{"id":2746,"date":"2016-10-02T20:57:25","date_gmt":"2016-10-02T17:57:25","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2746"},"modified":"2018-02-28T09:40:27","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:27","slug":"kirjailija-ja-yleiso-elaytyivat-naytelmaan-saman-katon-alla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kirjailija-ja-yleiso-elaytyivat-naytelmaan-saman-katon-alla\/","title":{"rendered":"Kirjailija ja yleis\u00f6 el\u00e4ytyiv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n saman katon alla"},"content":{"rendered":"

The theatre is a place where one has time for the problems of people to whom one would show the door if they came to one’s office for a job.<\/p>\n

-Tennessee Williams<\/p><\/blockquote>\n

Saman katon alla<\/a> -n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesityksest\u00e4 on kulunut jo v\u00e4h\u00e4n yli viikko. El\u00e4mys oli niin voimakas, etten oikeastaan tied\u00e4 mist\u00e4 aloittaisin.<\/p>\n

\"kukkia-1\"<\/a>
Ensi-iltakukkasia.<\/figcaption><\/figure>\n

Aloittaisinko siit\u00e4, kun menin ensi-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ostamaan Lapualta kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4 pinni\u00e4 hiuksiini, jotta juhla-asuni olisi t\u00e4ydellinen?<\/p>\n

Vai siit\u00e4, kun nuo timanttipinnit unohtuivat kotiin sulloessani sukkahousuja matkalaukkuun.<\/p>\n

Aloittaisinko siit\u00e4, ett\u00e4 otin sittenkin mukaan v\u00e4\u00e4r\u00e4t sukkahousut?<\/p>\n

Vai siit\u00e4, kun saavuin alkuillasta hotellin ravintolaan ja n\u00e4in l\u00e4heisteni odottavan minua pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, hymy huulillaan?<\/p>\n

Tai ehk\u00e4 siit\u00e4, kun siskoni kohotti minulle maljan ja minua itketti kaikki yht\u00e4 aikaa; h\u00e4nen kauniit sanansa ja se, ett\u00e4 nuo ihanat ihmiset olivat tulleet Vaasaan asti minun ja n\u00e4ytelm\u00e4n takia.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"saman-katon-alla-tanssi\"<\/a>
Saman katon alla -n\u00e4ytelm\u00e4n tanssikohtaus Vaasan kaupunginteatterissa. Kuvassa Jenni Banerjee, Kirsi Asikainen ja Emmi Kangas. KUVA: Linus Lindholm<\/figcaption><\/figure>\n

Yht\u00e4 hyvin voisin aloittaa itse n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Siit\u00e4, kun etel\u00e4pohjalaiselle karjatilalle saapuu jouluksi intialaistaustainen vegaanimini\u00e4.<\/p>\n

Tai siit\u00e4 sanoinkuvaamattomasta hellyydest\u00e4 ja kiintymyksest\u00e4, jota tunsin kirjoittamiani hahmoja kohtaan. Tuo tunne saavutti huippunsa, kun sain katsella heit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, lihaa ja verta olevina ihmisin\u00e4.<\/p>\n

Maatilan v\u00e4h\u00e4puheinen vanha is\u00e4nt\u00e4 Jorma (Jari Hietanen<\/strong>) ja h\u00e4nen sanavalmis vaimonsa Lissu (Kirsi Asikainen<\/strong>) miettiv\u00e4t sukutilalle jatkajaa. Tarina k\u00e4ynnistyy, kun perheen nuorempi poika Matias (Lauri Kukkonen<\/strong>) tuo ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa n\u00e4ytille tuoreen kihlattunsa Sarishan (Jenni Banerjee<\/strong>). T\u00e4m\u00e4n hienostuneen helsinkil\u00e4isparin saapuminen sys\u00e4\u00e4 niin perheenj\u00e4senet kuin sukutilankin muutokseen.<\/p>\n

Konfliktiherk\u00e4ss\u00e4 perhejoulussa riitt\u00e4\u00e4 sulateltavaa isoveli Hanella (Jorma Tommila<\/strong>), rehvastelevalla mutta syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n herk\u00e4ll\u00e4 pohjalais\u00e4ij\u00e4ll\u00e4, jonka kaljankatkuiset tokaisut saavat itse n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijankin punastumaan.<\/p>\n

Vastusta Hanelle tarjoaa reipasotteinen vaimo Tiina (Emmi Kangas<\/strong>), jossa on selv\u00e4\u00e4 em\u00e4nt\u00e4ainesta.\u00a0Kovia kokenut pariskunta el\u00e4\u00e4 asumuserossa, mutta kummankaan tunteet eiv\u00e4t ole kuolleet.<\/p>\n

\"saman-katon-alla-hane-ja-tiina\"<\/a>
Eron partaalla r\u00e4pik\u00f6iv\u00e4 pariskunta Hannu eli ”Hane” (Jorma Tommila) ja Tiina (Emmi Kangas) k\u00e4yv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 tahtojen taistelua. KUVA: Linus Lindholm<\/figcaption><\/figure>\n

Matkan varrella olen keskustellut n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6ist\u00e4 useaan otteeseen ohjaaja Erik Kiviniemen<\/strong> ja dramaturgi Outi Rossin<\/strong> kanssa. Olen oppinut paljon n\u00e4ist\u00e4 keskusteluista, miettinyt henkil\u00f6hahmojen historiaa, motiiveja, haaveita ja tahdonsuuntia – ja pannut peliin kaiken tiet\u00e4mykseni ihmisen\u00e4 olemisesta.<\/p>\n

Olen viett\u00e4nyt kirjoittamieni hahmojen kanssa paljon aikaa, suunnilleen vuoden verran. Olen nauranut ja itkenyt heid\u00e4n kanssaan, tuntenut heid\u00e4n stressins\u00e4 ja ep\u00e4toivonsa, heid\u00e4n halunsa ja mustasukkaisuutensa, olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt heid\u00e4n ongelmiaan ja paheksunut heid\u00e4n sanojaan, olen surrut kun heill\u00e4 menee huonosti ja iloinnut kun he onnistuvat, olen n\u00e4hnyt kuinka he kohtaavat ja kaipaavat ja kurottelevat toisiaan kohti.<\/p>\n

Maria Antmanin<\/strong> hieno lavastus tuo esiin kuilun, joka toisinaan ajaa perheenj\u00e4senet erilleen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n halki virtaava joki on konkreettinen ja symbolinen raja, jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 riidell\u00e4\u00e4n, rakastetaan, saunotaan ja pest\u00e4\u00e4n k\u00e4det.<\/p>\n

\"saman-katon-alla-sauna\"<\/a>
Veljekset Matias (Lauri Kukkonen) ja Hane (Jorma Tommila) ovat eri mielt\u00e4 sukutilan tulevaisuudesta. KUVA: Linus Lindholm<\/figcaption><\/figure>\n

***<\/p>\n

Ensi-illassa j\u00e4nnitt\u00e4vint\u00e4 oli aistia niin l\u00e4heisten kuin muunkin yleis\u00f6n reaktiot. Mik\u00e4 naurattaa, mik\u00e4 h\u00e4mment\u00e4\u00e4, mik\u00e4 saa melkein huudahtamaan \u00e4\u00e4neen?<\/p>\n

Mink\u00e4 kohtauksen aikana joku kaivaa nen\u00e4liinaa k\u00e4silaukustaan?<\/p>\n

Oli hienoa seurata, kuinka yleis\u00f6 l\u00e4mpeni tarinalle ja el\u00e4ytyi tapahtumiin. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 me kaikki katsojat olimme mukana viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tuota arvaamatonta joulua.\u00a0Me saimme n\u00e4hd\u00e4 omin silmin, kun tupaan asteli Hanen n\u00e4k\u00f6inen joulupukki h\u00e4mment\u00e4v\u00e4ss\u00e4 naamarissaan. Me katsoimme vierest\u00e4, kun veljekset riiteliv\u00e4t saunan lauteilla ja kun intialaisten suitsukkeiden tuoksu t\u00e4ytti tuvan. Me seurasimme silm\u00e4 tarkkana, kun lavalla tanssittiin bollywoodia ja laulettiin seuraavassa hetkess\u00e4 haikeaa jouluvirtt\u00e4.<\/p>\n

”Kiit\u00e4vi aika, vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4t vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan.”<\/em><\/p>\n

\"saman-katon-alla-2\"<\/a>
Jorma Tommilan esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 Hanesta paljastuu n\u00e4ytelm\u00e4n kuluessa my\u00f6s herkk\u00e4 puoli. Kuvassa lis\u00e4ksi Jenni Banerjee, Kirsi Asikainen sek\u00e4 Lauri Kukkonen. KUVA: Linus Lindholm<\/figcaption><\/figure>\n

***<\/p>\n

Kun esitys p\u00e4\u00e4ttyi, minutkin kutsuttiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle yleis\u00f6n eteen. Ty\u00f6ryhm\u00e4n tavoin sain kukkia ja iloisia aplodeja. Yritin kumartaa mahdollisimman luontevasti. Se ei varmastikaan n\u00e4ytt\u00e4nyt silt\u00e4. Olen oppinut lapsena vain niiaamisen taidon.<\/p>\n

Ennen karonkkaa oli kiitosten aika. Olin kirjoittanut etuk\u00e4teen p\u00e4iv\u00e4kirjaani noin nelisen sivua kiitoksia, joita olin mumissut puoli\u00e4\u00e4neen pitkill\u00e4 py\u00f6r\u00e4lenkeill\u00e4 Lapualla. Olen onnellinen, ett\u00e4 muistin puheessani sanoa melkein kaiken.<\/p>\n

Kun karonkka ja muut juhlallisuudet olivat ohitse, menin yksin hotellihuoneeseen. En tied\u00e4, mit\u00e4 olisin tehnyt, mihin tarttunut. Niinp\u00e4 s\u00f6in hopetoffeekarkkeja, jotka olin saanut yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni lahjaksi.\u00a0Katselin p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 tuoksuvia ruusuja, neilikoita, gerberoita ja krysanteemeja.\u00a0Selasin k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4ni illan aikana otettuja valokuvia. Koska yksik\u00e4\u00e4n potrettini ei ollut onnistunut, otin itsest\u00e4ni kompensaatioksi noin 23 selfiet\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 kaikista otoksista kelpuutan vain yhden, tai kaksi.\u00a0T\u00e4ss\u00e4 toinen niist\u00e4:<\/p>\n

\"ensi-ilta\"<\/a><\/p>\n

Kello oli tuolloin suunnilleen yksi y\u00f6ll\u00e4. Ripsiv\u00e4rini oli levinnyt, hiukset kaipasivat kampaa. Tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isin vuosia.<\/p>\n

En olisi voinut kuvitella parempaa starttia syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

The theatre is a place where one has time for the problems…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2755,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,9,11,14,18,26,1],"tags":[146,177,180,290,296,309,398,453,561,579,594,710,779,801,867],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/10\/saman-katon-alla-2.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/10\/saman-katon-alla-2.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2746"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2746"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2746\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3493,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2746\/revisions\/3493"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2755"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2746"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2746"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2746"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}