoinen kouluaine yll\u00e4 mainitulla otsikolla. T\u00e4m\u00e4 aihe tuli mieleeni, kun…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2634,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,16,17,18,19,20,24,1],"tags":[96,98,173,178,364,438,558,639,776,858,877],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/09\/mermaids-2.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/09\/mermaids-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2621"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2621"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2621\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3497,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2621\/revisions\/3497"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2634"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2621"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2621"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2621"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}